#263: sannavain - Re: Yhteenvetoa sannavain,

Aloitan tämän vastineeni lainaamalla kirjoittamaasi: "olen lisäksi paikantanut ongelmakohdaksi jännitteen, joka syntyy ns. yleisen logiikan ja itse noudattamasi logiikan välille." Aikamoinen väite, jota et kyllä onnistu perustelemaan.

1 Loogisuudesta

Kerrot, että "äänestykseen kelpaavat myös epäloogiset vaihtoehdot." Tämä lienee sinun mielipiteesi. Olen eri mieltä, ja otaksumani on, että enemmistö kansastakaan ei epäloogisuuksia halua. Kerrot edelleen, että "Päinvastoin kuin kirjoitat, minä en pidä epäjohdonmukaista nykytilannetta eettisesti ja älyllisesti kestävänä." Tämä on väärää todistus, koska en ole tuollaista väitänyt, vaan että pitäisit esim. siskospareja syrjivää lakia eettisesti ja älyllisesti kestävänä. Mielestäni A-kirjaimella alkavilla autoilla voi mainiosti olla erilainen verokohtelu, jos A-kirjaimella alkavilla autoilla on jokin (muu) erityisominaisuus, josta erilainen kohtelu loogisesti seuraa; esim. että A-autot ovat erityisen ympäristöystävällisiä. Et vain jostain syystä näe, että heteropareilla voisi olla mitään (oleellista) ominaisuutta, jota homopareilla ei ole; tämä on sinulta perin merkillinen näkemys. Jatkat: "Peruste on sinun itsesi hahmottelema. Tämänkaltainen argumentaatio johtaa yleensä lopulta kehäpäättelymäiseen väitteeseen, jonka mukaan avioliitto pitää rajata miehen ja naisen väliseksi, koska avioliitto on miehen ja naisen välinen." Täm argumentaatiosi ontuu kuuitenkin pahasti, koska meidän tapauksessamme käsillä ei ole mitään kehäpäätelmää, joten turhaan kehittelet olemattomia. Argumentatioosi onttous on ilmeistä, kun huomataan, että
sukupuolineutraalille avioliitollekin pitäisi jonkun itse tai joiden yhdessä hahmotella jokin peruste aivan vastaavasti.

Kuittaan seuraavaksi pari esimerkkiäsi.

"Jos perintökaarta koskevia uudistusvaateita olisi tarkasteltu niistä perusteista käsin, joista laki kiistämättä generoituu, perheen sisar perisi edelleen vain puolet tai kolmasosan veljen perintöosaan verrattuna."

Sekoilet. Vanha laki ilmeisesti generoitui mainitsemistasi toisista perusteita V; uusi nykylaki uusista perusteista U. Ei tässä ole mitään ongelmaa. U ja V (ja niistä vastaavasti generoituvat lait) ovat molemmat järjellisiä vaihtoehtoja ja siten kelpoisia äänestykseen; U sattui saamaan enemmän kannatusta silloin, kun asia oli käsittelyssä. Se että on kilpailevia ja muuttuvia faktoja, arvoja ja aatteita, ei tarkoita sitä, että pitäisi tai saisi olla epäjohdonmukainen.

"Entä miten tulisi suhtautua vaatimukseen erityisopetuksen järjestämisestä, kun tiedämme ne perusteet, joista nykymuotoinen perusopetuslaki generoituu?"

Mielestäni pitäisi suhtautua seuraavasti. Asetetaan punnittavaksi ne perusteet N, jotka generoivat nykylain, ja ne perusteet U, joiden ajatellaan generoivat uuden (paremman?) lain. Tämän jälkeen päätetään demokraattisesti,
pysytäänkö nykyisessä (koska peruste N saa kannatusta) vai siirrytäänkö uuteen (koska peruste U saa kannatusta). Oletko eri mieltä?

Kaltevalla pinnalla argumentointi on validia silloin, kun pinnalla vierimisen tai liukumisen dynamiikka on oikein kuvattu, s.o. loogisesti. Argumentoinnin pätevyyteen ei vaikuta se, arvottaako joku pinnan yläpäähän laitettavan premissin ja pinnan alapäästä putkahtavat seuraukset hyviksi, pahoiksi vai neutraaleiksi. Kaltevalla pinnalla (oikein) argumentointi osoittaa juurikin sen, että premissien loogiset seuraukset voidaan välttää vain luopumalla joko premisseistä tai loogisuudesta. Tästä on nimenomaan kyse: kummasta haluat luopua, sukupuolineutraalille avioliitoille mainituista premisseistä/perusteita vaiko loogisuudesta, vai hyväksytkö seuraukset? Palaan tähän alempana, kun tarkastelen mahd. uuden lain perusteita ja seurauksia. Yllä keskustellun perusteella näytät valitsevan loogisuudesta luopumisen. Kun loogisuudesta luovutaan, kaikki argumentointi voidaan tietenkin lopettaa; olisi mieletöntä argumentointa esim. syrjintään, perusoikeuksiin tai tasa-arvoon perustuen, jos epäloogisuuden maailma valitaan.


2 Nykylain perusteista

Hyökkäät konstruoimaani biologista perustetta, "lisääntymistoivetta", vastaan seuraavin pääargumentein.

(a) Muut lait säätävät lapsen ja vanhempien suhteesta jo siinä määrin, että avioliitto ei tuo tässä suhteessa juurikaan lisäarvoa, lähinnä lisäturvaa.

(b) Avioliittolaista puuttuu täsmentävä rajaus pareihin, jotka voivat ja haluavat saada yhteisiä biologisia jälkeläisiä.

(c) Nykylaki kieltää moniavioisuuden.

(d) "Lisääntymisperusteen valossa on epäloogista, että sukupuolensa korjauttanut henkilö voi lain mukaan mennä naimisiin".

Mielestäni nämä kaikki ovat kaukaa katsoen aivan järjellisiä huomioita. Lähempää katsoen huomaamme kuitenkin, että (a-d) eivät ole varsinaisia vasta-argumentteja biologiselle perusteelle avioliitto-oikeuden rajaamiseen vain
tietynlaisille pareille nykylain tapaan. Käsittelen seuraavissa kappaleissa kutakin kohtaa (a-d).


