#21636: - Re: Re:

Homo ei välttämättä sittenkään ole tilansa paras asiantuntija. Motivoin.

Näen homouden eräänä ihmisen seksuaalisen kehityksen vaiheena, tai pikemminkin biseksuaalisuuden. Kun nuori, hormonitoiminnan myötä seksuaalista libidoaan ilmentävä ihmisyksilö etsii halulleen kohdetta, hän kyllä noudattaa sisäistä kiintymyksen kutsua. Jos hän on sisäistänyt kummankin sukupuolen terveellä tavalla, hän on valmis muodostamaan henkisiä suhteita kumpaankin sukupuoleen. Sukupuolinen luonnollisuus (nainen ja mies) ja käytännön syyt (jälkeläisten teko) ohjaavat kohti heteroutta, mutta useimmat meistä tietävät, kuinka voimakkaita sydänystävyyssuhteita nuoruudessa usein muodostuu samansukuisten välillä. Tässä tilassa on lähellä biseksuaalinen ehdollistuminen, eli libidon kohdistaminen myös samaan sukupuoleen. Käytäntö kuitenkin lopulta yleensä vakiinnuttaa yksilön lopulta heterouteen.

Jotkut taas vieroksuvat koko elämänsä saman sukupuolen intiimiä fyysistä läheisyyttä. Siihenkin on syynsä.

Mutta "puhdasta" homoutta tarkasteltaessa herää ajatus, että ihmisyksilö ei syystä tai toisesta "läpäise" tätä prosessia. Hän saattaa alun alkaenkin vieroksua vastakkaista sukupuolta, mutta jos kykenee hyväksymään itsensä (eli oman sukupuolensa), hän hyväksyy helpommin myös muita saman sukupuolen edustajia. Aseksuaalisuus lienee merkki koko sukupuolisuuden kriisistä, jossa yksilö ei kykene ilmeisesti lainkaan sisäistämään fyysistä tai henkistä sukupuolisuuttaan (aiheuttajana voi toki myös olla hormonaalinen vajaus yms. fyysinen syy).

Homo ei välttämättä koe biseksuaalisuuden vaihetta lainkaan, jos hän jostakin syystä ei ole saanut sisäistettyä vastakkaista sukupuolta henkiseen minäkuvaansa terveellä tavalla.

Teoria siitä, että heikon isän poika etsii isähahmoa, ja dominoivan äidin tytär toista vahvaa naishahmoa (tai tossua miestä), vaikuttaa ainakin joissakin tapauksissa hyvältä selitykseltä, samoin kuin henkisesti (ja fyysisesti) poissaolevan vanhempi.

Seksuaalisen ja tunneperäisen kiinnittymisen prosessi ei ole tietoinen tapahtuma - ainakaan tapahtuessaan, sillä sen voi kyllä jäljittää jälkeenpäin. Prosessin suurimmat vaikuttimet ovat yksilön tunnepuolella, eli se mitä hän kokee ja tuntee ratkaisee lopulta kaikkein eniten prosessin lopputuloksen. Mielikuva sukupuolista - paljolti juuri vanhempien sukupuolisen ja henkisen olemuksen kautta - on avainasemassa, kun pienen ihmisen psyyke ja minäkuva rakentuvat.

Jos homous on keskeneräisen prosessin tulosta, homo itse ei ymmärrettävästi osaa nähdä koko kuvaa; sen näkee vain yksilö, joka on kulkenut tien "loppuun asti", eli edennyt biologisesti tarkoitukselliseen lopputulokseen, suvunjatkamiseen kyvyllisen sukupuolisuuden tilaan.

#21641: - Re: Homo homouden asiantuntijana

Kiitos kovasti kommenteistasi!

Kiinnostaisi tietää,  oletko analyytikko,  ainakin pitkänlinjan terapiatyössä ollut.  Tämä viimeinen lauseesi oli erittäin osuva:

"Jos homous on keskeneräisen prosessin tulosta, homo itse ei ymmärrettävästi osaa nähdä koko kuvaa; sen näkee vain yksilö, joka on kulkenut tien "loppuun asti", eli edennyt biologisesti tarkoitukselliseen lopputulokseen, suvunjatkamiseen kyvyllisen sukupuolisuuden tilaan."

Onko tiesi varrelle tällaisia kulkijoita osunut?   Heillä olisi varmasti todella paljon sanottavaa.  Itsekin olen joutunut näiden asioiden kanssa tekemisiin,   ja koen erittäin realistiseksi arviot kehitysvaiheiden keskenjäämisestä,   sisäistämisvaikeuksista ja muista perustavaalaatua olevista aukoista elämän kaaressa.

Sen enempää niitä tässä kuvailematta,  sain  kokea tällaisen voimakkaan tunnesuhteen syntymiseen poikkeukselliseen kohteeseen,  nimittäin Jumalaan.  Sen sanovat jotkut ulkopuolelta muuttaneen persoonalisuuttani ratkaisevasti.   Silti tiedän,  että monet tärkeät  asiat ehkä jäivät tavallaan elämään  vajavaisina,  mutta tunne-elämä ei ole enää sidottuna näihin korvike objekteihin.  Ja se on pojat  vapautta se!