Lähde: Rainerma Keijo, Arvomme - aarteemme. Kustannus Oy Uusi Tie, Helsinki 2007 sivu 75: Painopiste siirtyy ihmisen ansiollisuudesta Jeesuksen ansioon, suorittamisesta lahjaan. sivu 76: Kristitty on saanut itsekkyytensä, omahyväisyytensä, suuret laiminlyöntinsä ja muut syntinsä anteeksi. Silti syntisyys ja luonteen viat eivät ole poistuneet hänestä. Uudestisyntymisessä Jumala uudistaa myös mielen ja tahdon niin, että kristitty murehtii syntisyyttään ja haluaa elää ja toimia Jumalan tahdon mukaan. Tämä johtaa taisteluun, jota Raamattu kuvaa lihan ja Hengen, vanhan ja uuden ihmisen, väliseksi taisteluksi (Gal. 5:17). Vaikka kristitystä ei siltä tunnu, uusi on kuitenkin voitolla, sillä uusi elää evankeliumista ja evankeliumi on Jumalan voima. Lainaus päättyy. Uudestisyntyneestä ihmisestä sanotaan, että hän on armahdettu syntinen. Jotkut sanovat saman asian toisella tavalla: uudestisyntynyt on yhtä aikaa syntinen ja pyhä. Joka tapauksessa olemme kaikki siis syntisiä. Kristinuskon mukaan synnittömiksi emme kykene kukaan täällä maan päällä eläessämme.

#15606: - Keijo Rainermalta 

 

Ja juuri tämä erheellisen tulkinnan vuoksi on kumoutunut uudempien uskontojen myötä. Kristustietoisuuden sanoma on vääristyneenä saanut ihmiset jatkamaan sotia. Uudestisyntyminen on tie kohti valaistumista. Valaistuminen on mahdollista kaikille, myös elämän aikana. Jos ns. armahdettu jatkaa sotimista, hidastaa sek etenemistä. Jokainen löytää perille jossakin vaiheessa kulkua, se vaan ei tapahdu välttämättä siten kuin ego kuvittelee arvojensa kautta. On helppo tie luulotella itselleen olevansa armahdettu koska se antaa väärän harhaan itsestä suhteessa muihin. Se että naulaatte homot täällä muka jumalan sanassa ei ole välttämättä sitä vaan henkilökohtaista egon reaktiota.