(a). On totta, että muu lainsäädäntö (isyys, elatusvelvollisuus, huoltajuus, perintö, abortti, hedelmöityshoidot, yksinhuoltajien tuet, avoero, ...) ja teknologinen kehitys (ehkäisy, vanhemmuustestaus, ...) ovat vuosi vuodelta rapauttaneet avioliiton erityisasemaa turvan antajana lapsille tai yleisemmin lisääntymisyksiköille. Todellakin on tultu siihen pisteeseen, että lisääntymishaluisella miehellä tai naisella ei ole enää juurikaan tarvetta avioliittoon, ei sen enempää kuin sanotaanko siskosparilla. Avioliiton merkitys typistyy melkein siihen, että se antaa miehelle turvalliset ja vakaat olosuhteet luovuttaa siementään (vaimolleen) niin, että kaikki liittoon syntyvät lapset ovat hänen ja on vielä optio adoptioonkin. Mutta vain melkein näin, kuten seuraavista kuittauksista käy ilmi.  Väität, että "Jos aisankannattaja ei tiedä, että jälkeläinen ei ole biologisesti hänen, hän tietenkin käy tunnustamassa isyytensä lastenvalvojalle." Kuinka niin tietenkin? Jospa lähtökohtaisesti ei tunnusta, jolloin nainen joutuisi selvityttämään isän ja rakennelma hajoaa, mikä voidaan katsoa epätoivottavaksi. Jatkat kysymällä "Jos taas aisankannattaja tietää tilanteen, miksi hänen ylipäänsä pitäisi tunnustaa isyytensä?" Siksi "pitäisi", koska nainen haluaisi aisankannattajan lapsensa "isäksi"; nainen voi haluta lisääntyä vain
tämän tapaisella varauksella. Näin ollen isyysolettama on edelleen huomattava turva, jonka vain avioliitto antaa. Jos isyysolettama poistettaisiin, niin kieltämättä kovin vähän konkreettista jäisi. Toisaalta nykymuotoon
kiinnitetty avioliittolaki antaa sulavamman mahdollisuuden tarkastella ja muotoilla uudelleen lakeja, jotka ovat viime aikoina rapauttaneet avioliiton merkitystä nimenomaisesti lisääntymisyksiköille.

(b). Kun nykylain pareja koskevia rajauksia tarkastellaan lisääntymistoive-perusteesta käsin, niin kieltämättä lakia ei ole viety aivan perille saakka, koska hedelmällisyydestä ja hedelmöittymisaikeista ei suoraan säädetä. Tähän on nähdäkseni kuitenkin hyvät erityisperusteet. Laki on käytännöllinen toteutus ajatellusta rajauksesta: sukupuoli, sukulaisuus ja siviilisääty on verrattain helppo selvittää ennen avioliiton solmimista. Avioeroon tuomitseminen lapsenteon loputtua ei olisi  käytännöllistä, koska se toisi "ylimääräistä epävakautta" ja koska se on vastoin vallitsevien kulttuuriperinteiden mukaista käsitystä avioliiton luonteesta (pitäisi päättää juridinen avioliitto mutta jatkaa yhteisön perinteiden mukaista avioliittoa). Idean toteuttaminen vaatisi siis kohtuuttomia epävakautta lisääviä teknisiä lisätoimia ilman mainittavaa hyötyä yhdellekään taholle.

(c). Kun nykylain pareja koskevia rajauksia tarkastellaan lisääntymistoive-perusteesta käsin, niin kysymys moniavioisuudesta on perusteltua nostaa esiin. Perusteita moniavioisuuden kieltämiselle löytyy varmasti useitakin.
Esim. yksiavioisuus pariuttaa miehet ja naiset tasaisemmin toisillensa (olettaen, että nainen ryhtyy miehen kanssa lapsentekopuuhiin vasta tai mieluiten aviossa), mikä joillakin oletuksilla/arvostuksilla voidaan nähdä
yhteiskunnan kannalta toivottavana. Toisaalta arvelisin, että myös moniavioisuutta voidaan perustella joistakin toisista oletuksista/arvoista lähtien. Eiköhän molemmat vaihtoehdot, A ja A+, ole äänestykseen kelpoisia.

(d). Kyllä, on epäloogista, että sukupuolensa vaihtanut voi avioitua, koska virallisen sukupuolen vaihtaminen ei vaihda biologista sukupuolta. Pidänkin translakia, kuten lakia parisuhteen rekisteröinnistä, esimerkkinä epäonnistuneesta lainsäädännöstä, mikä olisi ollut vältettävissä johdonmukaisuutta kunnioittamalla. (Kantani: nimen ja asuinkunnan saa/voi muuttaa halutessaan, mutta ei virallista sukupuolta tai syntymäkuntaa.) Viime vuosien epäjohdonmukaisuus-tendenssi on huolestuttava piirre useiden maiden lainsäädännössä.


Palaan nyt yleisempiin kommentteihisi.

"on selvää, etteivät kaikki ihmiset hahmota avioliittoa pelkkänä välineenä tuoda liittoon isyysolettaman antama suoja – eivät tietenkään, kun tarkastellaan avioliiton nykymuotoa. Biologinen perusta ei siten generoi lain nykymuotoa, vaan se generoi lakiin toimintaohjeet ja säännökset siltä varalta, että jotkut parit niitä tarvitsevat."

Ei. Se generoi paitsi nuo toimintaohjeet, niin soveltuvien parien rajaukset. Eiväthän nuo rajaukset sattumanvaraisia ole, vaan selvästikin liittyvät siihen, minkälaisten parien voidaan toivoa lisääntyvän.

"jätät huomiotta, että avioliiton pelkästään miehen ja naisen välille rajaava nykymuotoinen avioliittolaki on rajauksen osalta kompromissilaki."

Kompromissi mistä?

"Jonkinlaisen lisääntymissopimuksen sijaan se on nykyään etuoikeutettu taloudellinen sopimus, jolla kaksi yhteisymmärryksessä toimivaa aikuista järjestävät perhe- ja omaisuussuhteensa yhteiskunnan vakioimalla ja tunnustamalla tavalla."

