#19919: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Vt ei kyllä ryhdykkään,  niinkuin odottaisimme julistamaan voimakkaasti orjuutta vastaan,  mutta ryhtyy vapauttamaan siitä konkreettisesti,  ensin  tuomalla kansan pois orjuuden pesästä. Daavidin kuningassuvun kautta valmistaa koko ajan myös  pääsyä  kokonaisvaltaisesti Aabrahamin suvulle(tässä koko ihmiskunnalle) pääsyä kaikkien orjuuttavien valtojen ja voimien alta.  Mutta enemmän toimien sisäisen muuttumisen kautta.
Ja tullen itsekkin halvimman orjan (30 hopearahaa) arvoiseksi kääntää päälaelleen kaiken maan ja taivaan väliltä.  Suorittaa vielä halvimman orjan työn: jalkojen pesun.  Ja P:li terveisissään Filemonille Onesimuksen puolesta,  osoittaa,  ettei kristitty voi orjuuttaa "veljeään".

#19921: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

...ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi". 32 And ye shall know the truth, and the truth shall make you free. 32 και γνωσεσθε την αληθειαν και η αληθεια ελευθερωσει υμας

33 He vastasivat hänelle: "Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: 'Te tulette vapaiksi'?" 33 They answered him, We be Abraham's seed, and were never in bondage to any man: how sayest thou, Ye shall be made free? 33 απεκριθησαν αυτω σπερμα αβρααμ εσμεν και ουδενι δεδουλευκαμεν πωποτε πως συ λεγεις οτι ελευθεροι γενησεσθε

34 Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. 34 Jesus answered them, Verily, verily, I say unto you, Whosoever committeth sin is the servant of sin.  

#19921: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Tuo kaikki kirjoittelusi on jälkikäteistä selittelyä. Vapaiden israelilaisten joutuminen orjiksi Babyloniin oli tietysti järkytys heille. Ei se orjuutta kuitenkaan lakkauttanut, vaan orjuus oli voimakkaasti läsnä koko Vanhan testamentin ajan. Orjuus ei lakannut myöskään krisittyjen keskuudessa, vaikka se saikin hetkittäin uusia, nykymielessä humanistisen oloisia piirteitä.

Kristityt ja orjuus

(Ulla Tervahauta)

Monet ensimmäisistä kristityistä olivat orjia. Orjuus oli osa varhaisten kristittyjen maailman kantavia rakenteita. Kristityt tunnustivat orjien arvon ihmisinä, mutta toisaalta orjuutta instituutiona tai orjien omistamista ei kyseenalaistettu. Monet kristityt samoin kuin juutalaisetkin omistivat itse orjia: käytäntö jatkui vielä keisari Konstantinuksen aikana (306-337 jKr.), jolloin kristinuskosta tuli Rooman valtakunnassa hyväksytty uskonto.

Orjia kastettiin ja kasteen jälkeen orjia kutsuttiin veljiksi ja sisariksi kuten muitakin täysivaltaisia kristittyjen yhteisöjen jäseniä. Kristityt eivät tietenkään olleet ainoa uskonnollinen ryhmä, joka ottivat orjia jäsenikseen. Myös juutalaisuuteen kääntyminen tai mysteerikultteihin liittyminen oli mahdollista orjille. Orjat olivat uskonnollisessa elämässä täysivaltaisia henkilöitä. He osallistuivat erilaisiin uskonnollisiin rituaaleihin eikä uskonnonharjoittamisessa orjien ja vapaiden välillä ollut näkyviä eroja. Toisaalta orjien kääntyminen kristityiksi saattoi aiheuttaa jännitteitä perheyhteisöjen sisällä siinä missä vaimojen tai aikuisten lasten kääntyminenkin.

Varhaiset kristityt vaativat orjien inhimillistä kohtelua ja kielsivät omistajia kohtelemasta heitä julmasti. Emme tiedä, kohtelivatko kristityt orjiaan muita paremmin. Todennäköisesti jotkut kohtelivat, jotkut eivät. Varhaiskristillisen Apostolien opetuksen, Didakhen, kirjoittaja kehottaa omistajia pidättäytymään väkivallasta ja orjia alistumaan isäntiensä tahtoon kuin nämä olisivat Jumalan edustajia (Didakhe 4:10-11).

Kun kristinusko levisi, kreikkalais-roomalaisen yhteiskunnan käytännöt yleistyvät kristittyjen elämässä samoin kuin kristillisessä teologiassa ja etiikassa. Uuden testamentin varhaisimmissa kirjoituksissa Paavali korostaa eri ryhmien ykseyttä Kristuksessa: orjat ja vapaat, miehet ja naiset, kreikkalaiset ja juutalaiset ovat kaikki kastettuja Kristuksen ruumiin jäseniksi (Gal. 3:26-28; 1 Kor. 12:13). Äänenpainot kuitenkin muuttuvat ajan kuluessa. Paavalia myöhemmissä Uuden testamentin arkielämän ohjeissa, ns. huoneentauluissa, orjien yhteiskunnallinen asema isäntiinsä nähden korostuu ja Kristuksessa vallitseva tasa-arvo jää taka-alalle.

http://www.helsinki.fi/teol/pro/ihminen/orjuus/orjuus-10.html