#19088: - Re: Re: Re:

Äkkiseltään tulee mieleen: Autuas ken sydämensä antaa, Herran huomahan.... sinne päin ainakin, virsistä varmaan löytyy. Mitä itse ajattelet, mikä tai kuka on autuas?

#19090: - Re: Re: Re: Re:

No tämä alue on sitten oikein super- evankelinen:  autuas  = vanhurskautettu syntinen,   Kristuksen, ns. vieraalla vanhurskaudella,  joka luetaan uskon kautta meidän hyväksemme,  vanhurskautettu = autuas. ( Se on kyllä ylionnellinenkin).
Evankelisuudessa oli/on autuuden oppi.   Liittynee liikkeen oppi-isän Fredrik Gabriel Hedbergin kirjaan  uskon oppi autuuteen.

Tästä tulee mieleen yksi tapaus historiasta.   Kun jokunen kolpörtööri (maallikkosaarnaaja)  kulki maantietä pitkin (sanasta tuli  muuten  mieleen postimies  Petkin Fedja -sedässä.)  -  Ojassa rötkötti humalainen mies,  jolle kolpörtööri tokaisi: "Sielläkin makaa autuas mies!"  Siitä mierontielle joutunut humalainen sai semmoisen sätkyn,  että nousi ja jätti humalaisen elämäntapansa siihen paikkaan.  

Suhteessa herännäisyyteen oli evankelisuudella käytännön oppiero:  heränneet odottivat valon koittamista ja  armon   iloa maanhiljaisina,  evankeliset aivouskoisina tarttuivat sanan lupauksiin sovinnosta Jumalan ja ihmisen välillä heti.  Puhuttiin myös Jo-uskosta.  Synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen veren  (sovitustyön tähden) heti.   Sekä koko maailman autuudesta.

Skisma oli kyllä ihan turhaa,  toiset puhuivat aidasta - ja toiset seipäistä,  ( ei nyt ehkä ihan kokonaan).  Tänäkin päivänä evankelisuudessa kehotetaan katsomaan rohkeasti Jumalan Karitsaan,  joka on  sovittanut koko maailman synnit, Ja tämän saa omistaa itselleen ilman omia ansioita!

Herännäisyydessä taas on paljon hiljaista kauneutta: "Suo Jeesus hellä mieli, ja ystäväisi kieli,  alati ollaksemme..(.Siionin Virret).   Kummatkin ovat saman lantin kääntöpuolia.