#266: v ronski - Loogisesti sannavain,

Raapustin pääsiäispyhien kunniaksi aivan ylipitkän vastausviestin.

"’Olen lisäksi paikantanut ongelmakohdaksi jännitteen, joka syntyy ns. yleisen logiikan ja itse noudattamasi logiikan välille.’ Aikamoinen väite, jota et kyllä onnistu perustelemaan.”

Viittaan omaksumaasi positioon muun muassa lauseessani ”[N]oudattamasi mikrologiikkaa rakentuu oletetun biologisen lisääntymisperusteen varaan”, jota seuraa usean kappaleen verran tämän perusteen analyysiä. Koska tosiasiat eivät näytä tukevan perusteesi olemassaoloa, on aiheellista olettaa, että tästä nimenomaisesta perusteesta käsin operoiva, sisäisesti tiettyyn rajaan looginen ajatteluketjusi on yleisen logiikan vastainen.

Palaan aikaisempaan hahmotelmaani kuvitteellisesta paripuheterapiasta, joka olisi biologisella perusteella rajattu vain sellaisille pareille, joiden osapuolten äänten yhteenlaskettu perustaajuus on n. 300 hertsiä. Terapian ulkopuolelle suljettaisiin näin ollen miesparit (yhteenlaskettu perustaajuus n. 200 Hz) ja naisparit (yhteenlaskettu perustaajuus n. 400 Hz). Terapian antaminen vain heteropareille olisi loogista, kun toimintaa peilattaisiin omaksuttuun perusteeseen, mutta epäloogista, kun tarkasteltaisiin puheterapian yleistä logiikkaa ja tarkoitusta, eli kommunikaatiohäiriöistä kärsivien ihmisten auttamista.

”Kerrot, että ’äänestykseen kelpaavat myös epäloogiset vaihtoehdot.’ Tämä lienee sinun mielipiteesi. Olen eri mieltä, ja otaksumani on, että enemmistö kansastakaan ei epäloogisuuksia halua.”

Länsimaisissa demokratioissa epäloogistenkin vaihtoehtojen äänestyskelpoisuus ei ole mielipide vaan fakta, jonka paikkansapitävyyden voi tarkistaa esimerkiksi eduskunnan palvelimelta. Toteamalla, että äänestykseen kelpaavat myös epäloogiset vaihtoehdot, tunnustan vain poliittiset realiteetit. En voi sille mitään, että poliittiset realiteetit eivät miellytä sinua. Demokratiassa on mahdollista kieltää homoparilta yhdessä haettu vieraslapsiadoptio, mutta sallia adoptio-ohjelmaan hakeutuminen homoseksuaalille, joka asuu ilman kumppania tai homoparin toiselle osapuolelle, joka hakee adoptiolupaa yksin.

Argumentoinnin vakuuttavuuden kannalta yleistasoon kiinnittyvä, jonkinlaiseen myyttiseen kansan enemmistön mielipiteeseen vetoaminen ei puolestaan ole järin onnistunutta. Uskottavampaa olisi siteerata esimerkiksi tutkimustietoa, kuten taannoista YLE Uutisille tehtyä gallupia, jossa kysymykseen ”Kannatatteko sukupuolineutraalia avioliittolakia, eli lakia joka antaa kaikille aviopareille samat oikeudet puolisoiden sukupuolesta riippumatta?” myönteisen vastauksen antoi 54 prosenttia vastaajista.

”- - en ole tuollaista väitänyt, vaan että pitäisit esim. siskospareja syrjivää lakia eettisesti ja älyllisesti kestävänä.”

Kuten olen todennut, avioliiton oikeusvaikutusten ulottaminen kahden myöntyväisen aikuisen insestisuhteeseen ei tällä hetkellä ole poliittisesti mahdollista. Kaikista vähiten se olisi mahdollista, jos uudistusta ajettaisiin osana nais- ja miesparien oikeusaseman parantamista, koska jo se yksinään aiheuttaa voimakasta vastustusta. Tätä taustaa vasten äkkinäinen huolestumisesi insestisuhteiden yhteiskunnallisen arvostuksen puutteesta näyttäytyy luonnollisesti keinona torpata avioliittolain muutosehdotukset suvaitsevaisuuden kaapuun verhoutuen.

Voidaan kuitenkin kysyä, rinnastuvatko siskosparit täysin saumattomasti toisilleen sukua olemattoman miehen ja naisen muodostamaan heteropariin tai vastaavasti ei-sukulaisten muodostamaan mies- tai naispariin. Palaan tähän myöhemmin.

