On varmasti totta, että pohjois-helsingin metsä-ja peltomaisemat ovat uhattuna tilanteessa, jossa muutto Helsinkiin on suurta sekä muualta Suomesta että ulkomailta. Samoin, että Pakilan siirtolapuutarha on paratiisi, joskin hieman jäävinä tätä esitän, ollen itse puutarhurina siellä.
Se mikä minua häiritsee tässä adressissa on vaihtoehtojen puute. Koska tonttimaasta on Helsingissä pula pidän jonkinasteista lisärakentamista mahdollisena, jopa suotavana, jotta useampi pääsee nauttimaan siirtolapuutarhoinnista. Kokonaan toinen asia on alueen kaavoittaminen asunnoiksi. Siirtolapuutarhan reunoille mahtuu hyvin mökkejä ja jossain olenkin nähnyt tällaisen vaihtehtoisen suunniteman. Adressi on hyvin kirjoitettu ja perusteltu, mutta toivon myös, ettei rakentamista kokonaa torpata. En usko sen olevan hedelmällinen lähestymistapa, ainakaan ilman oman vaihtoehdon esittämistä. Seurasin Vuosaaren Rastilanrannan kaavoittamista, jossa asukkaiden vaihtoehto huomioitiin kaavoitusprosessissa, tosin tässä tapauksessa laihoin lopputuloksin. Mutta sen ei pidä antaa masentaa, usko siitä huolimatta enemmän vaihtoehdoista neuvotteluun, kuin totaali kieltämiseen.

#5: Marjaana - onko vaihtoehtoista suunnitelmaa?

Olet oikeilla jäljillä.  Hyvätkin päämäärät saattavat olla joskus ristiriidassa keskenään, mutta silti on yleensä parempi yrittää yhdessä sovitella niistä tyydyttävin mahdollinen ratkaisu, kuin jättää asioiden kehittäminen silleen.  Kaikkia eri asianosaisia on syytä kuulla mahdollisimman pätevien päätösten tuottamiseksi.  Esimerkiksi Pakilan siirtolapuutarhan nettisivujen Tiedotteet -välilehdeltä löytyy perusteltu käytännönläheinen lähimielipide asiaan.