naimalakko

#266: v ronski - Loogisesti sannavain,

”(b). Kun nykylain pareja koskevia rajauksia tarkastellaan lisääntymistoive-perusteesta käsin, niin kieltämättä lakia ei ole viety aivan perille saakka, koska hedelmällisyydestä ja hedelmöittymisaikeista ei suoraan säädetä.”

Jos avioliittolaki perustuu biologiselle, so. lisääntymistä painottavalle perusteelle, on sangen valitettavaa, ettei lainsäädäntö anna sille havaittavaa tukea. Perustetta joutuu päinvastoin ”arvuuttelemaan [tästä perusteesta] seuranneen lakitekstin perusteella”. Tähän tukeutuen on edelleen varsin huomionarvoista, ettei edes kyseinen lakiteksti tue esitettyä perustetta. Kuten itsekin huomaat, ”hedelmällisyydestä ja hedelmöittymisaikeista ei suoraan säädetä”.

Tulkitsen lausumaasi siten, että asiasta säädetään laissa epäsuorasti. Koska avioliittolaki epäsuorasti säätää aviokumppaneiden hedelmöittymisaikeista, tulee avioliiton solmimisoikeuden ulkopuolelle jäävää henkilöpiiriä laajentaa koskemaan muun muassa hedelmättömiä tai steriloituja miehiä ja naisia sekä vaihdevuodet ylittäneitä naisia. Jos avioituminen kielletään lisääntymiskyvyttömyyteen vedoten mies- ja naispareilta, on johdonmukaista ulottaa vaatimus kaikkiin niihin ryhmiin, jotka eivät kykene tuottamaan biologisia jälkeläisiä.

"Tähän on nähdäkseni kuitenkin hyvät erityisperusteet. Laki on käytännöllinen toteutus ajatellusta rajauksesta: sukupuoli, sukulaisuus ja siviilisääty on verrattain helppo selvittää ennen avioliiton solmimista.”

Hedelmällisyys on helppoa havaita yksinkertaisella lääkärintodistuksella, eikä se tuota sen enempää hallinnollista rasitusta kuin nykyinenkään avioesteiden tutkinta. Joissakin Yhdysvaltain osavaltioissa on vielä hiljattain ollut avioitumisluvan edellytyksenä todistus siitä, ettei henkilöllä ole tiettyjä hedelmällisyyden riskeeraavia sukupuolitauteja. Myös Suomessa harkinnanvaraisten avioesteiden luetteloon on sisältynyt tarttuvalla asteella oleva sukupuolitauti.

Viimeistään hedelmöityshoitojen salliminen naispareille osoitti lisäksi, että lainsäätäjä/yhteiskunta nimenomaisesti asettaa tällaisille pareille ”lisääntymistoiveen”, minkä vuoksi on ristiriitaista, että naispari ei voi solmia avioliittoa.

Olisi epäjohdonmukaista kieltää avioituminen esimerkiksi nais- ja miespareilta, mutta sallia se seksuaalivähemmistöjen asemassa suhteessa lisääntymisperusteeseen oleville heteropareille, ja otaksumani on, että enemmistö kansastakaan ei epäjohdonmukaisuuksia halua. Väestörekisterijärjestelmää on biologisen ryhtiliikkeen myötä mahdollista kehittää automatisoidumpaan suuntaan, jossa atk-rekisteri epää avioitumisen suoraan sellaisilta naispuolisilta henkilöiltä, jotka ovat täyttäneet viisikymmentä vuotta tai henkilöiltä, jotka järjestelmään liitettyjen terveydenhuollon rekisterien mukaan ovat lisääntymiskyvyttömiä. Nämä kaikki asiat on verrattain helppo selvittää ennen avioliiton solmimista.

”Avioeroon tuomitseminen lapsenteon loputtua ei olisi käytännöllistä, koska se toisi ’ylimääräistä epävakautta’ ja koska se on vastoin vallitsevien kulttuuriperinteiden mukaista käsitystä avioliiton luonteesta (pitäisi päättää juridinen avioliitto mutta jatkaa yhteisön perinteiden mukaista avioliittoa).”

Kirjoitat, että avioliiton tehtävä on tukea lisääntymistä. Avioliitto on kielletty nais- ja miespareilta juuri siksi, että nämä parit eivät lisäänny keskenään. Lapsenteon loppuminen merkitsee lisääntymisen loppumista, jolloin avioliiton jatkamiselle ei ole perustetta. Vallitsevien kulttuuriperinteiden ja yhteisön perinteiden mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, jonka tarkoitus on tuottaa biologisia jälkeläisiä. Juridisen avioliiton terminointi ei ole ristiriidassa esittämäsi biologisen perusteen valossa. Entiset aviopuolisot voivat tuomioistuimen avioeropäätöksen jälkeen jatkaa yhdessä asumista ja elämistä. He voivat myös järjestää keskinäisiä oikeussuhteitaan yksityisoikeudellisin sopimuksin muun muassa niiden juridisten ja sosiaalisten uhkien varalta, joita varten esimerkiksi laki rekisteröidyistä parisuhteista on säädetty ja jota ex-aviopuolisot voivat vapaasti hyödyntää mallina oikeussuhteita muodottaessa. Itse parisuhteen rekisteröiminen ei luonnollisestikaan ole mahdollista, sillä kyseisen parisuhdemuodon oikeusvaikutukset on tarkoitettu vain samaa sukupuolta olevan, keskenään lisääntymiskyvyttömän ihmisen väliseen suhteeseen.

