Tukiasemat julkiseen tietoon

Tukiasemat julkiseen tietoon

Suomessa nykytilanteena on se, että tieto matkapuhelintukiasemien määrästä, sijainnista ja tehoista on vain operaattoreilla ja rakennuslupatoimistoilla. Valtaosa näistä mikroaaltolähettimistä sijaitsee kiinteistöissä (mm. sadoissa kouluissa). Suomessa on eniten langattomia verkkoja maailmassa (väestömäärään suhteutettuna).

- Vaadimme, että rakennuslupatoimistoilla oleva tieto nykyisistä matkapuhelintukiasemista,
niihin asennetuista lähettimistä ja niiden sijainnista pitää laittaa kansalaisten nähtäville esim. kunnan/kaupungin nettisivuille.

- Lisäksi vaadimme, että kaikki rakennuslupatoimistoon tulevat anomukset uusien mastojen ja/tai tukiasemien rakentamiseksi pitää alistaa myös yva-menettelyyn ( = ympäristövaikutusten arviointi) sekä naapurien ja muiden asianosaisten kuulemiseen. Näin toimitaan jo monissa EU-maissa.

Terveysongelmia mahdollisesti aiheuttavan mikroaaltolähettimen asentaminen ei voi olla liikesalaisuus. Suomi pyrkii avoimeen yhteiskuntaan, jossa kansalaiset osallistuvat päätöksen tekoon. Täten uusien mastojen
rakentaminen ja/tai uusien mikroaaltolähettimien asentaminen ei voi olla salaista. Suomen hallinnon läpinäkyvyys ei voi toteutua ellei kaikkia elollisia olentoja koskeva mikroaaltolähettimien sijainti ole demokraattisen päätöksen teon piirissä. Jopa Ahvenanmaan tukiasematiedot ovat julkisia. Myös Ranskassa ja sen siirtomaissa tukiasematiedot ovat julkisia.

https://fbcdn-sphotos-h-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn2/p480x480/1378843_610626012323439_263939746_n.jpg

 

Perusteita
vaatimukselle:

Maailman Terveysjärjestön (WHO) IARC-syöpätutkimuskeskus on luokitellut radiotaajuisen säteilyn mahdollisesti karsinogeeniseksi v. 2011. Kun Lancet Oncology-tiedelehti julkaisi WHO-päätöksen, siinä korostettiin lasten erityistä herkkyyttä ja painotettiin varovaisuutta. Monessa maassa on päätöksen jälkeen kiristetty turvastandardeja. [1]

Kahdeksan kymmenestä (8/10) matkapuhelintukiasemia koskevasta epidemiologista tutkimuksesta osoittaa kasvanutta terveysriskiä, joka näkyi joko hermostollisina oireina tai lisääntyneinä syöpätapauksina. [2]

Langattoman teknologian aiheuttamia terveysongelmia ovat mm. päänsärky, muistihäiriöt, huimaus, pahoinvointi, uni- ja keskittymisvaikeudet, sydämen lisääntynyt lyöntitiheys, verenpaineen heittelehtiminen, epilepsian lisääntyminen, hedelmällisyyden laskeminen, iho-oireet ja pahimpina erilaiset kasvaimet. [3]

Jo kolme luontoon liittyvää tutkimuskatsausta osoittaa tukiasemien mikroaaltosäteilyn aiheuttavan vaurioita linnuille, mehiläisille ja puille. [4]

Suomessa ei noudateta edes Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan vuonna 2011 vahvistamaa suositusta: ”Yleiskokous pyytää jäsenmaita tekemään vaadittavia toimenpiteitä sähkömagneettisten kenttien aiheuttamien riskien pienentämiseksi etenkin asuinalueiden, lastentarhojen ja koulujen läheisyydessä.” [5]

Perusopetuslain mukaan opetukseen osallistuvalla lapsella on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. [6] Tämä ei toteudu kouluissa, jotka toimivat matkapuhelintukiasemina.

Suomessa langatonta teknologiaa lisätään kouluissa samalla kun muualla varoitetaan sen haitoista: Israelin opetusministeriö, 2013, Kanadan suurin opetusalan organisaatio ETFO, 2013, Australian säteilyviranomainen ARPANSA, 2013, Ranskan terveysviranomainen, 2013, Kanadan terveysviranomainen, 2013 - tässä esimerkkejä organisaatioista, jotka ovat kehottaneet noudattamaan varovaisuutta lasten mikroaaltokuormituksessa. Eli siis monet maat ovat rajoittaneet langattoman teknologian käyttöä mm. kouluissa sen haitallisuuden takia ja useat maat kuten Ranska, Venäjä, Sveitsi, Italia, Israel, Belgia, Norja, Liechtenstein ja Itävallan Salzburg ovat rajoittaneet
mikroaaltosäteilyä. [7]

Esim. Ranskassa tai Kanadassa tukiasemat löytyvät voimakkuuksineen internetosoitteesta. [8]

Viime vuonna teollisuuden rahoituksesta riippumattomat kymmenet eri maan tiedemiehet laativat langattomasta teknologiasta BioInitiative-raportin, jossa käytiin läpi 1 800 uutta tutkimusraporttia. Sen mukaan näyttö terveysriskistä on merkittävästi lisääntynyt. [9]