Avioliittolain teksti tukee minun kantaani ja on sinun kantaasi vastaan, koska laki estää avioitumisen tietynlaisilta pareilta (mikä sopii minun näkemykseeni, mutta ei selvästikään sinun näkemykseesi).


3 Uuden lain perusteet ja seuraukset

Keskityt kiistämään kaltevan pinnan argumentoinnin pätevyyttä. Sitaattisi lienevät tosia, mutta ne ovat olkinukkeja, jos niitä lukee sanatarkasti. Oikeampi tulkinta on se, että ne/ihmiset kysyvät implisiittisesti perustetta uudelle avioliittolaille, mikä on mielestäni aivan oikein. Mitä perusteita sitten on esitetty? Well:

(i) Subjektiivinen kokemus syrjityksi tulemisesta.
(ii) Joissakin muissakin maissa on sellainen laki.
(iii) Tietty ryhmä on vaatinut "itselleen" juuri kyseistä lakia.
(iv) Ehdotus saattaisi saada riittävästi kannatusta ja mennä läpi.

Eivät tällaiset perustelut ole ihmisten mielestä sellaisia, että niillä voisi puolustaa avioitumisoikeuden antamista sukupuoleen katsomatta ellei myös sukuun katsomatta.

"Avioliiton mahdollistaminen myös mies- ja naispareille ei vaikuttaisi millään tavalla erityisesti heteropareja koskevien ongelmien ratkaisemiseen"

Tämä on aivan totta. Kuten sanottu, vaihtoehto B (eli sekä sukupuoli- että sukuneutraali avioliitto) on myös aivan kelpoinen, nykyisen avioitumisoikeuden laajennus.

"Koko perhelainsäädäntö rakentuu pitkälle sille, että lainsäätäjä tunnistaa ihmisten luontaisen itsekkyyden, jonka vaikutusten torjumiseksi lainsäätäjä antaa esimerkiksi lapsen tapaamisoikeutta koskevia säännöksiä. Tasa-arvoisen avioliittolain avulla ihmiset voivat puolison sukupuolesta riippumatta järjestää suhteensa tavalla, jolla varaudutaan sosiaalisiin ja juridisiin riskeihin."

Kyllä, vaihtoehto B on myös johdonmukainen mm. näistä perusteista/tavoitteista lähtien.

"Nykyisen avioliittolain tapauksessa nämä keskustelijat eivät hahmota, että laki tosiaan voisi hyvin sallia samat oikeudet joillekin muille tahoille, kuten nais- ja miespareille. Laki ei kuitenkaan tällä hetkellä niin tee, joten mitä ilmeisemmin kalteva pinta ei sovellu."

Miten niin "voisi" sallia, kun kerran ei salli? Keskustelijat nimenomaan hahmottavat sen kysymyksen, että jos sallisi muille, niin keille sitten ei. Kaltevan pinta soveltuu aina, kun premissit kiinnitetään. Kun kaltevalla pinnalla argumentoidaan ilman mainittua premissiä, se pitää ymmärtää premissien kysymisenä.

"Palaan jälleen kysymykseeni siitä, minkälaisen painoarvon tasa-arvoista avioliittolakia vastustavat antaisivat argumentille ”Yhteiskunnassa X ei hyväksytä miehen ja naisen välistä avioliittoa, sillä sen jälkeen mikä tahansa ryhmä voisi lähteä vaatimaan samaa oikeutta.”."

Argumentin painoarvo on mittaamattoman suuri. Kun säädetään laki, on sen soveltuuden rajaus oltava jotenkin johdonmukaisesti perusteltavissa. Argumentin käyttäjälle vastataan oikein antamalla peruste, joka erottelee mies-nais -parit muista ryhmistä.  Argumentin painoarvon huomaa hyvin, jos vaihtaa avioliiton paikalle jonkin muun käsitteen: esim. miehen ja naisen välistä avunantoa rikokseen tai miehen ja naisen välistä väkivaltaa.

"Kysyt vielä, mikä on kaltevaa pintaa pitkin viettävän lopputuloksen tietoisen välttämisen hinta. Avioliittolain tapauksessa hinta on se, että  esimerkiksi rekisteröidyn parisuhteen osapuolilla ei ole oikeutta ottaa yhteistä ottolasta ja että he joutuvat maksamaan listahinnan, jos haluavat saman sukunimen. Hintana on myös ruma lommo kansalaisten yhdenvertaisuudessa."

Mistä premisseistä tässä lähdet kaltevalle pinnalle? Nykyinen avioliittolaki vie loppuun saakka lisääntymispremissistä lähtien. Ehdotettu sukupuolineutraali versio ei veisi loppuun saakka tähän saakka esitetyistä premisseistä lähtien, vaan tietoisesti välttelisi loppuun viemistä, hintana epäjohdonmukaisuus ja tiettyjen ihmisryhmien perusteeton syrjintä, mitä voidaan pitää epäeettisenä ja moitittavana.

#266: v ronski - Loogisesti sannavain,

Raapustin pääsiäispyhien kunniaksi aivan ylipitkän vastausviestin.

"’Olen lisäksi paikantanut ongelmakohdaksi jännitteen, joka syntyy ns. yleisen logiikan ja itse noudattamasi logiikan välille.’ Aikamoinen väite, jota et kyllä onnistu perustelemaan.”

Viittaan omaksumaasi positioon muun muassa lauseessani ”[N]oudattamasi mikrologiikkaa rakentuu oletetun biologisen lisääntymisperusteen varaan”, jota seuraa usean kappaleen verran tämän perusteen analyysiä. Koska tosiasiat eivät näytä tukevan perusteesi olemassaoloa, on aiheellista olettaa, että tästä nimenomaisesta perusteesta käsin operoiva, sisäisesti tiettyyn rajaan looginen ajatteluketjusi on yleisen logiikan vastainen.

Palaan aikaisempaan hahmotelmaani kuvitteellisesta paripuheterapiasta, joka olisi biologisella perusteella rajattu vain sellaisille pareille, joiden osapuolten äänten yhteenlaskettu perustaajuus on n. 300 hertsiä. Terapian ulkopuolelle suljettaisiin näin ollen miesparit (yhteenlaskettu perustaajuus n. 200 Hz) ja naisparit (yhteenlaskettu perustaajuus n. 400 Hz). Terapian antaminen vain heteropareille olisi loogista, kun toimintaa peilattaisiin omaksuttuun perusteeseen, mutta epäloogista, kun tarkasteltaisiin puheterapian yleistä logiikkaa ja tarkoitusta, eli kommunikaatiohäiriöistä kärsivien ihmisten auttamista.

