#18784: - Re: Re: Miksi uskovaiset yrittävät järjellä selittää uskonsa perusteita, vaikka

Täytyykin lähteä täältä alusta,  niin saan kiinni siitä,  mitä todella tarkoitat.   Usko versus valtava määrä vastakkaisia todisteita,  on enemmänkin toivoa asioiden olemisesta tietyllä tavalla,  niinkuin ne on esitetty Raamatussa.

Tältä näyttävät  uskovan elämän perustukset ulospäin tänä päivänä?   Näinkö tarkoitit?   Ja kun näyttävät rakennuspuut heppoisilta mielestäsi,  pidät sitä lähinnä toiveajatteluna.    Mutta mikä lopulta on tuo Raamatulle vastakkainen tieto,  siitä en tiedä yhtään,  mitä tarkoitat.   Enkä mene arvailemaan,  etten korvaa omilla luuloillani sitä,  mitä tarkoitat;   että ollos hyvä vaan!

#18795: - Re: Re: Re: Miksi uskovaiset yrittävät järjellä selittää uskonsa perusteita, vaikka

Voi ei, taas pitää siis aloittaa alusta....

Alussa oli allegorinen tarina maailman synnystä, joka ei natsaaa maailmasta löydettyjen todisteaineistojen kanssa. Sitten seuraa toinen allegorinen tarina syntiinlankeemuksesta, joka ei vastaa todisteita ihmislajin synnystä. Sen jälkeen tulee kerrostuma muinaistaruja, joissa esiintyy jo todellisia paikkakuntia ja kansojakin, mutta monet tapahtumista, kuten koko maailman peittänyt vedenpaisumus ihmislajin olemassaolon aikana on täyttä satua, Varmasti satua on siinä myös se, että eläinlajeilla olisi kaikilla tuolta ajalta periytyvät kantaisät. Tarinoissa Israelin kansan vaiheista alkaa olla pikku hiljaa enemmän faktoihin pohjautuvaa mantieteellistä ja historiallista taustaa, mutta niissä tapahtuu kovasti asioita, joiden todenperäisyyden voi uskoa vain sellainen, jolla on tarve niihin uskoa.

Uuden testamentin todellisuus on edelleen osittain kiistanalainen. Jeesus on voinut elää, mutta hänen elämästään ei ole historiatieteen näkökulmasta minkäänlaisia todisteita. Paavali on ensimmäinen todennettu henkilö Herodesten ja Pontius Pilatusten kaltaisten, ajankuvaa tarkentavien henkilöiden lisäksi.

Tarinoiden arvoa ei vähennä se, että ne eivät välttämättä ole totta - juonihan on eettisine ja filosofisine opetuksineen paikoitellen jopa hyvä. Niitä painaa lokaan se, että niiden väitetään olevan täsmälleen totta aina luomiskertomuksesta asti. Niiden arvoa halventavat myös ne, jotka väittävät niiden olevan sanasta sanaan Jumalan sanaa. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkansa, jo Paavali itsekin sanoo monesti, että tämä on hänen oma mielipiteensä. (Tämän vastakohtana hänellä olivat muuten juutalaisten pyhistä kirjoituksista nousseet ohjeet, eikä hän koko ajan suinkaan hahmottanut olevansa suorassa linjassa taivaan serveriin.)

Ei uskovan, vaan ääriuskovan ajattelu näyttäytyy täällä todella siltä, että Raamatusta etsitään vastaus kaikkeen ja kaikki se, mikä on tätä vastausta vastaan, torjutaan sanomalla, että tämä vain on totuus, halleluja. Näinhän tässä joku juuri tekikin, taisi kyllä viisaus-sanaa silloin käyttää. Samalla katsojan kulmasta riippuen joko järkyttävää tai surkuhupaisaa on se, että nämä uskikset eivät huomaa tai tunnusta tekevänsä koko ajan tulkintaa Raamatun hyvinkin ristiriitaisesta viestistä. Siinä tulkinnassa ei enää näyttäydykään mikään absoluuttinen Jumalan sana, vaan sellainen taantumuksellisten asenteiden klusteri, jolle vain sitten etsitään Raamatusta vahvistus. Jotta tämä lukutapa voitaisiin  varmistaa, lahkon auktoriteetit kertovat, mikä oikea tulkinta on. Täälläkin on käyty tätä "Raamattukoulua"  aika ajoin. Ja tässä oikean uskomisen tiessä on jälleen järkyttävää se, että kun halutaan uskoa, läpi menee mikä tahansa humpuuki - kunhan se on ensin julistettu Raamatun mukaiseksi.