”Idean toteuttaminen vaatisi siis kohtuuttomia epävakautta lisääviä teknisiä lisätoimia ilman mainittavaa hyötyä yhdellekään taholle.”

Hyötynä on avioliittolakiin sinun mukaasi piilevästi kirjoitetun biologisen perusteen julkiseksi tuominen. Hyötyjiin voidaan lukea kansalaisten yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus sekä johdonmukaisen ja loogisen lainsäädännön toteuttaminen ns. kunnolla eikä vain sinne päin roiskaisten. Jos nais- ja miesparien syrjintää ei pidetä kohtuuttomana, ei sitä voi olla avioliiton kieltäminen muiltakin lisääntymiskyvyttömiltä pareilta. Nykytilanteen häviäjiä ovat parisuhteensa rekisteröineet, jotka eivät voi nykylainsäädännön perusteella ymmärtää, miksi heiltä on kielletty avioliiton solmiminen. Kun avioliittolain biologinen peruste tunnistetaan ja sitä aletaan soveltaa julkisissa elimissä, oikeustila selkenee.

Palaan vielä kappaleesi alkuun, jossa toteat, että lisääntymistoiveperusteesta tarkastellen avioliittolakia ei ”ei ole viety aivan perille saakka”. Nykyinen oikeustila onkin varsin epälooginen. Kirjoitathan toisessa yhteydessä asiaan liittyen, että tällaisen esitetyistä premisseistä loppuun saakka viemättömän lain hintana on epäjohdonmukaisuus ja tiettyjen ihmisryhmien perusteeton syrjintä, mitä pidät ehdottoman epäeettisenä ja moitittavana. On ihmisoikeuksien valossa kestämätöntä, miten avioliittolaki tietoisesti välttelee loppuun viemistä varsinkin kun sen perusteella avioliiton solmimisoikeudet on jo nykyisellään rajattu tietyiltä ihmisryhmiltä. Tilanne olisi sama kuin jos tummaihoisilta vietäisiin avioitumisoikeus sillä perusteella, että ryhmän jäsenillä on luontainen taipumus juosta nopeasti, mutta annettaisiin avioitumisoikeus niillekin valkoihoisille, jotka sattuvat juoksemaan nopeasti, sillä yleensä valkoihoiset eivät pärjää juoksussa tummaihoisia kilpailijoitaan vastaan. Avioitumisoikeuden sallimista esimerkiksi yli viisikymmentävuotialle naisille voidaan lain generoivan perusteen pohjalta pitää epäeettisenä ja moitittavana.

On tietenkin mahdollista, että avioliittolaki ei perustu biologiseen perusteeseen, vaan johonkin aivan muuhun, kuten on mahdollista havaita esimerkiksi lain esitöistä ja niistä ilmenevästä lainsäätäjän tarkoituksesta.

”(c). Kun nykylain pareja koskevia rajauksia tarkastellaan lisääntymistoive-perusteesta käsin, niin kysymys moniavioisuudesta on perusteltua nostaa esiin. Eiköhän molemmat vaihtoehdot, A ja A+, ole äänestykseen kelpoisia.”

Asiaan liittyvänä sivupolkuna kommentoin edempänä esittämääsi kysymystä siitä, minkä rajauksen suhteen nykymuotoinen, avioliiton pelkästään miehen ja naisen välille rajaava avioliittolaki on mielestäni kompromissilaki. Se on kompromissi sekä omaa perustettasi vasten tarkasteltuna (koska biologinen peruste vaatisi myös moniliittojen sallimisen) että minun esittämäni perusteen mukaan (koska avioliiton luonne taloudellisena sopimuksena sallisi sopijaosapuolten laajennuksen nais- ja miespareihin).