”Kerrot, että ’äänestykseen kelpaavat myös epäloogiset vaihtoehdot.’ Tämä lienee sinun mielipiteesi. Olen eri mieltä, ja otaksumani on, että enemmistö kansastakaan ei epäloogisuuksia halua.”

Länsimaisissa demokratioissa epäloogistenkin vaihtoehtojen äänestyskelpoisuus ei ole mielipide vaan fakta, jonka paikkansapitävyyden voi tarkistaa esimerkiksi eduskunnan palvelimelta. Toteamalla, että äänestykseen kelpaavat myös epäloogiset vaihtoehdot, tunnustan vain poliittiset realiteetit. En voi sille mitään, että poliittiset realiteetit eivät miellytä sinua. Demokratiassa on mahdollista kieltää homoparilta yhdessä haettu vieraslapsiadoptio, mutta sallia adoptio-ohjelmaan hakeutuminen homoseksuaalille, joka asuu ilman kumppania tai homoparin toiselle osapuolelle, joka hakee adoptiolupaa yksin.

Argumentoinnin vakuuttavuuden kannalta yleistasoon kiinnittyvä, jonkinlaiseen myyttiseen kansan enemmistön mielipiteeseen vetoaminen ei puolestaan ole järin onnistunutta. Uskottavampaa olisi siteerata esimerkiksi tutkimustietoa, kuten taannoista YLE Uutisille tehtyä gallupia, jossa kysymykseen ”Kannatatteko sukupuolineutraalia avioliittolakia, eli lakia joka antaa kaikille aviopareille samat oikeudet puolisoiden sukupuolesta riippumatta?” myönteisen vastauksen antoi 54 prosenttia vastaajista.

”- - en ole tuollaista väitänyt, vaan että pitäisit esim. siskospareja syrjivää lakia eettisesti ja älyllisesti kestävänä.”

Kuten olen todennut, avioliiton oikeusvaikutusten ulottaminen kahden myöntyväisen aikuisen insestisuhteeseen ei tällä hetkellä ole poliittisesti mahdollista. Kaikista vähiten se olisi mahdollista, jos uudistusta ajettaisiin osana nais- ja miesparien oikeusaseman parantamista, koska jo se yksinään aiheuttaa voimakasta vastustusta. Tätä taustaa vasten äkkinäinen huolestumisesi insestisuhteiden yhteiskunnallisen arvostuksen puutteesta näyttäytyy luonnollisesti keinona torpata avioliittolain muutosehdotukset suvaitsevaisuuden kaapuun verhoutuen.

Voidaan kuitenkin kysyä, rinnastuvatko siskosparit täysin saumattomasti toisilleen sukua olemattoman miehen ja naisen muodostamaan heteropariin tai vastaavasti ei-sukulaisten muodostamaan mies- tai naispariin. Palaan tähän myöhemmin.

Käsittelen seuraavassa vastakommenttejasi biologista perustetta vastaan esittämistäni perusteista. Lisäksi kommentoin tässä alustavasti väitettäsi siitä, etteivät perusteeni olisi ”varsinaisia vasta-argumentteja biologiselle perusteelle avioliitto-oikeuden rajaamiseen vain tietynlaisille pareille nykylain tapaan”. Mielestäni ne ovat varsin päteviä vasta-argumentteja perusteelle, jonka ydinsisällöksi on tähän mennessä onnistuttu hahmottamaan lähinnä havainto siitä, että uros ja naaras voivat potentiaalisesti saada keskenään biologisiä jälkeläisiä. Jokainen vasta-argumenttini kommentoi osaltaan myös aiemmin keskustelussa esittämiäsi väitteitä avioliittolain parirajauksen perusteesta. Tuskin esittäisit tällaisia väitteitä, jos tarkoituksenasi ei olisi biologisen perusteen tukeminen.

”(a). On totta, että muu lainsäädäntö - - ja teknologinen kehitys - - ovat vuosi vuodelta rapauttaneet avioliiton erityisasemaa turvan antajana lapsille tai yleisemmin lisääntymisyksiköille.”

Eikö perhelainsäädännön kehittymistä ja turvan laajentumista voida pitää myönteisenä asiana?

Perustelet avioliiton eväämistä mies- ja naispareilta vedoten siihen, että avioliiton tarkoitus on tukea lisääntymistä ja että samaa sukupuolta olevien parien lisääntymiskyvyttömyyden vuoksi avioliiton oikeusvaikutuksia ei ole asiallista ulottaa näihin pareihin. Kuten edellisessä viestissäni osoitin, esittämäsi kanta ei kuitenkaan saa tukea perhesuhteita koskevasta lainsäädännöstä, jonka kehittyminen antaa avopareille pitkälle avioliittoon rinnastuvan suojan. Tähän perustuen toteat aivan oikein, ettei ”lisääntymishaluisella miehellä tai naisella ole enää juurikaan tarvetta avioliittoon”.

Pyrit kuitenkin oikeuttamaan näkemyksen avioliitosta fundamentaalisti heteropareille tarkoitettuna instituutiona takertumalla uudemman kerran isyysolettamaan. Tarjoat kaksi esimerkkiä tai – omaa terminologiaasi käyttäen – ”kuittausta”. Ensimmäisen mukaan avioliitto antaa heteroparin miesosapuolelle ”turvalliset ja vakaat olosuhteet luovuttaa siementään (vaimolleen) niin, että kaikki liittoon syntyvät lapset ovat hänen”. Vahvistat siten jo aiemmin promotoimasi kannan, jonka mukaan avioliiton merkitys typistyy lapsen siittäneen miehen aseeksi puolisoaan vastaan tilanteessa, jossa äiti muutoin vastustaisi isyyden tunnustamista. Voidaan perustellusti kysyä, onko tämänkaltaista näkemystä mielekästä asettaa erottelevaksi ja sitä kautta ainoaksi rajoittavaksi perusteeksi sallia peruslähtökohdiltaan taloudellisen ja juridisen sopimuksen solmiminen tietyiltä ihmisryhmiltä. Näkemys asettuu outoon valoon varsinkin siksi, että heteroparien on mahdollista solmia avioliitto ilman lisääntymistarkoitusta, jolloin isyysolettaman painoarvo liiton virallistamiskelpoisuuden perusteluna on pyöreä nolla.

