#13108: - Re: Re: Re:

Kiitos että ymmärsit. Harvinaista. Mutta todella olen kokenut..no on tullut jo selville miltä taholta..äärinmäistä painostusta! Äitini oli kuoleman sairas ja..anteeksi, en edes jaksa enään kertoa siitä hyväksikäytöstä. Siitä on jo vuosia mutta silti tulee tunteet pintaan. Kiitos kuitenkin!a jos tulet sanomaan että minun pitää elää sinun

Lisäys: Minulla ei ole kenenkään uskoa vastaan mitään! Mutta jos tulet sanomaan että minun pitää elää sinun uskosi mukaan..en enään kunnioita sinua!

#13112: - Re: Re: Re: Re:

Haluaisitko kertoa siitä?  Vaikka sanoitkin, ettet jaksa kertoa,   pahalta kuitenkin tuntuu, että sulle on jääneet nämä kokemukset viimeiseksi.  Ettei kukaan tullut vastaan ja sopimaan.

Voisitko aatella  että jossain muussa uskonyhteisössä,  jossa saisit tilaa elää kokonaisena sinuna,  voisit päästä sovitukseen tästä asiasta.  Tai näin jotenkin  ulkopuolelta katsottuna toivois,  että kunpa saisit niin  tehdä omilla ehdoillasi, nimenomaan koska siihen liittyy tämä niin kovin merkityksellinen äitisi tilanne.

Riskinsä on aina yhteisöjen suhteen,  olivat sitten millaisia tahansa.  Kaikki eivät ehdi koskaan kasvaa siihen mittaan, etteivät maksattaisi toisilla kasvamattomuutensa hintaa. Kyllä näissä asioissa uskovillakin on monenlaista koettuna.  Näissä pettymyksissä oppiikin rakentamaan luottamuksensa yksin Jumalan varaan.

Ihmisethän pyörivät sen oman elämänsä ympärillä.   Ja omissa kasvukivuissaan satuttavat helposti toista, joka pyörii vähän toisenlaisessa vaiheessa.  Kyllähän tämä on varmasti se Herramme Jeesuksen sydämen kipu meistä uskovista.  Pyydänkin sinulta anteeksi heidän puolestaan,  jotka ovat taitamattomasti ja rakkaudettomasti toimineet sinua ja äitiäsi kohtaan. Ehkä he elämänsä vaiheissa tulevat joskus siihen kohtaan,  että ymmärtävät aivan tarkkaan miltä sinusta on tuntunut.  Yleensä Jumala pitää tästä huolen.  Itse et vain todennäköisesti pääse sitä näkemään.

Herra Sinua Rakkaasti siunatkoon jokaisena elämäsi päivänä ja Varjelkoon kaikessa!