Käväisin tänään katselemassa, mitä jälkiä lapsuuteni, nuoruuteni ja tämän päivän rakkaimmat metsästysmaat pitivät sisällään. Näky oli lohduton.... Ilveksen jälkiä, ilveksen jälkiä, suden jäljet, taas ilveksen jälkiä, yhdet näädän jäljet ja supikoiran jäljet.
Ei ainoatakaan sorkkaeläintä, ei jänistä, ei kettua....

Siinä on luonnonsuojelijat laittaneet tuulemaan.... Metsän monimuotoisuus on tuhottu täydellisesti. Mitähän ilvesraukat syövät... No on kai niille tämä uusi levittäytyjä supikoira vielä ruokalistalla. Vähän kyllä vihaksi pistää, liekö sitä petovihaa... Ei hyödytä omenoita viedä peuroille eikä jäniksillekään mitään. Hirven nuolukivet jököttävät koskemattomina...

Mitä pitää tapahtua, että nämä ekoterroristit tajuaisivat alkaa suojella luontoa ja metsäneläimiä?

#5389: - Murheellisten laulujen maa

HÖPÖ HÖPÖ!

Meidän mailla on pysyvä ilveskanta ja susia liikkuu satunnaisesti (lauman reviiri lähellä) ja silti meidän mailla on riesaksi asti rusakoita. Muita elukoita joita maillamme liikkuu säännöllisesti: metsäjänis, supikoira, kettu, hirvi, valkohäntäkauris, metsäkauris, pyy, teeri, metso.

Syy miksi maillamme on runsas ja monipuolinen eläimistö on se, että täällä ei paljon metsästetä. Kun on pari isoa tietä lähellä, niin eivät uskalla metsämiehet pitää koiriaan irti kun niin monta on jäänyt auton alle.

Joten kyllä se on metsästäjät jotka tuon luonnon monimuotoisuuden tuhoaa, eikä metsän eläimet!