Käsittelen seuraavassa vastakommenttejasi biologista perustetta vastaan esittämistäni perusteista. Lisäksi kommentoin tässä alustavasti väitettäsi siitä, etteivät perusteeni olisi ”varsinaisia vasta-argumentteja biologiselle perusteelle avioliitto-oikeuden rajaamiseen vain tietynlaisille pareille nykylain tapaan”. Mielestäni ne ovat varsin päteviä vasta-argumentteja perusteelle, jonka ydinsisällöksi on tähän mennessä onnistuttu hahmottamaan lähinnä havainto siitä, että uros ja naaras voivat potentiaalisesti saada keskenään biologisiä jälkeläisiä. Jokainen vasta-argumenttini kommentoi osaltaan myös aiemmin keskustelussa esittämiäsi väitteitä avioliittolain parirajauksen perusteesta. Tuskin esittäisit tällaisia väitteitä, jos tarkoituksenasi ei olisi biologisen perusteen tukeminen.

”(a). On totta, että muu lainsäädäntö - - ja teknologinen kehitys - - ovat vuosi vuodelta rapauttaneet avioliiton erityisasemaa turvan antajana lapsille tai yleisemmin lisääntymisyksiköille.”

Eikö perhelainsäädännön kehittymistä ja turvan laajentumista voida pitää myönteisenä asiana?

Perustelet avioliiton eväämistä mies- ja naispareilta vedoten siihen, että avioliiton tarkoitus on tukea lisääntymistä ja että samaa sukupuolta olevien parien lisääntymiskyvyttömyyden vuoksi avioliiton oikeusvaikutuksia ei ole asiallista ulottaa näihin pareihin. Kuten edellisessä viestissäni osoitin, esittämäsi kanta ei kuitenkaan saa tukea perhesuhteita koskevasta lainsäädännöstä, jonka kehittyminen antaa avopareille pitkälle avioliittoon rinnastuvan suojan. Tähän perustuen toteat aivan oikein, ettei ”lisääntymishaluisella miehellä tai naisella ole enää juurikaan tarvetta avioliittoon”.

Pyrit kuitenkin oikeuttamaan näkemyksen avioliitosta fundamentaalisti heteropareille tarkoitettuna instituutiona takertumalla uudemman kerran isyysolettamaan. Tarjoat kaksi esimerkkiä tai – omaa terminologiaasi käyttäen – ”kuittausta”. Ensimmäisen mukaan avioliitto antaa heteroparin miesosapuolelle ”turvalliset ja vakaat olosuhteet luovuttaa siementään (vaimolleen) niin, että kaikki liittoon syntyvät lapset ovat hänen”. Vahvistat siten jo aiemmin promotoimasi kannan, jonka mukaan avioliiton merkitys typistyy lapsen siittäneen miehen aseeksi puolisoaan vastaan tilanteessa, jossa äiti muutoin vastustaisi isyyden tunnustamista. Voidaan perustellusti kysyä, onko tämänkaltaista näkemystä mielekästä asettaa erottelevaksi ja sitä kautta ainoaksi rajoittavaksi perusteeksi sallia peruslähtökohdiltaan taloudellisen ja juridisen sopimuksen solmiminen tietyiltä ihmisryhmiltä. Näkemys asettuu outoon valoon varsinkin siksi, että heteroparien on mahdollista solmia avioliitto ilman lisääntymistarkoitusta, jolloin isyysolettaman painoarvo liiton virallistamiskelpoisuuden perusteluna on pyöreä nolla.

Lisäksi on huomattava, ettei avioliiton perusteella automaattisesti todettava juridinen vanhemmuus tuo turvaa ainoastaan heteropareille. Legaalisesta isyysolettamasta hyötyisivät kiistatta myös naisparit. Ennen hedelmöityshoitolakia säädetyssä parisuhdelaissa todetaan, ettei rekisteröityyn parisuhteeseen sovelleta isyyslain säännöksiä isyyden toteamisesta avioliiton perusteella eikä muitakaan sellaisia säännöksiä, jotka koskevat avopuolisoa yksinomaan hänen sukupuolensa perusteella. Isyysolettamaa ei siten sovelleta esimerkiksi naisparin perheeseen, johon syntyy lapsi hedelmöityshoitojen seurauksena. Avioliittolain parirajauksesta johtuva sääntelyn epäloogisuus käy ilmi isyyslain pykälästä, jonka mukaan lapsen isäksi on kyllä vahvistettava mies, joka yhteisymmärryksessä naisen kanssa on antanut suostumuksensa hoitoon. Sama juridisen vanhemmuuden synnyttävä automaatti on siten perusteetta rajattu pois hedelmöityshoitoja saavalta naisparilta, mutta pysytetty hoidot läpikäyneelle heteroparille. Yhdenvertainen avioliittolaki takaisi olettaman soveltamisen myös naisparin ei-synnyttäneen osapuolen hyväksi ja poistaisi epäjohdonmukaisen nykysääntelyn generoiman, sosiaaliselle vanhemmalle asetetun pakon tehdä useita oikeustoimia juridisen vanhemmuuden saavuttamiseksi (sisäinen adoptio).

