#24458: - Re: Re: Biological Bases of Homosexuality - kriittinen katselu

Totta on, että vanhemmat voivat ohjata lapsen roolikäyttäytymistä voimakkaastikin johonkin suuntaan, mikä näyttää olevan lapselle ominaista tai yleensä vain rooliodotusten mukaista. Toisaalta on ilmiselvää, että joistakin lapsista tulee homoja, vaikka heistä on vuosituhansien aikana yritetty piiskata tuota ominaisuutta pois koko lapsuuden ajan.

Näin ollen spekulaatio sukupuolisen suuntautumisen muuttumisesta tällaisten heikkojen signaalien ohjaamana jää ala-arvoisen keittiöpsykologian tasolle.

#24468: - Re: Re: Re: Biological Bases of Homosexuality - kriittinen katselu

"Totta on, että vanhemmat voivat ohjata lapsen roolikäyttäytymistä voimakkaastikin johonkin suuntaan, mikä näyttää olevan lapselle ominaista tai yleensä vain rooliodotusten mukaista. Toisaalta on ilmiselvää, että joistakin lapsista tulee homoja, vaikka heistä on vuosituhansien aikana yritetty piiskata tuota ominaisuutta pois koko lapsuuden ajan."

Argumenttisi ei ole kovin kestävä, sillä piiskaamalla harva meistä yleensäkään kovin innokkaasti haluaa syventyä oman olemuksensa syövereihin. Pakottamalla joko murrat ihmisen, tai sitten herätät voimakasta uhmaa. Kummassakaan tapauksessa ei aktiivista muutosta voi realistisesti odottaa.

Piiskaamalla voit siis ehkä pakottaa jonkun tekemään eli käyttäytymään tietyllä tavalla,  mutta jos haluat vaikuttaa jonkun sisäiseen olemukseen ja tunnepohjaiseen kokemustilaan (eli todella muuttaa tätä), sinun on edettävä tämän henkilön oman sisäisen tahdon kautta. Et siis voi muuttaa ketään, ellet saa häntä itse sitä haluamaan.

Käsittääkseni on olemassa ihmisiä, jotka oman tahtonsa siivittäminä ovat voineet muuttaa sukupuolisen kiinnostuksensa ja kiinnittymisensä kohteen, esimerkiksi juuri homoudesta heterouteen. Askel ei lopultakaan ole kovin pitkä, se on vain ihmisen omassa sisimmässä tapahtuva suhtautumisen ja tunnetason muutos. Se ei silti ole helppo askel, sillä se edellyttää koko oman identiteettinsä ja henkisen olemuksensa kohtaamisen ja kyseenalaistamisen uskaltamista. Ihminen vaistomaisesti suojaa omaa integriteettiään, ja uhattuna tai pakotettuna kahta kovemmin. Hän siis taistelee itse silloin muuttumista vastaan.

Ei ihminen mielellään halua muuttua, ellei koe tähän henkilökohtaista tarvetta. Jos muuttumisen kohde on vielä hyvin vahvasti vomaan identiteettikuvaan sidonnainen, muutoksen haluaminen on vielä epätodennäköisempää.

Ymmärrän siis hyvin, ettei homoseksuaalinen mielellään halua ajatella oman tilansa kyseenalaistamista. Hän kokee sen oman itsensä kyseenalaistamiseksi - vaikkei se sitä olekaan. Hän voi aiheellisesti kysyä, miksi minun pitäisi muuttua? Niin, miksi pitäisikään. Miksi ihmisten yleensäkään tulisi koskaan muuttua, ellei hän itse koe siihen omakohtaista syytä?

Homo kuitenkin haluaa elää kuin hetero, vaikkei sitä koe olevansa. Se voisi olla yksi asiallinen syy. Mutta olennaisinta tässä ei ollut se, haluaako muuttumista tai kannattaako muuttuminen. Nyt on puhe siitä, onko se ylipäänsä mahdollista.

Jos itse sitä haluaa, se näyttää olevan.