#14888: - Re: Re: Re: Helsinki Pride 2012 -siis jo vanha juttu...

Lue Paavalin kirjeitä, niin kyllä löytyy. Mutta en viitsi kaivella niitä sinulle valmiiksi, koska Raamattu ei ole sinulle mikään auktoriteetti.  Jeesuskin sanoi, ettei pidä heittää helmiä sioille.

Kun siteeraa jotain kirjaa, on parempi, että on lukenut sen kokonaan, että ymmärtää sen kokonaissanoman.

#14891: - Re: Re: Re: Re: Helsinki Pride 2012 -siis jo vanha juttu...

Paavali viittaa eräissä kohdissa (Room. 7; 1 Kor. 7 Ef.5:22-33) naisen ja miehen välisestä suhteesta. Näissä käytetty "Herran sana" viittaa ilmiselvästi VT:n lakeihin, jotka Paavali fariseuksena tunsi hyvin. Hän ikäänkuin tarkentaa lakien merkitystä, mikä tarkoittanee "uuden liiton tulkintaa". Hän ei kuitenkaan eksplisiittisesti kumoa VT:n moniavioisuuskäytäntöjäkään, vaan puhuu kahden ihmisen välisestä liitosta - sellaisiahan on moniavioisuudessakin, tosin monta samalla henkilöllä.

On myös tärkeää huomata, että Paavalin kritiikin kohde ei ole moniavioisuus, jota hän ei sanallaakaan mainitse, vaan ns. "haureellinen suhde", mikä tarkoittaa institutionalisoimatonta irtosuhdetta, joka on mahdollisen perheen koossapysymisen ja turvan uhka. Senhän kielsi selkeästi Mooseksen käsky ja myös sitä vastaan Paavali teksteissään kiivaili erityisesti.

Totta toki on, että yksiavioisuus oli yleistynyt Paavalin aikoihin mennessä verrattuna vaikkapa Salomon aikaan - ja se lienee syy, ettei Paavali tuohon asiaan enää ottanut kantaa. Mielenkiintoista on myös se, kuinka hän poikamies-hengenmiehenä pitää selibaattia ihanteellisimpana tilana, mutta "realistina" sitten antaa käytännön ohjeita tietoisena siitä, että useimmat ihmiset eivät sellaiseen pysty. Ohjeet ikäänkuin hapuilevat ihmisen hekumallisen puolen kontrolloinnin alueella jä löytävät avioliitosta ainoan paikan, jossa se voi synnintunnotta ilmentyä.

Osin hän myös viittaa omiin tulkintoihinsa, joissa korostuu ihmisen antamat neuvot. Tämä erityisesti Korinttolaiskirjeessä, jossa hän osissa neuvoista sanoo erikseen niiden olevan hänen omaa fundeeraustansa. Tästä nousee yksi mielenkiintoinen näkökulma: Miten Raamattua voidaan pitää sanasta sanaan Jumalan sanana, kun sen kirjoittaja itsekin toteaa sinne puhtaasti omia ajatelmiaan laittaneensa?