Apt.4

10. niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä,
että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen,
jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista
herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän
edessänne.
11. Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on
kulmakiveksi tullut'.
12. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan
alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi
pelastuman."

#14360: -

Helsingin Sanomissa tänään. Tässä on sanottu kaikki se, mikä tässä keskustelussakin moneen kertaan. Raamatusta ei voi löytää perusteluja homoseksuaalisuuden tuomitsemiseen kuin siten, että tulkitsee sitä itse valitsemallaan tavalla. Kyse on siis ihmisen omasta, tunteisiin perustuvasta halusta olla syrjivä, siis omasta valinnasta. Järkiperustein omaa kielteistä suhteutumistaan ei voi mitenkään puolustella, niin se vain on.

 

"Raa­ma­tun ker­to­muk­sen mu­kaan Ju­ma­la loi ih­mi­sen ku­vak­seen: mie­hek­si ja nai­sek­si, ei vain mie­hek­si tai nai­sek­si. Niin ih­mi­ses­tä tu­li ko­ko­nai­nen. Nyt kir­kol­la on kiu­saus sul­kea ul­ko­puo­lel­le se, min­kä Ju­ma­la on luo­nut. Avio­liit­to pe­rus­tuu rak­kau­del­le ei­kä su­ku­puo­lel­le. Kris­ti­kun­nal­ta ky­sy­tään roh­keut­ta as­tua rak­kau­den puo­lel­le.

Van­han tes­ta­men­tin ai­ka­na ylei­se­nä käy­tän­tö­nä oli mo­nia­vioi­suus. Uu­si tes­ta­ment­ti edus­ti jo aja­tus­ta yk­sia­vioi­suu­des­ta. Kir­kol­li­nen vih­ki­mi­nen al­koi noin 200-lu­vul­la, mut­ta vih­ki­kaa­va on muut­tu­nut huo­mat­ta­vas­ti vuo­sien saa­tos­sa.

On vää­rin käyt­tää kris­tin­us­koa ta­sa-ar­vois­ta avio­liit­toa vas­taan. Raa­mat­tu ei ota kan­taa ho­mo­sek­suaa­li­suu­teen. Siel­lä tuo­mi­taan jois­sain koh­dis­sa ho­mo­eroot­ti­nen toi­min­ta, jo­ka ei kui­ten­kaan lii­ty ra­kas­ta­vaan ja si­tou­tu­nee­seen pa­ri­suh­tee­seen. Kir­kon tu­li­si ol­la tu­ke­mas­sa ih­mis­ten si­tou­tu­mis­ta yk­si­avioi­seen elin­ikäi­seen liit­toon osa­puol­ten su­ku­puo­les­ta riip­pu­mat­ta.

Jot­kut sa­no­vat, et­tä avio­liit­to on ole­mas­sa lap­sia var­ten, hei­dän tur­val­li­sen elä­män­sä ta­kaa­mi­sek­si. Lap­sia syn­tyy kui­ten­kin myös sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien lii­tois­sa. Ei­vät­kö nä­mä­kin lap­set an­sait­se sa­man lain suo­man tur­van kuin he­te­ro­pa­rien lap­set? Vas­taus on help­po: kyl­lä.

Kris­tit­tyi­nä koem­me, et­tä ta­sa-ar­voi­nen avio­liit­to­la­ki on ih­mi­soi­keus­ky­sy­mys, jo­hon se­kä yh­teis­kun­nan et­tä kir­kon tu­lee ot­taa myön­tei­nen kan­ta.

Tie­tä­myk­sem­me ho­mo­sek­suaa­li­suu­des­ta on li­sään­ty­nyt, ja maail­man­ku­vam­me on eri­lai­nen kuin Raa­ma­tun kir­joit­ta­jil­la: maa­pal­lo on pyö­reä ja ho­mo­sek­suaa­li­suus ei ole va­lin­ta. Raa­mat­tuun ve­dot­taes­sa käy­te­tään­kin to­del­li­suu­des­sa omaa raa­ma­tun­tul­kin­taa. Kris­tin­us­kon suu­rim­mat käs­kyt eli rak­kau­den kak­sois­käs­ky ja kul­tai­nen sään­tö vel­voit­ta­vat mei­tä ny­ky­tie­tä­myk­sen va­los­sa siu­naa­maan sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien lii­tot.

Avio­liit­to it­ses­sään on yh­teis­kun­nal­li­nen ins­ti­tuu­tio, ei kir­kon asia. Maal­li­ses­ta nä­kö­kul­mas­ta on erit­täin vai­keaa löy­tää jär­ki­pe­rus­tei­ta ta­sa-ar­voi­sen avio­lii­ton vas­tus­ta­mi­sel­le. Syyt ovat tun­ne­poh­jai­sia ja nii­tä pe­rus­tel­laan usein kris­tin­us­koon ve­do­ten.

Me kan­na­tam­me ta­sa-ar­vois­ta avio­liit­to­la­kia ni­men­omaan kris­tit­tyi­nä ih­mi­si­nä.

Lau­ra Män­ty­lä
ylio­pis­to­pap­pi, Ar­mon Vih­rei­den pu­heen­joh­ta­ja, Hel­sin­ki
Ar­ja Pent­ti­nen
dia­ko­nia­pap­pi, Loh­ja
Eve Rä­mö
kirk­ko­val­tuu­tet­tu, Van­taa"

http://www.hs.fi/paivanlehti/mielipide/Avioliitto+kuuluu+kaikille+rakkauden+kohteen+sukupuolesta+riippumatta/a1369370396681?jako=b259307b51c70cd23ff6e16d59dcc0b2