Lisäksi on huomattava, ettei avioliiton perusteella automaattisesti todettava juridinen vanhemmuus tuo turvaa ainoastaan heteropareille. Legaalisesta isyysolettamasta hyötyisivät kiistatta myös naisparit. Ennen hedelmöityshoitolakia säädetyssä parisuhdelaissa todetaan, ettei rekisteröityyn parisuhteeseen sovelleta isyyslain säännöksiä isyyden toteamisesta avioliiton perusteella eikä muitakaan sellaisia säännöksiä, jotka koskevat avopuolisoa yksinomaan hänen sukupuolensa perusteella. Isyysolettamaa ei siten sovelleta esimerkiksi naisparin perheeseen, johon syntyy lapsi hedelmöityshoitojen seurauksena. Avioliittolain parirajauksesta johtuva sääntelyn epäloogisuus käy ilmi isyyslain pykälästä, jonka mukaan lapsen isäksi on kyllä vahvistettava mies, joka yhteisymmärryksessä naisen kanssa on antanut suostumuksensa hoitoon. Sama juridisen vanhemmuuden synnyttävä automaatti on siten perusteetta rajattu pois hedelmöityshoitoja saavalta naisparilta, mutta pysytetty hoidot läpikäyneelle heteroparille. Yhdenvertainen avioliittolaki takaisi olettaman soveltamisen myös naisparin ei-synnyttäneen osapuolen hyväksi ja poistaisi epäjohdonmukaisen nykysääntelyn generoiman, sosiaaliselle vanhemmalle asetetun pakon tehdä useita oikeustoimia juridisen vanhemmuuden saavuttamiseksi (sisäinen adoptio).

Kuten huomaat, avioliittolaki ei toiveistasi huolimatta redusoidu pelkäksi lainsäätäjän säädösohjailuvälineeksi, jonka logiikka rakentuisi pelkästään heteroseksuaalisen parin tarpeiden ympärille ja näkyisi yksinomaan isyysolettamassa.

Toinen, avioliiton mielestäsi vain heteropareille luontevasti rajaava tosiseikka koskee edelleen isyysolettaman antamaa turvaa. Spesifisti kyse on tilanteesta, jossa heterosuhteen naisosapuoli haluaa lisääntyä vain varauksin, että hänen aviomiehensä, joka ei ole syntyvän lapsen biologinen isä, vahvistetaan asiantilasta tiettämättömänä lapsen juridiseksi isäksi. En ole varmuudella poissulkenut trollauksen mahdollisuutta, mutta avaan kuitenkin esittämääsi näkemystä.

Ensimmäinen tulokulma aiheeseen esitellään seuraavassa kappaleessa:

”Väität, että ’Jos aisankannattaja ei tiedä, että jälkeläinen ei ole biologisesti hänen, hän tietenkin käy tunnustamassa isyytensä lastenvalvojalle.’ Kuinka niin tietenkin? Jospa lähtökohtaisesti ei tunnusta, jolloin nainen joutuisi selvityttämään isän ja rakennelma hajoaa, mikä voidaan katsoa epätoivottavaksi.”

Toinen tulokulma käy ilmi puolestaan ilmi seuraavasta tekstistä:

”Jatkat kysymällä "Jos taas aisankannattaja tietää tilanteen, miksi hänen ylipäänsä pitäisi tunnustaa isyytensä?" Siksi "pitäisi", koska nainen haluaisi aisankannattajan lapsensa "isäksi"; nainen voi haluta lisääntyä vain tämän tapaisella varauksella.”

Näin sivumennen sanoen nainen voi haluta lisääntyä esimerkiksi sillä varauksella, että kehonrakentajat kannistelevat häntä kultatuolissa ja syöttävät hänelle rypäleitä, tai varauksella, että naisen ex-kumppani eliminoidaan pois kuvioista ns. epäortodoksisin menetelmin. En usko, että tämänkaltaiset haluamiset voisivat perustella avioliiton rajaamisen vain miehen ja naisen väliseksi. Mutta itse ”kuittauksiin”:

Tässä kohtaa lienee paikallaan nostaa esille alkuperäinen näkemyksesi biologisesta perusteesta, joka mielestäsi auttamatta epää avioitumisoikeuden nais- ja miespareilta. Sinun mukaasihan ”[N]ykymuotoisen avioliiton (faktuaalisesti ja  loogisesti) käypä perustelu on lapsen yhteyden suojeleminen biologisiin vanhempiinsa”. Kun mahdollisuus biologisen yhteyden toteamiseen katsotaan nyt epätoivottavaksi, on ilmeisesti niin, että biologinen peruste joudutaan jälleen muotoilemaan uusiksi. Tuorein kantasi katsoo siten, että kyseenomaisella perusteella viitataan naiselle laintasoisesti turvattuun oikeuteen harjoittaa hedelmöittymiseen johtavaa sukupuoliyhteyttä muun kuin aviomiehensä kanssa tarkoituksin hankkia petokseen rinnastuvalla tavalla resursseja asiantilasta tietämättömältä aviomieheltä.

Tähänastiset avioliiton eksklusiiviselle nykymuodolle esittämäsi perusteet eivät sanottavassa määrin vakuuta. Oikeusjärjestyksen tehtävänä ei lähtökohtaisesti ole antaa suojaa virheellisessä menettelyssä syntyneille tai esimerkiksi väärille tai harhaanjohtaville tiedoille perustuville oikeussuhteille. Systeemimme tarkoitus ei myöskään ole rohkaista oikeussuhteiden perustamiseen petollisista lähtökohdista käsin saati pyrkiä vahvistamaan tällaisten asiantilojen pysyvyyttä tai pätevyyttä. Näin on asian laita, vaikka satunnainen lisääntymishaluinen nainen muuta haluaisi. Toivetta vastaan sotii myös oikeusjärjestykseemme sisältyvä shikaanikielto eli kielto käyttää sinänsä laillisia oikeuksia yksinomaan toisen vahingoittamistarkoituksessa. Kuvailemassasi tilanteessa aviomies olisi asetettu epäedulliseen asemaan vaimon sellaisen petollisen menettelyn johdosta, johon mies ei olisi tiennyt tai osannut vedota. Sopimusoikeudellisia termejä käyttäen naisen vetoaminen hahmottelemaasi avioliiton tarkoitukseen ja toisaalta omaan haluun lisääntyä tällaisin reunaehdoin on kunnianvastaista ja arvotonta menettelyä, eikä ansaitse oikeusjärjestyksen suojaa.

