#14134: vieras2 - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Kysyt liian monia asioita :) koetan joihinkin vastata...

Voin puhua vain omasta kokemuksestani ja niinkuin aiemmin kerroin tulin uskoon vasta kun kaksi avioliittoani oli säpäleinä ja kolmaskin säröili. Lapset oli tehty ja kasvatettu ilman Raamattua. En tuputa uskoani heille, emmekä puhu siitä kuin vain silloin kun he itse tekevät aloitteen. Ei uskoon tulla toisten tyrkyttämisillä. Raamattu sanoo, että uskova on kuin lamppu, hänen elämänsä pitäisi olla sellaista, että 'Valon' alkuperän tulisi näkyä sen ihmisen elämässä. Jeesus on Valo ja hänestä huokuu rakkaus ja välittäminen.

Itse olen 'uskovaisen' kodin lapsi, jossa usko ei toiminut jokapäiväisessä elämässä, se oli vain lakia, ei rakkautta. Siksi hylkäsinkin kotini perinnön heti kun vain pystyin ja elin maailmassa vuosikymmeniä ajatellen, että elämä on tässä ja nyt, sitten kun kuollaan kaikki on loppu, eikä elämä mitään jumalia kaipaa.

Aika moni näyttää nykyisin tarvitsevan jonkinlaista ulkopuolista apua ongelmiinsa, olet varmaan perillä kuinka paljon masennus- ja muita psyykenlääkkeitä käytetään ja kuinka nuoria eläkeläisiä riittää.

Enemmän minä itse olin rikkinäinen, puolisoni on kasvanut rakastavassa ja lasta arvostavassa uskovaisessa kodissa. Molemmat olemme kuitenkin kasvaneet yhteen ihanalla ennenkokemattomalla tavalla. Hän on samaa mieltä. Yksi tärkeä elementti uskovassa kodissa on puolisoiden yhteinen rukous ja Raamatun tutkiminen. Ne pitävät yhteyden ylös ja toisiimme kunnossa.

Siispä oman kokemukseni perusteella voin vastata ensimmäiseen kysymykseesi myöntävästi.

#14141: fundis - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Valo on valoa. Valo on valoa eri uskonnoissa. Jokaisen tähtilamppu syttyy joskus ja jokainen on jollekin majakka jossakin kohtaa elämää vaikkei sitä heti ymmärräkään.

Ihmiset ovat hyvin epästabiilissa tilanteessa nykyään, kyllä. Mutta sitähän historia on toistanut useaan kertaan. Maailma on liian valmis ihmisille. Se ei kuitenkaan välttämättä johdu Jeesus vajauksesta. Uskokin on äärimmillään masennuslääke. Ilman kriisiä harva alkaa miettimään elämää syvemmältä. Ihminen ei myöskään elä osana luontoa, arvostaen valoa. Onhan se tietenkin hyvä asia tulla vaikka uskoon jos se johtaa valon tekoihin sen sijaan että tapeltaisiin alati jostakin. Onko se kuitenkaan enää valon työtä jos toisia aletaan manipuloida sormia osoittamalla (kuten tälläkin palstalla olen uskovaisten osalta nähnyt) olevansa jotenkin parempiarvoinen kuin joku toinen. Siinä kohtaa kun ihminen alkaa arvostelemaan toisten totuuksia ihmisen tekemien lakien pohjalta, ei ehkä ole enää niin hedelmällistä. Mutta elämä on rakentunut näin ja se on vain käytävä läpi mahdollisimman avoimin mielin.  Avioliitot pysyvät kasassa jos on yhteisiä intressejä, kuten nyt teidän kohdalla usko. Sillä ei sikäli ole merkitystä kenen kanssa on liitossa jos sydämet puhuvat, ilman pelkoa ja synnin tuskaa. Oikea rakkaus on sydänten keskustelua, ohi oman egon, ilman ehtoja, ilman vaateita, ilman pelkoa ja riippuvuutta, niin että vain Luoja puhuu kauttanne.  Luoja ei luotujaan jätä missään tilanteessa. Kovia joutuu kokemaan tullakseen eheäksi, näin uskallan väittää.