eräiden epäoikeudenmukaisuuteen kyllästyneiden entisten musiikkiluokkalaisten kirje AVI:lle


Lähettäjä: … [mailto: …]
Lähetetty: 15. heinäkuuta 2013 16:46
Vastaanottaja: …
Aihe: Vaasan musiikkiluokista

(…) Kirjoitan Teille omien sekä luokkatovereideni kokemusten pohjalta.
Olen hyvin tyytyväinen ala-asteella saamaani loistavaan ja tasokkaaseen opetukseen. Sitä aikaa en nyt ala tässä läpikäymään. Kuudennella luokalla musiikin tunneistamme alkoi kerran viikossa vastata yläasteen musiikinopettaja. Minulla ei ollut mitään aiempaa kokemusta kyseisestä opettajasta joten nykyinen mielipiteeni hänestä perustuu puhtaasti kaikkeen itse kokemaani. Olin tuolloin hyvin hämilläni siitä mitä ja miten hän meille opetti. Verkkokalvoilleni on piirtynyt näkymä liitutaululla olevasta yläkoulun opettajan piirtämästä kuvasta. Se esittää jonkin teoksen taustalla olleita tapahtumia. Jokainen oppitunti alkoi suunnilleen näin: "kuunnellaan tähän alkuun yksi kappale. Jaan tässä teille paperit niin saatte piirtää mitä tulee mieleen." Ja mehän piirsimme. Koko vuoden. Muuta en muista tunneilla tehneeni. Näiden kokemusten jälkeen siirryin yläasteelle.
Aloittaessani seitsemännen luokan vuonna 2008 koin hyvin ristiriitaisia tunteita. Kokemukseni yläkoulun musiikinopettajasta ei ollut mitenkään positiivinen. Joten olisin mm hänen vuokseen vaihtanut pois musiikkiluokilta. Tätä mieltä olivat myös useat luokkatoverini. Päätimme kaikki kuitenkin jatkaa musiikkiluokkana. Yläkoulun opettaja jäi virkavapaalle meidän aloittaessamme yläasteella joten meillä oli koko pitkän vuoden ajan lukuisia sijaisia ja peruttuja oppitunteja. Kaikki oli kaaoksessa. Olin turhautunut. Luokkani jopa toivoi voivansa vaihtaa yhdessä tavalliseksi luokaksi. Musiikki kun oli niin olematon osa koulunkäyntiämme. Olimme musiikkiluokka vain nimellisesti. Kaiken lisäksi yläasteella olisi ollut mahdollisuus ottaa valinnaisia oppiaineita. Tämä tilaisuus oli luonnollisesti musiikkiluokkalaisille mahdoton hyödyntää, koska “musiikki” vei lukujärjestyksessä niille varatun ajan. Tavalliset luokat saivat siis valita seitsemän valinnaista oppituntia viikossa, kun taas meille jäi vain kolme tuntia, eli kaksi oppiainetta. Olin vihainen, turhautunut ja pettynyt. Koin olevani uhri jossain itseäni suuremmassa jupakassa, jolla ei ollut mitään tekemistä minun tai muiden musiikkiluokkalaisten kanssa. Mistä ihmeestä meitä rangaistiin? Miksi opettaja laiminlöi tehtäviään ja laittoi meidät kärsimään? Keskustelin asiasta useaan otteeseen kotona. Vanhempanikin olivat ymmällään. He ottivat lukuisia kertoja yhteyttä mm. opetusvirastoon, Harry Swanljungiin sekä Vöyrinkaupungin koulun rehtoriin. Mitään ei kuulemma ollut tehtävissä. Sijaiset olivat sijaisia ja heitä oli vaikea löytää. Nielimme sen kaiken; karaoken sekä nettipelit yms kouluun kuulumattomat ajanvietteet musiikintunneilla. Yläkoulun opettajan palattua virkavapaalta olimme hieman innostuneempia koulunkäynnistä. Rehtorin lupaama osaava opettaja tulisi takaisin. Jouduin kuitenkin syvästi pettymään. Opettajan opit olivat yhtä tyhjän kanssa. Kuoroleirejäkään ei pidetty. Yläkoulun musiikinopettaja kun ei suostunut olemaan yötä poissa kotoa. Huomatkaa, että Kadar on ollut 20 vuotta erossa perheestään, toisessa maassa. Vain meidän oppilaiden vuoksi. Häntä omistautuneempaa opettajaa saa hakea!
Yläkoulun musiikinopettaja yritti opettaa meille sitä samaa mitä tavallisillekin luokille. Tosin me jouduimme kestämään häntä tuplasti enemmän. Tilanne oli täysin naurettava. Uhrasin kahden vuoden valinnaisaineeni turhanpäiväiselle hömpötykselle. Usein opettaja ei edes vaivautunut tulemaan tunneille joten oppilaat lähtivät kotiin. Tai istuimme luokassa keskenämme kun opettaja katosi koko tunniksi opettajainhuoneeseen. Tunneista ei koskaan ilmoitettu etukäteen mitään. Kyllästyimme siihen, että opettajaa sai odottaa luokan ulkopuolella puolikin tuntia tunnin alkamisen jälkeen. Ja kun häntä musiikintunnin aikana tiedusteli opettajainhuoneesta ei kukaaan koskaan tiennyt oliko hän ylipäätään saapunut aamulla töihin. Ihmettelen vain miksi yläkoulun opettaja väittää olevansa tilanteen uhri? Hänhän on hierarkian yläosassa. Rehtori käsittelee häntä silkkihansikkain. Häntä suojaa kaikki mikä vaan voi hänet syyttömäksi tehdä. Todellisuudessahan me oppilaat olimme uhreja! Me emme olleet tehneet mitään kenellekään ja kärsimme yläasteella täydet kolme vuotta. Ihan käsittämätöntä! Aikuisten ihmisten typerät riidat aiheuttivat ainakin minulle elinikäiset arvet. Eikä meillä ollut mitään mahdollisuutta paeta tilanteesta. Opettaja sensijaan pakeni jatkuvasti sairaslomilleen. Ja kehtaa silti valittaa. Naurettavaa! Ja kun olen tästä asiata itse huomauttanut ylemmälle taholle, silloiselle rehtorilleni, minusta sanottiin, että olen Jurin kätyri ja minut on jotenkin aivopesty.