Kuten huomaat, avioliittolaki ei toiveistasi huolimatta redusoidu pelkäksi lainsäätäjän säädösohjailuvälineeksi, jonka logiikka rakentuisi pelkästään heteroseksuaalisen parin tarpeiden ympärille ja näkyisi yksinomaan isyysolettamassa.

Toinen, avioliiton mielestäsi vain heteropareille luontevasti rajaava tosiseikka koskee edelleen isyysolettaman antamaa turvaa. Spesifisti kyse on tilanteesta, jossa heterosuhteen naisosapuoli haluaa lisääntyä vain varauksin, että hänen aviomiehensä, joka ei ole syntyvän lapsen biologinen isä, vahvistetaan asiantilasta tiettämättömänä lapsen juridiseksi isäksi. En ole varmuudella poissulkenut trollauksen mahdollisuutta, mutta avaan kuitenkin esittämääsi näkemystä.

Ensimmäinen tulokulma aiheeseen esitellään seuraavassa kappaleessa:

”Väität, että ’Jos aisankannattaja ei tiedä, että jälkeläinen ei ole biologisesti hänen, hän tietenkin käy tunnustamassa isyytensä lastenvalvojalle.’ Kuinka niin tietenkin? Jospa lähtökohtaisesti ei tunnusta, jolloin nainen joutuisi selvityttämään isän ja rakennelma hajoaa, mikä voidaan katsoa epätoivottavaksi.”

Toinen tulokulma käy ilmi puolestaan ilmi seuraavasta tekstistä:

”Jatkat kysymällä "Jos taas aisankannattaja tietää tilanteen, miksi hänen ylipäänsä pitäisi tunnustaa isyytensä?" Siksi "pitäisi", koska nainen haluaisi aisankannattajan lapsensa "isäksi"; nainen voi haluta lisääntyä vain tämän tapaisella varauksella.”

Näin sivumennen sanoen nainen voi haluta lisääntyä esimerkiksi sillä varauksella, että kehonrakentajat kannistelevat häntä kultatuolissa ja syöttävät hänelle rypäleitä, tai varauksella, että naisen ex-kumppani eliminoidaan pois kuvioista ns. epäortodoksisin menetelmin. En usko, että tämänkaltaiset haluamiset voisivat perustella avioliiton rajaamisen vain miehen ja naisen väliseksi. Mutta itse ”kuittauksiin”:

Tässä kohtaa lienee paikallaan nostaa esille alkuperäinen näkemyksesi biologisesta perusteesta, joka mielestäsi auttamatta epää avioitumisoikeuden nais- ja miespareilta. Sinun mukaasihan ”[N]ykymuotoisen avioliiton (faktuaalisesti ja  loogisesti) käypä perustelu on lapsen yhteyden suojeleminen biologisiin vanhempiinsa”. Kun mahdollisuus biologisen yhteyden toteamiseen katsotaan nyt epätoivottavaksi, on ilmeisesti niin, että biologinen peruste joudutaan jälleen muotoilemaan uusiksi. Tuorein kantasi katsoo siten, että kyseenomaisella perusteella viitataan naiselle laintasoisesti turvattuun oikeuteen harjoittaa hedelmöittymiseen johtavaa sukupuoliyhteyttä muun kuin aviomiehensä kanssa tarkoituksin hankkia petokseen rinnastuvalla tavalla resursseja asiantilasta tietämättömältä aviomieheltä.

