#1: -

Todellakin.

Kennelliitto on yksi suomen korruptoituneimmista järjestöistä.

Omakohtaista kokemusta löytyy dalmatialaisten kohdalta. Oma koirani on todennäköisesti tuotu Suomeen Virosta, erään suuren, varsinais-suomessa vaikuttavan kennelinomistajan toimesta.

Aiemmin pentueet olivat luokkaa 12-15 pentua per erä, paikallislehteen kirjoittamani artikkelin jälkeen ei ole tullut yhtään yli 7 pennun pentuetta. Sattumaako?

ÄLKÄÄ OSTAKO DALMATIALAISTA MILTÄÄN VARSINAIS-SUOMESSA TOIMIVALTA KENNELILTÄ. Se on yhtä suurta kuppikuntaa koko porukka(ketään en kuitenkaan tässä erikseen nimeä).. Tuovat pentuja Virosta ja tekevät pentueita tekaistuilla papereilla. Findal on täysin näiden äpärien hallussa.

#1: -

16 tuntia. Tulen muistamaan ne tunnit ikuisesti.

Kun olin vielä nuorempi tyttönen,  11 ja puolivuotias.

Lähdimme äitini kanssa katsomaan kenneliin rotukoiraa, minähän tietysti rakastuin yhteen tyttöseen samalla silmäyksellä.

Me päätimme antaa kodin tälle tyttökoiran pennulle, otimme tytön matkaamme ja annoinne kasvattajille kokosumman rahaa.

Illalla tutustelimme tyttökoiran kanssa, joka oli niin suloinen. Vanhempi koiramme kotona, joka on kaikkien ystävä

alkoi kuitenkin vähän arastella tätä pientä tyttöä... Ihmettelimme asiaa kovasti äitini kanssa, että miksi?

Tein tytölle prinsessa pedin sänkyni viereen, oli vaalenpunainen peti, vaaleanpunaisia leluja...

Kaiken piti olla täydellistä!

Aamulla kaikki oli vielä hyvin, tyttö söi kävi isolla aidatulla maalaisomakotitalon aidatulla pihalla...

Jälkeen yhdentoista tyttö meni kodinhoitohuoneeseen, missä äitini oli ja menin itsekkin. Yhtäkkiä tytöltä alkoi tulla suusta verta, silmät jäivät seisomaan päähän... ei mennyt minuttiakaan kun tyttö lähti pikkuenkelinä matkaan, äitini syliin ja minun viereen!!

Äitini oti yhteyttä kenneliin, missä sanottiin että tyttö lähetetään eläinlääketieteelliseen aukaisuun.

Kasvattajalle meni postia aukaisusta ja meille tuli postia myös kasvattajalta mitkä eivät olleet alkuperäisiä eikä alkuperäisen kopioita, tietoja oli muutettu ja tietoa jätetty pois. Muokattuja papereita!

Rahat mikä nyt oli viimeisenä tilanteessa mielessä oli ehditty käyttää jo, eikä heillä ollut varaa maksaa rahoja takaisin.

Kotivakuutus korvasi meille.

Aistiko meidän vanhempi kaikkien ystävä koira, että uusi perheenjäsen olisi siaras? Aisti sen mitä me emme osanneet kuvitellakkaan vaan mikä iskeytyi seuraavana aamupäivänä päin naamaa kuin salama kirkkaalta taivaalta. Miltä tämä tuntui pienen tytön silmissä?

Olen jo nyt parikymppinen perheellinen, mutta silti tulen aina muistamaan ne ihanat tunnit mitkä päättyi tuskaisesti meille kaikille. Olikohan pikku tyttöni kipeä?

Toivon ylikaiken, ettei kukaan eläinrakas nuori tai vanhempikaan joutuisi kokemaan samaa, joten eikö olisi aika lopettaa jo tämä pentutehdas!!

#1: -

Juuri oli Facebookissa juttua, kuinka Kennelliiton kurinpitolautakunta (vai mikä lie) antoi rangaistuksen ei-jäsenelle, joka kasvattaa sekarotuisia koiria. Ihan vain siitä, että kasvattaa sekarotuisia ja näin ollen ei toimi Kennelliiton sääntöjen ja toiminta-ajatuksen mukaisesti, sai rekisteröintikiellon joksikin aikaa. Kummallista, jos Agapios edelleen saa kuitenkin pentunsa rekisteröidä, vaikka samaan aikaan kasvattaa (tehtailee...) myös sekarotuisia/paperittomia.