Mitä tarkoittaa, jos vaihtoehto on äänestykseen kelpoinen? Onko sillä esimerkiksi jotain käytännön merkitystä? Muistelisin, että näit epäonnistuneeksi kompromissiksi katsomasi parisuhdelain kumoamiskypsänä säädöksenä sillä perusteella, ettei kukaan halua lakia, joka ei perustu johdonmukaisesti joihinkin yleisesti hyväksyttäviin lähtökohtiin tai prinsiippeihin ja joiden johdonmukaisten seuraamustenkin kannalla voisi pysyä. Pidätkö moniavioisuuden kieltävää avioliittosääntelyä eettisesti ja älyllisesti kestävänä, vaikka se täyttääkin kaikki sinun avioliitolle asettamasi ehdot? Onko biologista perustaa epäjohdonmukaisesti ja syrjivästi soveltava avioliittolaki siten kumottava ja annettava uutena johtologiikkansa loppuun saakka vievänä, yhden tai useamman miehen ja yhden tai useamman naisen välistä avioitumista koskevana säädöksenä? Jos lopputulemasi näkee nykytilanteen riittävänä, tulet luopuneeksi sekä avioliitolle mainitsemistasi premisseistä sekä loogisuudesta, mitä on argumentaatiosi painopistealueet huomioon ottaen pidettävä huomattavana sisäisenä ristiriitana.

On huomionarvoista, että promotoimasi biologinen peruste ei saa tukea mistään avioliittolain pykälästä tai siihen sisällytetystä rajauksesta, eikä myöskään onnistu generoimaan lakiin siitä loogisesti seuraavia oikeuksia, kuten oikeutta moniavioisuuteen. On kysyttävä, millä perusteella avioliittolain ylipäänsä voitaisiin katsoa rakentuvan biologista lisääntymistä painottavalle ja turvaavalle lähtökohdalle, kun voimassaoleva sääntely ei missään kohtaa anna tukea tällaisen sääntelymallin olemassaololle tai edes lievästi indikoi taustalla oletettavasti vaikuttavaa lisääntymisperustetta.

”(d). Kyllä, on epäloogista, että sukupuolensa vaihtanut voi avioitua, koska virallisen sukupuolen vaihtaminen ei vaihda biologista sukupuolta. Pidänkin translakia - - esimerkkinä epäonnistuneesta lainsäädännöstä, mikä olisi ollut vältettävissä johdonmukaisuutta kunnioittamalla. (Kantani: nimen ja asuinkunnan saa/voi muuttaa halutessaan, mutta ei virallista sukupuolta tai syntymäkuntaa.).”

Kuittaat lisääntymisperustetta vastaan esitetyn näytön epäonnistuneena lainsäädäntönä, epäjohdonmukaisena lainsäädäntönä ja ei-loppuun saakka vietynä lainsäädäntönä sekä näet, että nykymuotoinen kattava perhesuhteiden laintasoinen sääntely olisi ”rapauttanut avioliiton merkitystä nimenomaisesti lisääntymisyksiköille” siinä määrin, että nämä lait tulisi asettaa muutostarkasteluun. Sääntelyn nykytila argumentoi kuitenkin selvästi konstruoimaasi biologista perustetta vastaan, eikä vastanäytöksi riitä pelkkä vastaan inttäminen ja omien, osin irrationaalisten ja ihmisoikeusvastaisten mielipiteiden esittäminen. Eikö sinusta ole kummallista, etteivät uusimmatkaan lait – vanhoista puhumattakaan – noudata olettamaasi avioliittolain johtoajatusta? Esitetyn aineiston perusteella todennäköisin selitysmalli on, ettei avioliittolaki perustu minkäänlaiseen biologiseen lisääntymisperusteeseen. Voit tietenkin esittää vielä lisänäyttöä perusteesi tueksi.

Sivumennen sanoen on siunauksellista, etteivät syrjittyjen sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeudet ole riippuvaisia sinun mielipiteistäsi. Itse konstruoimasi perusteen johdonmukainen noudattaminen synnyttäisi huomattavia yksityiselämän loukkauksia siinä määrin, että sen tieltä väistyvien asioiden listaan jouduttaisiin sisällyttämään muun muassa perustuslaki. Eikö jo tämä seikka osoita varsin selvästi sen mielivaltaisuuden, jonka biologisen perusteen omaksuminen lähtökohdaksi uittaisi sisään nykyiseen sääntelytodellisuuteen?

Virallisen sukupuolen vahvistaminen tarkoittaa sitä, että transsukupuolinen henkilö saa viranomaisenkin silmissä sukupuolekseen sen sukupuolen, jonka hän kokee omaksensa, johon kokee kuuluvansa pysyvästi ja jonka mukaisessa sukupuoliroolissa hän jatkuvasti elää. Ilman viralliseen sukupuoleen kohdistuvaa korjausmerkintää mieheksi identifioituva nainen on esimerkiksi asevelvollinen, naiseksi identifioituva mies puolestaan voidaan sairaanhoidossa sijoittaa miehille tarkoitettuun potilashuoneeseen. Translakia ei missään tapauksessa voida pitää jonkinlaisen kuvitellun lisääntymisperusteen valossa epäonnistuneena lainsäädäntönä, vaan päin vastoin askeleena oikeaan suuntaan matkalla kohti nykyistäkin parempaa translainsäädäntöä.