Tähänastiset avioliiton eksklusiiviselle nykymuodolle esittämäsi perusteet eivät sanottavassa määrin vakuuta. Oikeusjärjestyksen tehtävänä ei lähtökohtaisesti ole antaa suojaa virheellisessä menettelyssä syntyneille tai esimerkiksi väärille tai harhaanjohtaville tiedoille perustuville oikeussuhteille. Systeemimme tarkoitus ei myöskään ole rohkaista oikeussuhteiden perustamiseen petollisista lähtökohdista käsin saati pyrkiä vahvistamaan tällaisten asiantilojen pysyvyyttä tai pätevyyttä. Näin on asian laita, vaikka satunnainen lisääntymishaluinen nainen muuta haluaisi. Toivetta vastaan sotii myös oikeusjärjestykseemme sisältyvä shikaanikielto eli kielto käyttää sinänsä laillisia oikeuksia yksinomaan toisen vahingoittamistarkoituksessa. Kuvailemassasi tilanteessa aviomies olisi asetettu epäedulliseen asemaan vaimon sellaisen petollisen menettelyn johdosta, johon mies ei olisi tiennyt tai osannut vedota. Sopimusoikeudellisia termejä käyttäen naisen vetoaminen hahmottelemaasi avioliiton tarkoitukseen ja toisaalta omaan haluun lisääntyä tällaisin reunaehdoin on kunnianvastaista ja arvotonta menettelyä, eikä ansaitse oikeusjärjestyksen suojaa.

On myös niin, että valheellisin perustein synnytetty juridinen isyys voidaan kumota. Yleisestikin on niin, että olettamat ovat nimensämukaisesti päteviä vain niin kauan kuin ei ole todistetty päinvastaista. Isyyden kumoamiseksi vaaditaan näyttöä siitä, ettei mies ole lapsen isä. Näin on esimerkiksi silloin, jos lapsi ei tiettyjen etnisten piirteidensä vuoksi voi tosiasiallisesti olla isäksi vahvistetun lapsen biologinen vanhempi. Isyys tuo mukanaan niin perustavanlaatuisen oikeustilan muutoksen, että aviomiehellä on oltava mahdollisuus reagoida virheellistä isyyttä vastaan. Biologiasta kiinnostuneille isyyden kumoaminen avaa mahdollisuuden vahvistaa lapsen juridiseksi isäksi lapsen biologinen isä. Petollisen aviovaimon toiveesta huolimatta pelkkä avioliitto ei anna absoluuttista turvaa isyyden kumoamiseen tähtäävää kannetta vastaan.

”Toisaalta nykymuotoon kiinnitetty avioliittolaki antaa sulavamman mahdollisuuden tarkastella ja muotoilla uudelleen lakeja, jotka ovat viime aikoina rapauttaneet avioliiton merkitystä nimenomaisesti lisääntymisyksiköille.”

Mitä tarkoittaa lakien uudelleen muotoilu? Tarkoitetaanko sillä esimerkiksi avoparien oikeuksien heikennyksiä? Tulisiko lakien nykytilaa muotoilla vastaamaan paremmin konstruoimaasi biologista perustetta? En näe tällaista sääntelyreformia mielekkäänä varsinkaan, kun sitä vaaditaan kuvitteellisen aviopari lisääntymisyksikkönä -perusteen nojalla.

Lopuksi (a)-kohta niveltyy luontevasti kommenttiisi eri ryhmien erityiskohtelusta:

”Mielestäni A-kirjaimella alkavilla autoilla voi mainiosti olla erilainen verokohtelu, jos A-kirjaimella alkavilla autoilla on jokin (muu) erityisominaisuus, josta erilainen kohtelu loogisesti seuraa - - Et vain jostain syystä näe, että heteropareilla voisi olla mitään (oleellista) ominaisuutta, jota homopareilla ei ole”

En edelleenkään luokittele ”eettiseksi ja älyllisesti kestäväksi” logiikkaa, joka nojautuu itse konstruoituun perusteeseen ja johon nojautuen rajataan joltiseenkin mielivaltaisesti perus- ja ihmisoikeuksien soveltamisalan henkilöpiiriä. En myöskään näe, miksei eri ryhmiä koskevia erityispiirteitä voida mielestäsi säännellä saman säädöksen puitteissa. Esimerkiksi osakeyhtiölakia sovelletaan kaikkiin Suomen lain mukaan rekisteröityihin osakeyhtiöihin siten, että sääntelykohteeksi kelpaavat sekä yksityiset että julkiset osakeyhtiöt. Yhtiömuotoina ne poikkeavat toisistaan osin huomattavastikin, mutta silti niitä koskeva lainsäädäntö on onnistuneesti koottu samaan lakiin. Toivoisin, että osoittaisit minulle vihdoin ne avioliittolaissa olevat, yksinomaan heteropareihin soveltuvat kohdat, jotka ovat merkitykseltään niin perustavanlaatuisia, että ne rajaavat lain soveltamisalan ulkopuolelle esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten parisuhteet.