Minulta on useasti riistetty sananvapaus tämän asian tiimoilta. Kadarin opetusta saa kyllä avoimesti kritisoida, mutta …:n ei. Miksi? Jos Kadarista tulee yksi valitus se lisättiin heti hänen "syntilistalleen" ja sitä kautta tehdään irtisanomisperusteeksi. …:n kohdalla taas on toisin. Häntä pidetään kuin kukkaa kämmenellä. Miksi ala-asteen oppilailla on niin käsittämätön valta ja heidän sanaansa luotetaan? Meidän sanojamme ei otettu kuuleviin korviin kun olin keskustelemassa rehtorin kansliassa luokkatovereideni kanssa, täysin omasta tahdostamme. Mutta heti kun joku kuudesluokkalainen häirikköpoika valittaa Kadarista ala-asteella, saa opettaja samantien potkut. Miksi minua viisi vuotta nuorempien sana painaa enemmän kuin minun ja luokkatovereideni? Miksi Kadarin "vastustajan" sana painaa enemmän kuin …:n "vastustajan"? Toivoisin tähän vastausta musiikkiluokkien rehtoreilta sekä kasvatus- ja opetusvirastolta. …:stä ja hänen toiminnastaan on usein tehty valituksia opetusvirastoon, mutta mitään tuloksia ei ole näkynyt. Tilanne ei kuulemani mukaan ole muuttunut lainkaan viimeisen kahden vuoden aikana. Vaikka niin on kovasti väitetty. Opettajan poissaolot vain lisääntyvät. Rehtori ei ymmärrä alkuunkaan musiikkiluokkien tarkoitusta tai mitään sen toiminnasta joten … saa tehdä mitä haluaa. Hän kun on "suomalainen, suomessa opiskellut hyvin koulutettu mies". Se oli yläasteen rehtorin vastaus kun kysyimme miksi … on niin paljon poissa tunneiltamme ja miksemme saa tasollemme sopivaa opetusta. Olin pöyristynyt! En todellakaan haluaisi uskoa, että rasismilla olisi jotain tekemistä asian kanssa, mutta mitä muutakaan tämä voisi olla? Miten opettajan suomalaisuus tekee hänestä automaattisesti syyttömän ja paremman ihmisen? Ellei tällä sitten haluta viitata Kadarin unkarilaiseen taustaan? Rehtorin mukaan … saa toimia oman päänsä mukaan ja täysin laiminlyödä tehtävänsä, koska on suomalainen mies. Olen myös ihmetellyt miksi koko kasvatus- ja opetusvirasto on vain yläkoulun puolella? Onkilahden ala-aste musiikkiluokkineen on jätetty täysin oman onnensa nojaan. Ala-asteen rehtori tosin saa tukea joka taholta. Hän kun on täysin musiikkiluokkia vastaan. Miten voi olla mahdollista, että työnantaja ei puolusta työntekijöitään? Vaan pelaa vastapuolen maaliin ajamalla musiikkiluokkia alas ja hankkimalla alaisilleen potkuja minkä ehtii. On ollut surullista seurata sitä systemaattista kiusaamista mikä Kadariin on vuosien varrella kohdistunut.
On pöyristyttävää ettei asioita voida käsitellä ja selvittää kunnolla. Muistan edelleen painajaismaisen näyn käydessäni luokkatoverini kanssa vanhassa opinahjossamme Kadarin potkuja seuranneena päivänä. Itkeviä hysteerisiä lapsia käytävillä! Ja rehtori kehtaa väittää asioiden parantuneen Kadarin lähdettyä! Niin, mahdollisesti hän on saanut itselleen mielenrauhan. En tosin ymmärrä kuinka joku voi edes katsoa itseään peilistä tehtyään toiselle jotain noin hirveää. Tärkeintähän on lasten etu, jota kukaan ei tunnu tässä sotkussa huomioivan. Päättäjät ovat liian omistautuneesti keskittyneet naurettavaan valtataistoonsa, että unohtavat viattoman lapsen joka kärsii heidän vuokseen joka ikinen päivä.
Olen kyllästynyt siihen, että minua ikäni vuoksi jatkuvasti syrjitään ja katsotaan halveksuvasti pitkin nenänvartta! Tämän me musiikkiluokkalaiset olemme saaneet hyvin tuntuvasti kokea, kun olemme viisi vuotta yrittäneet saada musiikkiluokkien asioihin jotain tolkkua. Aina meidät on hiljennetty. Olemmehan "typeriä teinejä jotka eivät mistään mitään tiedä". Eikö olisi jo päättäjien aika aikuistua ja tutkia omaatuntoaan!

epäoikeudenmukaisuuteen kyllästynyt entinen musiikkiluokkalainen,
… …
……
… …
… …
… …

#2144: -

Ja samoja piirteitä oli jo 90-luvun alussa. Kiitos tästä kirjoituksesta!