On myös niin, että valheellisin perustein synnytetty juridinen isyys voidaan kumota. Yleisestikin on niin, että olettamat ovat nimensämukaisesti päteviä vain niin kauan kuin ei ole todistetty päinvastaista. Isyyden kumoamiseksi vaaditaan näyttöä siitä, ettei mies ole lapsen isä. Näin on esimerkiksi silloin, jos lapsi ei tiettyjen etnisten piirteidensä vuoksi voi tosiasiallisesti olla isäksi vahvistetun lapsen biologinen vanhempi. Isyys tuo mukanaan niin perustavanlaatuisen oikeustilan muutoksen, että aviomiehellä on oltava mahdollisuus reagoida virheellistä isyyttä vastaan. Biologiasta kiinnostuneille isyyden kumoaminen avaa mahdollisuuden vahvistaa lapsen juridiseksi isäksi lapsen biologinen isä. Petollisen aviovaimon toiveesta huolimatta pelkkä avioliitto ei anna absoluuttista turvaa isyyden kumoamiseen tähtäävää kannetta vastaan.

”Toisaalta nykymuotoon kiinnitetty avioliittolaki antaa sulavamman mahdollisuuden tarkastella ja muotoilla uudelleen lakeja, jotka ovat viime aikoina rapauttaneet avioliiton merkitystä nimenomaisesti lisääntymisyksiköille.”

Mitä tarkoittaa lakien uudelleen muotoilu? Tarkoitetaanko sillä esimerkiksi avoparien oikeuksien heikennyksiä? Tulisiko lakien nykytilaa muotoilla vastaamaan paremmin konstruoimaasi biologista perustetta? En näe tällaista sääntelyreformia mielekkäänä varsinkaan, kun sitä vaaditaan kuvitteellisen aviopari lisääntymisyksikkönä -perusteen nojalla.

Lopuksi (a)-kohta niveltyy luontevasti kommenttiisi eri ryhmien erityiskohtelusta:

”Mielestäni A-kirjaimella alkavilla autoilla voi mainiosti olla erilainen verokohtelu, jos A-kirjaimella alkavilla autoilla on jokin (muu) erityisominaisuus, josta erilainen kohtelu loogisesti seuraa - - Et vain jostain syystä näe, että heteropareilla voisi olla mitään (oleellista) ominaisuutta, jota homopareilla ei ole”

En edelleenkään luokittele ”eettiseksi ja älyllisesti kestäväksi” logiikkaa, joka nojautuu itse konstruoituun perusteeseen ja johon nojautuen rajataan joltiseenkin mielivaltaisesti perus- ja ihmisoikeuksien soveltamisalan henkilöpiiriä. En myöskään näe, miksei eri ryhmiä koskevia erityispiirteitä voida mielestäsi säännellä saman säädöksen puitteissa. Esimerkiksi osakeyhtiölakia sovelletaan kaikkiin Suomen lain mukaan rekisteröityihin osakeyhtiöihin siten, että sääntelykohteeksi kelpaavat sekä yksityiset että julkiset osakeyhtiöt. Yhtiömuotoina ne poikkeavat toisistaan osin huomattavastikin, mutta silti niitä koskeva lainsäädäntö on onnistuneesti koottu samaan lakiin. Toivoisin, että osoittaisit minulle vihdoin ne avioliittolaissa olevat, yksinomaan heteropareihin soveltuvat kohdat, jotka ovat merkitykseltään niin perustavanlaatuisia, että ne rajaavat lain soveltamisalan ulkopuolelle esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten parisuhteet.

#266: v ronski - Loogisesti sannavain,

”(b). Kun nykylain pareja koskevia rajauksia tarkastellaan lisääntymistoive-perusteesta käsin, niin kieltämättä lakia ei ole viety aivan perille saakka, koska hedelmällisyydestä ja hedelmöittymisaikeista ei suoraan säädetä.”

Jos avioliittolaki perustuu biologiselle, so. lisääntymistä painottavalle perusteelle, on sangen valitettavaa, ettei lainsäädäntö anna sille havaittavaa tukea. Perustetta joutuu päinvastoin ”arvuuttelemaan [tästä perusteesta] seuranneen lakitekstin perusteella”. Tähän tukeutuen on edelleen varsin huomionarvoista, ettei edes kyseinen lakiteksti tue esitettyä perustetta. Kuten itsekin huomaat, ”hedelmällisyydestä ja hedelmöittymisaikeista ei suoraan säädetä”.

Tulkitsen lausumaasi siten, että asiasta säädetään laissa epäsuorasti. Koska avioliittolaki epäsuorasti säätää aviokumppaneiden hedelmöittymisaikeista, tulee avioliiton solmimisoikeuden ulkopuolelle jäävää henkilöpiiriä laajentaa koskemaan muun muassa hedelmättömiä tai steriloituja miehiä ja naisia sekä vaihdevuodet ylittäneitä naisia. Jos avioituminen kielletään lisääntymiskyvyttömyyteen vedoten mies- ja naispareilta, on johdonmukaista ulottaa vaatimus kaikkiin niihin ryhmiin, jotka eivät kykene tuottamaan biologisia jälkeläisiä.

"Tähän on nähdäkseni kuitenkin hyvät erityisperusteet. Laki on käytännöllinen toteutus ajatellusta rajauksesta: sukupuoli, sukulaisuus ja siviilisääty on verrattain helppo selvittää ennen avioliiton solmimista.”

