#21610: - Re:

"Perustat kuitenkin johtopäätöksesi alun näennäisen monipuolisen näkökulman jälkeen puhtaasti sille, että kasvatus voisi jotenkin vaikuttaa homoseksuaalisuuden syntyyn. Perusteesi on tässä suhteessa väärä ja johtaa epäinhimilliseen ihmiskokeeseen, jota voitaisiin verrata siihen, että vaikkapa pojat pakotettaisiin elämään tyttöjen elämää. Puheet yhteiskunnallisen standardin kieltämisestä, siis lähtökohtaisesta oikeudesta elää omien perusominaisuuksien mukaista elämää, ovat puistattavia kamaluudessaan.

On ihan toinen asia, että on viitteitä siitä, että esimerkiksi psykopatia tai pedofilia voivat puhjeta varhaisen iän haavoittuvan vaiheen traumaattisista kokemuksista. Niidenkin tapauksessa on kuitenkin tyypillistä, että aivojen kehittymisen "juna" kulkee vain yhteen suuntaan, toisin sanoen niistä ei voi opettaa pois muuten kuin käyttäytymisen, ei taipumuksen suhteen. Päin vastoin kuin homouden kohdalla, näissä tapauksissa tällainen opetus tai muu kontrolli on kuitenkin hyvä asia, koska kyseisillä taipumuksilla vahingoitetaan kanssaihmisiä."

Parhaita asiantuntijoita homoudessa olisivat homot itse, mutta luulen, että heille on henkilökohtaisesti tärkeämpää motivoida omaa tilaansa kuin selvittää sen syitä. Luulen, että tämä pätee pitkälti myös viralliseen tutkimukseen.

Jos kasvatuksella tarkoitetaan kaikkea sitä, mitä se on, eli käytännössä kaikki, mitä lapsi kasvunsa aikana kokee ja sisäistää, niin kasvatuksella on merkittävä osuus sukupuoli-identiteetin ja kiintymyksen muodostumisessa. Ihmiskoe, josta puhut, on käytännössä käynnissä jokapäiväisessä elämässämme, kun jatkuvasti kasvaa lapsia rikkinäisissä (eli puutteellisissa) oloissa, ilman riittävää henkistä tai fyysistä turvaa, rakkautta, läheisyyttä ja hyväksyntää. Ja myös ilman hyviä, läsnäolevia aikuisuuden malleja. Ihmislaji (ainakin länsimaissa) on uhrannut jälkikasvunsa hyvinvoinnin talouden hyvinvoinnin eteen. Se näkyy paitsi juurettomuutena myös henkisenä pahoinvointina ja identtiteettikriiseinä, joista näen homouden ja sukupuolisen epävarmuuden selvästi olevan sellaisia.

Se on puistattavaa kamaluudessaan.

Psykopatia, kuten muutkin luonnehäiriöt, ovat mielen kriisitiloja ja yksilön tapa selviytyä niistä. Pedofilia on sitä tavallaan myös - ainakin ihmisen sukupuolisuuteen liittyvässä osiossa (kuten muutkin seksuaaliset poikkeamat biologisesta oletustoiminnasta osaltaan) - kesken jäänyt kehityskulku, jossa fyysisesti aikuinen ei kestä kohdata toista fyysistä aikuista seksuaalisessa läheisyydessä, vaan tarvitsee kohteekseen henkisesti vielä häntäkin heikomman yksilön.

Homo puolestaan ei jostakin syystä kykene kohtaamaan vastakkaista sukupuolta. Tämä syy olisi hyvä selvittää, sillä se kertoo paljon homouden synnystä homolle itselleen. On liian helppo ratkaisu vain todeta, että "tämmöinen olen, olen syntynyt tämmöiseksi". Haastan siis homojakin syventymään omaan kehityshistoriaansa rehellisesti.

#21636: - Re: Re:

Jos viittaat rikkinäisillä perheillä sateenkaariperheitä, puhut vain omien asenteittesi kautta; tutkimuksessa ei olla löydetty mitään erityistä sukupuoli-identiteettiä häiritsevää niissä perheissä kasvavilla lapsilla ja he tuntuvat pärjäävän ihan yhtä hyvin kuin muidenkin perheiden lapset - joissakin tutkimuksissa jopa paremmin, koska ovat perheenlisäyksenä keskimäärin toivotumpia kuin vahingonlaukauksia vilisevissä ydinperheissä. Muu perheiden rikkinäisyys ei katso vanhempien sukupuolta tai sukupuolista suuntautumista. Sen vaikutuksista lapsiin jaan huolesi.

