#18017: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Raamattu on aivan selvästi muinaisten ihmism 

Miksi systemaattisesti väistelet elämää koskevia kysymyksiäni?

Kuka antaa elämän? Ihmiselle? Eläimille ja kasveille? Kun kylvät jyvän maahan, kuka antaa sille kasvun? Et voi paeta tätä kysymystä vastaamalla että "tällaiset asiat ovat vielä tieteen ja osin ihmisen käsityskyvyn ulottumattomissa."

Vastaus näihin kysymyksiin löytyy Raamatusta eli Jumalan sanan ilmoituksesta, joka alkaa sanoilla: "Alussa loi Jumala taivaan ja maan..." (1. Moos. 1:1-)

Ilman uskoa Jumalan olemassaoloon ja maailmankaikkeuden Luojaan, elämää koskevat kysymykset jäävät tietenkin uskosta osattomalta ihmiselle ja hänen järjelleen ylivoimaisiksi asioiksi yrittää niitä selittää.

#18026: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Raamattu on aivan selvästi muinaisten ih

"Miksi systemaattisesti väistelet elämää koskevia kysymyksiäni?"

Koska yritän vältellä täällä toistoa. Olen jo aiemmin kirjoittanut, että elämän synty ihmiselämän aikaperspektiivissä on äärettömän epätodennäköistä, mutta sopivissa olosuhteissa ja riittävän pitkällä odotusajalla se on jopa todennäköistä. Maapallolla tähän meni ainakin joitakin satoja miljoonia vuosia. Maailmankaikkeudessa on lukuisia planeettoja, joissa elämä on voinut syntyä - toki varmaan hyvin erilaisena kuin täällä.

Elämä syntyy, kun sopivista aineksista syntyy yhdistelmä, jolla on kyky itseorganisoitumiseen. Maapallolla tämän itrseorganisoinnin taika-aine on DNA- ja RNA-ketjuja muodostavat yhdisteet. Elämän syntyyn katsotaan kuuluvan myös se, että aine pystyy lisääntymään joko kokoaan ja myös yksilömäärään kasvattamalla. Lisääntymistavoista suvullinen lisääntyminen on vain yksi monista. DNA-ketjuille on ominaista vähittäinen muutos satunnaisina mutaatioina. Tällöin eliölle tulee mahdolliseksi sopeutua ympäristöön, kun suosiollisen mutaation omistavat yksilöt selviävät muita paremmin. Tästä kaikesta on syntynyt käsittämättömän monta lajia maapallolle, joista suurin osa on kuitenkin kadonnut olosuhteiden muututtua niille epäsuotuisiksi. Ihminen on tässä kehityksessä huippua nokkeluutensa ja kommunikaatiokykynsa takia. Meillä (ja muutamilla muilla lajeilla rajoitetummassa mielessä) on kehittynyt myös hermotoimintaan itseään havainnoiva ominaisuus. Jotkut kutsuvat tätä tietoisuudeksi, toiset sieluksi.