#953: Matti Suopajärvi - Re: Re: Re: #943

"Ei yksikään vakituinen. Tilanne on tuolta osin erittäin monessa paikassa tasan sama tai lähes."

Eikös jossain yhteydessä ole mainittu että nämä MG nykyiset 4 täyttävät hoitotason määritelmän siirtymäajan jälkeenkin jo ennen asetuksen voimaan astumista? SPR 10 hoitotasoista olisi muuttunut siis 0ksi parin vuoden kuluessa? Totta on myös se että monessa paikassa tilanne on sama tai lähes. Torniossa ymmärtääkseni ei.

Pidän hyvänä että hoitotasolle on tiukat pohjakoulutusvaatimukset jatkossa. Minun nähdäkseni hoitotasolla työskenteleminen vaatii erittäin laajaa teoriapohjaa kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä. Lisäksi se kaikki teoria pitää pystyä soveltamaan käytäntöön sekunnin murto-osassa vielä ehtien punnita potilaan kannalta parhaiten soveltuvaa hoitolinjaa. Temput oppii apinakin, apina ei opi punnitsemaan hyötyjä ja haittoja. Tämä vielä n. kuukauden voimassa oleva ns. hoitotason määritelmä on ihan höpöhöpö-leikkiä ihmisten terveydellä ja hengellä. Uusi asetuskaan ei sitä kaikilta osin paranna (missä ovat käytännön testauksen velvoitteet?) mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Olen täysin samaa mieltä niin sinun kuin Juhan ja monen muunkin alalle työskentelevän kanssa useista epäkohdista alkaen varallaolosta ja palkkauksen jälkijättöisyydestä.

Olette oikealla asialla. Mielestäni tapa jolla sen olette tehneet on tekopyhä, epäkollegiaalinen, muita halveksuva ja sitä kautta väärä.

#954: Ammattilainen minäkin - Re: Re: Re: Re: #943

Hieman lisävaloa asetuksen 11 §:n muistion kohtaan:

"Sen estämättä, mitä 8 §:n 2 momentin 3 kohdassa ja 10 §:n 2 momentissa säädetään, henkilöt jotka asetuksen voimaan tullessa ovat terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja joilla on riittävä ensihoidon osaaminen ja tehtävän edellyttämä kokemus ja jotka toimivat asetuksen voimaan tullessa hoitotason ensihoidon tai kenttäjohtajan tehtävissä, voivat toimia hoitotason ensihoidon tai kenttäjohtajan tehtävissä. Tämä turvaisi pitkää alalla toimineiden, käytännön työssä ja erilaisilla lisäkoulutuksilla ammatin oppineiden henkiöiden mahdollisuuden jatkaa tehtävissään." (http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=42730&name=DLFE-15436.pdf)

Keskustelin asetuksen siirtymäsäännöksen tästä poikkeuskohdasta erään korkeassa asemassa olevan asiantuntijan kanssa. Tämä poikkeuskohta vaatii tosiaan aukikirjoittamista aluekohtaisesti. Selvää ja yksioikoista tulkintaa siitä ei voida vielä tehdä. Asiaa voi kuitenkin lähestyä työntekijän kannalta miettimällä siten, että mikä organisaatio tulee olemaan yksittäisen työntekijän työnantajana tulevaisuudessa? Tuleeko työnantaja pysymään uuden lainsäädännön myötä samana vai tuleeko työntekijästä työnhakija. "Toimintalisenssit" ovat tähän asti olleet yleensä toimipaikkakohtaisia tai sairaanhoitopiirikohtaisia.

SHP:n vastaava taho joutuu palvelun tuottajana (tai muun palvelun tuottajan kanssa) pohtimaan noudatetaanko asetuksen mukaisia pätevyysvaatimuksia kirjaimellisesti vai jatketaanko saavutetulla mallilla, jossa tunnettujen työntekijöiden kokemus on mahdollisesti se painavampi kriteeri. Merkittävässä roolissa tulee varmasti olemaan myös henkilöstön saatavuus toiminta-alueelle. Epäselvyyttä ei enää kuitenkaan pitäisi olla ensihoidon hoitotason minimikoulutusvaatimuksista.

Asetuksen poikkeuskohdalla on todennäköisesti pyritty turvaamaan henkilöstön asema organisaatioissa, joissa on hyvin pitkät perinteet sekä vakiintuneet käytännöt ensihoitopalvelun tuottamisessa ja jotka ovat määrätietoisesti kehittäneet palvelun laatua. Nämä organisaatiot tulevat hyvin todennäköisesti myös jatkamaan ensihoitopalvelua lainsäädäntömuutoksen jälkeenkin.

"Ammattilainen minäkin" toteaa:

"Tämä vielä n. kuukauden voimassa oleva ns. hoitotason määritelmä on ihan höpöhöpö-leikkiä ihmisten terveydellä ja hengellä. Uusi asetuskaan ei sitä kaikilta osin paranna (missä ovat käytännön testauksen velvoitteet?) mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa."

OLEN TÄYSIN SAMAA MIELTÄ TÄSTÄ, mutta seuraavaa kommentiasi en kyllä tunnista omaksi tavakseni ja voisin tulkita viittauksesi minuun jopa kunnianloukkauksena:

"Mielestäni tapa jolla sen olette tehneet on tekopyhä, epäkollegiaalinen, muita halveksuva ja sitä kautta väärä."

