Olen 31-vuotias nainen, kärsinyt erilaisista oireista viimeisen 6 vuotta. Tämän kuuden vuoden aikana olen ollut sairaslomalla töistä jatkuvasti ja pitkiä aikoja, mm. vuoden 2013 tammi-maaliskuun välisenä aikana kuukauden. Näiden lisäksi erillisiä poissaolopäiviä ja tunteja jatkuvalla syötöllä. Lääkärimerkintöjä on lukemattomia, en enää edes tiedä paljonko, mutta normaali kontrollitahti on ollut kerran kuussa, akuutimmissa tilanteissa useamminkin, viikon parin välein. Siinä voi joku viisaampi sitten laskea paljonko se on maksanut yhteiskunnalle, minulle, työntajalle ja vakuutusyhtiölle, itse en todellakaan osaa.

Sitten vasta keksittiin syy; kilpirauhasen vajaatoiminta. Tämä VAIN oman aktiivisuuden ansiosta; labratuloksia kilpirauhasarvoista löytyy useampia vuosien varrelta, mutta vasta kun itse etsin syytä vaivoihini netistä ja keräsin nuo tulokset yhteen, niin lääkäritkin kiinnittivät siihen huomiota ja tajusivat. Sairaslomat loppuivat kuin seinään. Thyroxinin kanssa tuli kuitenkin takapakkia, ja lääkärit olivat sitä mieltä että koska arvot ovat viitteissä niin oireista pitää kärsiä vaan. Joko liika- tai vajaatoimintaoireista, kumpaa sitten tunnun kestävän paremmin, ei väliä koska arvot ovat siellä viitteissä tyroksiinin ansiosta. Se on sitten voivoi ja asiaan pitää vaan tottua. Tässä vaiheessa olo alkoi muuttumaan jo niin tukalaksi että työkyky alkoi jälleen kärsiä.

Koska etsin tietoa jo dianosointivaiheessa, osasin hakeutua alaa ja hoitoa tuntevalle lääkärille (ei siis endokrinologi vaan funktionaalinen lääkäri), sain avun nopeasti Liothyronista. Mahdollinen uusi sairaslomakierre saatiin katkaistua ennenkuin tilanne pääsi liian pahaksi.

LÄÄKÄRIEN TIETÄMYSTÄ KILPIRAUHASVAIVOISTA ON LISÄTTÄVÄ! Myös yleis- ja työterveyslääkärien (sekä ehdottomasti psykiatrien) täytyy tietää näistä asioista että osaavat ohjata potilasta eteenpäin saamaan OIKEAA apua, siellä ne oireet yleensä tulevat ensimmäisenä vastaan. Pelkkä endojen ja sisätautilääkärien perehtyminen alaan ei riitä. Myös heidän osaltaan hoitosuosituksia tulee päivittää viimeisen tutkimustiedon mukaiseksi.

EHDOTTOMASTI EI SAA KIELTÄÄ NÄITÄ ELINTÄRKEITÄ LÄÄKKEITÄ! Sillä on vaikutusta yksilötasolla; harkitsin jo vakavasti itsemurhaa koska apua en saanut vaikka aktiivisesti sitä hain ja tiedän etten ole ainoa, sekä myös yhteiskunnallisella tasolla; jatkuvasti kasvavat kustannukset sairaslomista ja työkyvyttömyydestä sekä terveydenhuollosta.

Tiedetään että nimenomaan T3-hormoni (eli sama mitä Liothyron on) vaikuttaa ihmisen mielialaan. Ennen tätä lääkettä, samoin kun yhdistelmähoitoa, käytettiin normaalilääkityksenä pelkän tyroksiinin rinnalla ja potilaan vointia seuraten, ei siis pelkkiä labra-arvojen numeroita tuijotellen. Nykyään näitä ei käytetä, samalla eriasteiset mielialahäiriöt ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Nimenomaan T3-hormonia vaativan rT3-dominanssin voi laukaista mm. stressi ja huono ruokavalio, ja nämä tuntuvat olevan ihan normaalia elämää nyky-yhteiskunnassa. Voi olla että tämä lääkitys ei siis koskekaan "vain" tuhansia diagnosoituja kilpirauhaspotilaita, vaan siitä voisi olla apua myös monille muille, kun tutkimuksia aiheesta tehtäisiin lisää, sekä mielialahäiriöistä ja monista selittämättömistä oireista kärsivien tilaa kartoitettaisiin paremmin. Nytkin on olemassa testi, joka yksinkertaisesti osoittaa tämän elimistön epätasapainon, vaan lääkärit eivät vain sitä käytä. MIKSI??

Itse jatkaisimme turhia ja kalliita lapsettomuushoitoja jollei joku lääkäri olisi tajunnut katsoa muitakin kuin vain TSH arvon! Ja tämän lisäksi monet vajisoireet ovat helpottamassa ja elämässä näkyy taas valoa!