Haastat homojakin syventymään omaan kehityshistoriaansa rehellisesti. Sitä varmaan moni tekee, niin keittiöpsykologina kuin asia tutkivana akateemisena ammattilaisenakin. Käsittämätön on sen sijaan tokaisusi, että on liian helppo todeta, että "tämmöinen olen, olen syntynyt tämmöiseksi"! Todennäköisesti itsellesi oma heterotaustasi ei aiheuta juuri muuta kuin olankohautuksen itsestään selvyydelle. Miksi heidän pitäisi asettaa oma identiteetti jotenkin kyseenalaiseksi?

#21636: - Re: Re:

Homo ei välttämättä sittenkään ole tilansa paras asiantuntija. Motivoin.

Näen homouden eräänä ihmisen seksuaalisen kehityksen vaiheena, tai pikemminkin biseksuaalisuuden. Kun nuori, hormonitoiminnan myötä seksuaalista libidoaan ilmentävä ihmisyksilö etsii halulleen kohdetta, hän kyllä noudattaa sisäistä kiintymyksen kutsua. Jos hän on sisäistänyt kummankin sukupuolen terveellä tavalla, hän on valmis muodostamaan henkisiä suhteita kumpaankin sukupuoleen. Sukupuolinen luonnollisuus (nainen ja mies) ja käytännön syyt (jälkeläisten teko) ohjaavat kohti heteroutta, mutta useimmat meistä tietävät, kuinka voimakkaita sydänystävyyssuhteita nuoruudessa usein muodostuu samansukuisten välillä. Tässä tilassa on lähellä biseksuaalinen ehdollistuminen, eli libidon kohdistaminen myös samaan sukupuoleen. Käytäntö kuitenkin lopulta yleensä vakiinnuttaa yksilön lopulta heterouteen.

Jotkut taas vieroksuvat koko elämänsä saman sukupuolen intiimiä fyysistä läheisyyttä. Siihenkin on syynsä.

Mutta "puhdasta" homoutta tarkasteltaessa herää ajatus, että ihmisyksilö ei syystä tai toisesta "läpäise" tätä prosessia. Hän saattaa alun alkaenkin vieroksua vastakkaista sukupuolta, mutta jos kykenee hyväksymään itsensä (eli oman sukupuolensa), hän hyväksyy helpommin myös muita saman sukupuolen edustajia. Aseksuaalisuus lienee merkki koko sukupuolisuuden kriisistä, jossa yksilö ei kykene ilmeisesti lainkaan sisäistämään fyysistä tai henkistä sukupuolisuuttaan (aiheuttajana voi toki myös olla hormonaalinen vajaus yms. fyysinen syy).

Homo ei välttämättä koe biseksuaalisuuden vaihetta lainkaan, jos hän jostakin syystä ei ole saanut sisäistettyä vastakkaista sukupuolta henkiseen minäkuvaansa terveellä tavalla.

Teoria siitä, että heikon isän poika etsii isähahmoa, ja dominoivan äidin tytär toista vahvaa naishahmoa (tai tossua miestä), vaikuttaa ainakin joissakin tapauksissa hyvältä selitykseltä, samoin kuin henkisesti (ja fyysisesti) poissaolevan vanhempi.

Seksuaalisen ja tunneperäisen kiinnittymisen prosessi ei ole tietoinen tapahtuma - ainakaan tapahtuessaan, sillä sen voi kyllä jäljittää jälkeenpäin. Prosessin suurimmat vaikuttimet ovat yksilön tunnepuolella, eli se mitä hän kokee ja tuntee ratkaisee lopulta kaikkein eniten prosessin lopputuloksen. Mielikuva sukupuolista - paljolti juuri vanhempien sukupuolisen ja henkisen olemuksen kautta - on avainasemassa, kun pienen ihmisen psyyke ja minäkuva rakentuvat.

Jos homous on keskeneräisen prosessin tulosta, homo itse ei ymmärrettävästi osaa nähdä koko kuvaa; sen näkee vain yksilö, joka on kulkenut tien "loppuun asti", eli edennyt biologisesti tarkoitukselliseen lopputulokseen, suvunjatkamiseen kyvyllisen sukupuolisuuden tilaan.

#21636: - Re: Re:

Haastan siis homojakin syventymään omaan kehityshistoriaansa rehellisesti.

Mikä ihmeen kenraalimajuri luulet olevasi? Haastan sinut haistamaan psk.