Hedelmällisyys on helppoa havaita yksinkertaisella lääkärintodistuksella, eikä se tuota sen enempää hallinnollista rasitusta kuin nykyinenkään avioesteiden tutkinta. Joissakin Yhdysvaltain osavaltioissa on vielä hiljattain ollut avioitumisluvan edellytyksenä todistus siitä, ettei henkilöllä ole tiettyjä hedelmällisyyden riskeeraavia sukupuolitauteja. Myös Suomessa harkinnanvaraisten avioesteiden luetteloon on sisältynyt tarttuvalla asteella oleva sukupuolitauti.

Viimeistään hedelmöityshoitojen salliminen naispareille osoitti lisäksi, että lainsäätäjä/yhteiskunta nimenomaisesti asettaa tällaisille pareille ”lisääntymistoiveen”, minkä vuoksi on ristiriitaista, että naispari ei voi solmia avioliittoa.

Olisi epäjohdonmukaista kieltää avioituminen esimerkiksi nais- ja miespareilta, mutta sallia se seksuaalivähemmistöjen asemassa suhteessa lisääntymisperusteeseen oleville heteropareille, ja otaksumani on, että enemmistö kansastakaan ei epäjohdonmukaisuuksia halua. Väestörekisterijärjestelmää on biologisen ryhtiliikkeen myötä mahdollista kehittää automatisoidumpaan suuntaan, jossa atk-rekisteri epää avioitumisen suoraan sellaisilta naispuolisilta henkilöiltä, jotka ovat täyttäneet viisikymmentä vuotta tai henkilöiltä, jotka järjestelmään liitettyjen terveydenhuollon rekisterien mukaan ovat lisääntymiskyvyttömiä. Nämä kaikki asiat on verrattain helppo selvittää ennen avioliiton solmimista.

”Avioeroon tuomitseminen lapsenteon loputtua ei olisi käytännöllistä, koska se toisi ’ylimääräistä epävakautta’ ja koska se on vastoin vallitsevien kulttuuriperinteiden mukaista käsitystä avioliiton luonteesta (pitäisi päättää juridinen avioliitto mutta jatkaa yhteisön perinteiden mukaista avioliittoa).”

Kirjoitat, että avioliiton tehtävä on tukea lisääntymistä. Avioliitto on kielletty nais- ja miespareilta juuri siksi, että nämä parit eivät lisäänny keskenään. Lapsenteon loppuminen merkitsee lisääntymisen loppumista, jolloin avioliiton jatkamiselle ei ole perustetta. Vallitsevien kulttuuriperinteiden ja yhteisön perinteiden mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, jonka tarkoitus on tuottaa biologisia jälkeläisiä. Juridisen avioliiton terminointi ei ole ristiriidassa esittämäsi biologisen perusteen valossa. Entiset aviopuolisot voivat tuomioistuimen avioeropäätöksen jälkeen jatkaa yhdessä asumista ja elämistä. He voivat myös järjestää keskinäisiä oikeussuhteitaan yksityisoikeudellisin sopimuksin muun muassa niiden juridisten ja sosiaalisten uhkien varalta, joita varten esimerkiksi laki rekisteröidyistä parisuhteista on säädetty ja jota ex-aviopuolisot voivat vapaasti hyödyntää mallina oikeussuhteita muodottaessa. Itse parisuhteen rekisteröiminen ei luonnollisestikaan ole mahdollista, sillä kyseisen parisuhdemuodon oikeusvaikutukset on tarkoitettu vain samaa sukupuolta olevan, keskenään lisääntymiskyvyttömän ihmisen väliseen suhteeseen.

”Idean toteuttaminen vaatisi siis kohtuuttomia epävakautta lisääviä teknisiä lisätoimia ilman mainittavaa hyötyä yhdellekään taholle.”

Hyötynä on avioliittolakiin sinun mukaasi piilevästi kirjoitetun biologisen perusteen julkiseksi tuominen. Hyötyjiin voidaan lukea kansalaisten yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus sekä johdonmukaisen ja loogisen lainsäädännön toteuttaminen ns. kunnolla eikä vain sinne päin roiskaisten. Jos nais- ja miesparien syrjintää ei pidetä kohtuuttomana, ei sitä voi olla avioliiton kieltäminen muiltakin lisääntymiskyvyttömiltä pareilta. Nykytilanteen häviäjiä ovat parisuhteensa rekisteröineet, jotka eivät voi nykylainsäädännön perusteella ymmärtää, miksi heiltä on kielletty avioliiton solmiminen. Kun avioliittolain biologinen peruste tunnistetaan ja sitä aletaan soveltaa julkisissa elimissä, oikeustila selkenee.

Palaan vielä kappaleesi alkuun, jossa toteat, että lisääntymistoiveperusteesta tarkastellen avioliittolakia ei ”ei ole viety aivan perille saakka”. Nykyinen oikeustila onkin varsin epälooginen. Kirjoitathan toisessa yhteydessä asiaan liittyen, että tällaisen esitetyistä premisseistä loppuun saakka viemättömän lain hintana on epäjohdonmukaisuus ja tiettyjen ihmisryhmien perusteeton syrjintä, mitä pidät ehdottoman epäeettisenä ja moitittavana. On ihmisoikeuksien valossa kestämätöntä, miten avioliittolaki tietoisesti välttelee loppuun viemistä varsinkin kun sen perusteella avioliiton solmimisoikeudet on jo nykyisellään rajattu tietyiltä ihmisryhmiltä. Tilanne olisi sama kuin jos tummaihoisilta vietäisiin avioitumisoikeus sillä perusteella, että ryhmän jäsenillä on luontainen taipumus juosta nopeasti, mutta annettaisiin avioitumisoikeus niillekin valkoihoisille, jotka sattuvat juoksemaan nopeasti, sillä yleensä valkoihoiset eivät pärjää juoksussa tummaihoisia kilpailijoitaan vastaan. Avioitumisoikeuden sallimista esimerkiksi yli viisikymmentävuotialle naisille voidaan lain generoivan perusteen pohjalta pitää epäeettisenä ja moitittavana.

On tietenkin mahdollista, että avioliittolaki ei perustu biologiseen perusteeseen, vaan johonkin aivan muuhun, kuten on mahdollista havaita esimerkiksi lain esitöistä ja niistä ilmenevästä lainsäätäjän tarkoituksesta.