Olen kuullut eräiden hoitotyön ammattilaisten kertomana, että ensihoidon tietyn koulutusryhmän edustajissa on esiintynyt näkemystä, jonka mukaan sairaanhoitaja-koulutetut eivät kuuluisi ensihoitotyöhön sairaalan ulkopuolella eivätkä sisäpuolella. Mielestäni kyseinen mielipide edustaa erittäin räikeästi epäkollegiaalisuutta ja halveksuntaa. Mitähän mieltä sairaaloiden päivystyspoliklinikoiden henkilökunta on tästä näkemyksestä?

Tähän voisi joku pitkään alalla olleen jälkipolvi todeta, että "meidän äiti / isä on hoitanut teidänkin isää / äitiä".

Arvelinkin että hait aiemmilla teksteilläsi tuota että pääset sanomaan "SPR 10 hoitotasoista olisi muuttunut siis 0ksi parin vuoden kuluessa?"

Porukan tietäen uskon että moni olisi käynyt päivittämänsä koulutuksiaan tarvittavilta osin.

Tekstistäsi paistaa läpi vankkumaton usko koulutuksen kaikkivoipaisuuteen. Tyypillistä. Ei siinä mitään.

Kuten tiennet, ensihoitaja AMK on hyvä koulu - ehkäpä paras alalle oppimaan valmentava. Unohdat, jäävinä - luulen, kuitenkin sen asian toisen puolen. Vai etkö vielä edes näe sitä? Sen mitä täällä moneen kertaan - jo ihan alusta alkaen on painotettu. Kokemuksen. Sen, että paraskin koulu antaa vain valmiudet päästä hankkimaan kokemusta ja kehittymään työolosuhteissa.

Tuon myöntävät kaikki ensihoitoalalla toimineet lääkärit, asetuskin korostaa sitä kenttäjohtajan osalta. Olen kuullut korkean alaa valvovan viranomaisen sanoneen että vaikka tuota ei ole VALVIRA:n yksityispuolen ohjeisiin kirjattukaan niin tokihan vaativissa paikoissa kuten sydäntehoilla ym. asia tiedostetaan eikä vähäisellä kokemuksella omaavia laiteta vaativimpiin paikkoihin. Niinpä niin...

Olen huomannut - enkä ainoana - ja anteeksi nyt vain jos nyt taas olen mielestäsi epäkollegiaalinen ja halveksuva, sen että ensihoitaja amk-porukasta aika moni uskoo koulusta tultuaan omaavansa lähes epäinhimilliset kyvyt ja taidot ja omaa äärettömän luottamuksen omaan kaikkivoipaisuuteensa. Parissa vuodessa tuo yleensä tasoittuu.

Vaikka tämä on toistoa, en voi olla mainitsematta että näen kyllä vähintäinkin teoriaopiskelun veroiseksi opiksi käytännössä hankitun kokemuksen. Ja tuo kokemus täytyy hankkia ensin perustasolla, sen jälkeen hoitotasolla, lopulta itsenäisesti hoitotason hoitajana toimimisen. Eli vanha jo usein mainittu kisälli-oppipoika-metodi.

"Sekunnin murto-osassa vielä ehtien punnita potilaan kannalta parhaiten soveltuvaa hoitolinjaa" juttujen hallinta silkan teoriaopiskelun ja lyhyiden kouluaikaisten harjoittelujaksojen pohjalta ei minusta ole riittävä. Väitän. Katson että tuon omaksuminen vaatii pikkuisen käytännön työtäkin ja satojen ja satojen potilastapausten näkemistä ja kokemista.

Ensihoidon kenttätyössä joutuu oikomaan ja lipsumaan annetuista hoitoprotokollista jonkin toisen vielä olennaisemman seikan vuoksi. Ratkaisut ovat jokapäiväisiä. Ilman laajaa käytännön kokemuspohjaa luova protokollakohtien yli hyppiminen ei ole helppoa, luotettavaa eikä välttämättä johda positiiviseen lopputulokseen.

Kannattaa, ihan ilman sarvia ja hampaita, epäkollegiaalisuudesta ja halveksunnasta syyttämisestä nyt puhumattakaan, lukea noi Bennerin määritelmät ja miettiä millä tasolla

a) On itse.

b) Millä tasolla tulisi olla, perustason hoitajan, hoitotason hoitajan, kenttäjohtajan? Minusta jo noviisi voi aloittaa toimiessaan ohjauksessa....

BENNER (1984) ”From novice to expert”
1989 Aloittelijasta asiantuntijaksi. WSOY

1. NOVIISI
Ei kokemuksia
Tarvitsee perehdytystä
Säännöt ohjaavat toimintaa

2. EDISTYNYT ALOITTELIJA
Kohdannut todellisia tilanteita
Havaitsee tilanteiden yleisominaisuuksia

3. PÄTEVÄ
Havaitsee tilanteiden yleisominaisuuksia
Ongelmanratkaisun perustana tietoinen käsitteellinen ja analyyttinen pohdinta

4. TAITAVA
Tarkastelee työtään kokonaisuutena
Osaa asettaa työhön liittyvät tekijät tärkeysjärjestykseen

5. ASIANTUNTIJA
Valtava määrä kokemuksia
Kokonaisvaltainen intuitiivinen ote työhön

m