Rakentava keskustelu on aina tarpeellista, nyt ehkä jopa enemmän kuin tarpeellista. En silti allekirjoita adressia, koska mielestäni sen teksti pitää sisällään ajatuksen siitä, että ajankohtaisessa keskustelussa tietyt herätysliiketahot olisivat oikeassa, ja että keskustelu pitäisi käydä heidän lähtökohdistaan.

Mutta jos rakentavaa keskustelua toivotaan, olisi mielenkiintoista tietää, missä sitä käydään? Media tuskin on sen paikka, koska ainut tulos siellä käytävästä keskustelusta on vähemmän aktiivisten ihmisten etääntyminen entisestään Kristuksen sanasta. Herätysliikkeet eivät kaipaa liberaaleja tilaisuuksiinsa eivätkä liberaalit konservatiiveja. Myös kirkollinen media on eriytynyttä. Missä siis kohtaisimme?

Ja miltä lähtökohdin keskustelua käydään? Voidaanko oikeasti käydä rakentavaa keskustelua, jos toista osapuolta pidetään lähtökohtaisesti ihmisvihamielisinä änkyröinä ja fariseuksina ja toista taas helveettin kuuluvina Kristuksen kieltäjinä? Kumpikin stereotypia lienee yhtä kaukana todellisuudesta. Rakentavan keskustelun edellytys on hyväksyä toisen osapuolen näkemysten relevanttius heille sekä se, että meidän totuutemme ei välttämättä ole ainoa oikea.

Itse olen aika kyllästynyt koko vänkkäämiseen sitä kymmenen vuotta seurattuani. Vaikka olen maltillisen liberaali, en ole allekirjoittanut muitakaan adresseja asian tiimoilta. En minä ole Jumala, joten en voi tietää, mikä suunnitelma hänellä on kullekin. Argumenttiin "Raamattu sen kertoo" suostun sopeutumaan sinä päivänä, kun jokin taho pitää oikeasti opetuksessaan kaiken, mitä Raamattu käskee, eikä vain nosta esille siitä tiettyjä tulkintoja. Aika harvan herätysliikkeen olen tähän mennessä kuullut pauhaavan äänekkäästi sen puolesta, että niiden kannattajien tulisi myydä koko omaisuutensa ja jakaa se köyhille tai karkoittavan eronneita saarnaajiaan keskuudestaan. Vastaavasti olen ihan yhtä ärsyyntynyt valtamedian rummutuksesta.

Summa summarum, rakentava keskustelu on hyvä. Mutta kun yhdellä laidalla on jo valittu oma piispa ja toisaalla savustetaan järjestöjä ulos rahahanojen kiristyksellä, niin en ole enää ihan varma, pitäisikö keskustelu käydä samassa kirkossa vain kahden kirkkokunnan välisenä ekumeenisena keskusteluna.

#54: Etelän liberaali mies - Missä ja miten käydä keskustelua? 

Siinäpä se. Se, mitä toinen osapuoli haluaa rakentaa, sen haluaa toinen purkaa ja päinvastoin. Yhteistä lähtökohtaa ei ole, jos toinen pitää Raamattua Jumalan sanana ja toinen aikansa eläneenä  kirjoituksena, joka on vain ihmisen puhetta Jumalasta, eikä Jumalan puhetta meille.

Asiallinen keskustelu on toki parempi vaihtoehto kuin tunnepohjainen vihamielisyys ja se voi myös oikaista joitakin väärinkäsityksiä, mutta päinvastaisia kantoja homosuhteista ei voi sovittaa yhteen. Yletöntä polemiikkia voisi kyllä välttää, mutta sellainen sovinnollisuus, joka rakentuu omasta kannasta vaikenemiselle, ei ole aitoa ja rehellistä. Setan porukka tuskin tulee kannastaan vaikenemaan, eikä niin tahdo tehdä myöskään klassinen kristiusko. Samassa yhteiskunnassa meidän täytyy kyllä elää, mutta samassa kirkossa on vaikea tehdä yhteistyötä. 

Tämän adressin peräänkuuluttama Rakentava keskustelu kuulostaa hyvältä, mutta pitää mielestäni sisällänsä melkoisesti idealismia. On olemassa paljon keskustelua, joka voi tuntua mukavalta, muttei johda käytännössä mihinkään. Homosuhteista syntynyt ongelmatilanne ilmentää sen verran syvää luottamuspulaa, että sitä ei hevin muuteta muuksi. Kysymyshän ei ole vain yhdestä eettisestä ratkaisusta, vaan siitä, onko Raamattu ylipäänsä eettisissä ratkaisuissa ohjeellinen.

Realistiset vaihtoehdot ovat käsittääkseni ne, että vetäydytään keskinäisen luottamuksen puuttuessa entistä enemmän omille tahoille kirkon sisällä tai se, että toinen porukka lähtee pois kirkosta. Tosin niinkin voi kyllä käydä, että kirkon jättävät lopulta molemmat.