”(c). Kun nykylain pareja koskevia rajauksia tarkastellaan lisääntymistoive-perusteesta käsin, niin kysymys moniavioisuudesta on perusteltua nostaa esiin. Eiköhän molemmat vaihtoehdot, A ja A+, ole äänestykseen kelpoisia.”

Asiaan liittyvänä sivupolkuna kommentoin edempänä esittämääsi kysymystä siitä, minkä rajauksen suhteen nykymuotoinen, avioliiton pelkästään miehen ja naisen välille rajaava avioliittolaki on mielestäni kompromissilaki. Se on kompromissi sekä omaa perustettasi vasten tarkasteltuna (koska biologinen peruste vaatisi myös moniliittojen sallimisen) että minun esittämäni perusteen mukaan (koska avioliiton luonne taloudellisena sopimuksena sallisi sopijaosapuolten laajennuksen nais- ja miespareihin).

Mitä tarkoittaa, jos vaihtoehto on äänestykseen kelpoinen? Onko sillä esimerkiksi jotain käytännön merkitystä? Muistelisin, että näit epäonnistuneeksi kompromissiksi katsomasi parisuhdelain kumoamiskypsänä säädöksenä sillä perusteella, ettei kukaan halua lakia, joka ei perustu johdonmukaisesti joihinkin yleisesti hyväksyttäviin lähtökohtiin tai prinsiippeihin ja joiden johdonmukaisten seuraamustenkin kannalla voisi pysyä. Pidätkö moniavioisuuden kieltävää avioliittosääntelyä eettisesti ja älyllisesti kestävänä, vaikka se täyttääkin kaikki sinun avioliitolle asettamasi ehdot? Onko biologista perustaa epäjohdonmukaisesti ja syrjivästi soveltava avioliittolaki siten kumottava ja annettava uutena johtologiikkansa loppuun saakka vievänä, yhden tai useamman miehen ja yhden tai useamman naisen välistä avioitumista koskevana säädöksenä? Jos lopputulemasi näkee nykytilanteen riittävänä, tulet luopuneeksi sekä avioliitolle mainitsemistasi premisseistä sekä loogisuudesta, mitä on argumentaatiosi painopistealueet huomioon ottaen pidettävä huomattavana sisäisenä ristiriitana.

On huomionarvoista, että promotoimasi biologinen peruste ei saa tukea mistään avioliittolain pykälästä tai siihen sisällytetystä rajauksesta, eikä myöskään onnistu generoimaan lakiin siitä loogisesti seuraavia oikeuksia, kuten oikeutta moniavioisuuteen. On kysyttävä, millä perusteella avioliittolain ylipäänsä voitaisiin katsoa rakentuvan biologista lisääntymistä painottavalle ja turvaavalle lähtökohdalle, kun voimassaoleva sääntely ei missään kohtaa anna tukea tällaisen sääntelymallin olemassaololle tai edes lievästi indikoi taustalla oletettavasti vaikuttavaa lisääntymisperustetta.

”(d). Kyllä, on epäloogista, että sukupuolensa vaihtanut voi avioitua, koska virallisen sukupuolen vaihtaminen ei vaihda biologista sukupuolta. Pidänkin translakia - - esimerkkinä epäonnistuneesta lainsäädännöstä, mikä olisi ollut vältettävissä johdonmukaisuutta kunnioittamalla. (Kantani: nimen ja asuinkunnan saa/voi muuttaa halutessaan, mutta ei virallista sukupuolta tai syntymäkuntaa.).”

Kuittaat lisääntymisperustetta vastaan esitetyn näytön epäonnistuneena lainsäädäntönä, epäjohdonmukaisena lainsäädäntönä ja ei-loppuun saakka vietynä lainsäädäntönä sekä näet, että nykymuotoinen kattava perhesuhteiden laintasoinen sääntely olisi ”rapauttanut avioliiton merkitystä nimenomaisesti lisääntymisyksiköille” siinä määrin, että nämä lait tulisi asettaa muutostarkasteluun. Sääntelyn nykytila argumentoi kuitenkin selvästi konstruoimaasi biologista perustetta vastaan, eikä vastanäytöksi riitä pelkkä vastaan inttäminen ja omien, osin irrationaalisten ja ihmisoikeusvastaisten mielipiteiden esittäminen. Eikö sinusta ole kummallista, etteivät uusimmatkaan lait – vanhoista puhumattakaan – noudata olettamaasi avioliittolain johtoajatusta? Esitetyn aineiston perusteella todennäköisin selitysmalli on, ettei avioliittolaki perustu minkäänlaiseen biologiseen lisääntymisperusteeseen. Voit tietenkin esittää vielä lisänäyttöä perusteesi tueksi.

Sivumennen sanoen on siunauksellista, etteivät syrjittyjen sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeudet ole riippuvaisia sinun mielipiteistäsi. Itse konstruoimasi perusteen johdonmukainen noudattaminen synnyttäisi huomattavia yksityiselämän loukkauksia siinä määrin, että sen tieltä väistyvien asioiden listaan jouduttaisiin sisällyttämään muun muassa perustuslaki. Eikö jo tämä seikka osoita varsin selvästi sen mielivaltaisuuden, jonka biologisen perusteen omaksuminen lähtökohdaksi uittaisi sisään nykyiseen sääntelytodellisuuteen?

Virallisen sukupuolen vahvistaminen tarkoittaa sitä, että transsukupuolinen henkilö saa viranomaisenkin silmissä sukupuolekseen sen sukupuolen, jonka hän kokee omaksensa, johon kokee kuuluvansa pysyvästi ja jonka mukaisessa sukupuoliroolissa hän jatkuvasti elää. Ilman viralliseen sukupuoleen kohdistuvaa korjausmerkintää mieheksi identifioituva nainen on esimerkiksi asevelvollinen, naiseksi identifioituva mies puolestaan voidaan sairaanhoidossa sijoittaa miehille tarkoitettuun potilashuoneeseen. Translakia ei missään tapauksessa voida pitää jonkinlaisen kuvitellun lisääntymisperusteen valossa epäonnistuneena lainsäädäntönä, vaan päin vastoin askeleena oikeaan suuntaan matkalla kohti nykyistäkin parempaa translainsäädäntöä.