Nykyiset matkapuhelintukiasemia koskevat säännökset ja raja-arvot perustuvat Suomessa ainoastaan 6 minuutin lämpövaikutukseen. Näiden takana on kutsuperiaatteella toimiva Saksaan rekisteröity säätiö, ICNIRP (International Commission of Non-Ionizing Radiation Protection). Suomessa siis voimassaolevat raja-arvot eivät huomioi säteilyaltistuksen kestoaikaa, eivätkä suojaa vuosien kumuloituvalta säteilykuormitukselta. Kuvaavaa on se, että Suomessa voimassaoleva raja-arvo matkapuhelintukiasemien osalta 3G:lle on 10 W/m2 eli 10.000.000 uW/m2 (mikrowattia neliömetrille). [10}

Itävallan lääkäriyhdistys (Österreichische Ärztekammer) suosittaa diagnoosi- ja
hoito-ohjeessaan välttämään radiotaajuisen, pulssimaisen säteilyn (mikroaaltosäteilyn) kuormitusta ja piti sopivana tasona 10 uW/m2. Tämä on siis yksi miljoonasosa Suomen raja-arvosta! [11]

Usein käytetty, harhauttava väite on: ”Lähellä [koulussa] oleva tukiasema vähentää matkapuhelimen käyttäjälle
aiheuttamaa altistumista, koska se pienentää puhelimen lähettämää mikroaaltosäteilyä.”

Matkapuhelintukiasemakouluja on mitattu Suomessa. Useasta tällaisesta koulusta löytyy 100.000 uW/m2 tehotiheysarvoja, vaikka kännykkä toimisi hyvin (täydet palkit) tilassa, jossa on 1 uW/m2 tehotiheysarvo mitattavissa. Joten tuo harhauttava väite ei pidä paikkaansa. [12]

Hallinnon avoimuus on kirjattu Suomen hallitusohjelmaan. Kansalaisten pitää saada tietoa tukiasemien sijainnista sekä vaikuttaa niiden sijoitteluun.

https://fbcdn-sphotos-b-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash4/s720x720/1381412_625372194182154_1356730597_n.jpg
LÄHTEET:

[1] WHO IARC – radiotaajuinen säteily
mahdollisesti syöpää aiheuttava:

http://www.iarc.fr/en/media-centre/pr/2011/pdfs/pr208_E.pdf

http://www.thelancet.com/journals/lanonc/article/PIIS1470-2045%2811%2970147-4/fulltext

[2] Katsaus matkapuhelintukiasemien epidemiologisista tutkimuksista:

Khurana, V. G., Hardell, L., Everaert, J., Bortkiewicz, A., Carlberg, M.&
Ahonen, M. (2010). Epidemiological
Evidence for a Health Risk from Mobile Phone Base Stations. International
Journal of Occupational and Environmental Health (IJOEH), Vol. 16, No. 3,
263-267.

PDF: http://tinyurl.com/TowerEpidemiology

ja

Chronic Exposure - Maailman ehkä kattavin kirjallisuuskatsaus
mikroaaltolähetinten terveysvaikutuksista:

http://www.chronicexposure.org

[3] Professorit
Michael Kundi and Hans-Peter Hutter Wienin yliopistosta julkaisivat
tutkimuksen:

‘Mobile phone base stations — Effects on
wellbeing and health’

Yhteenveto 15 tutkimuksesta, tyypillisimmät oireet: päänsärky, uniongelmat, hermostolliset
oireet “From available evidence it is impossible to delineate a threshold below which no effect
occurs, however, given the fact that studies reporting low exposure were
invariably negative it is suggested that power densities around 0.5 - 1mW/m2
must be exceeded in order to observe an effect.”:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19261451

ja

Katsaus
matkapuhelintukiasemien ja tutkien vaikutuksesta solutasolla:

http://exp-oncology.com.ua/article/1845/long-term-exposure-to-microwave-radiation-provokes-cancer-growth-evidences-from-radars-and-mobile-communication-systems

[4] Mikroaaltosäteilyn eli radiotaajuisen säteilyn
luontovaikutuksia koskevat katsaukset:

Balmori, A. (2009). Electromagnetic
pollution from phone masts. Effects on wildlife. Pathophysiology: the official
journal of the International Society for Pathophysiology / ISP, 16(2-3), 191–199.

Cucurachi, S., Tamis, W. L. M., Vijver, M. G.,
Peijnenburg, W. J. G. M., Bolte, J. F. B., & de Snoo, G. R. (2013). A
review of the ecological effects of radiofrequency electromagnetic fields
(RF-EMF). Environment international, 51, 116–140.


Sivani, S. & Sudarsanam, D. (2012). Impactsof radio-frequency electromagnetic
field (RF-EMF) from cell phone towers and wireless devices on biosystem
and ecosystem – a review. Biology and Medicine, 4 (4), 202-216.

http://www.biolmedonline.com/Articles/Vol4_4_2012/Vol4_4_202-216_BM-8.pdf

Videolla vaikutuksista luontoon: http://vimeo.com/17268728

[5] Euroopan Parlamentin suositus, että kouluja ei käytettäisi
matkapuhelintukiasemina eikä koulujen lähelle asennettaisi tukiasemia:

http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?language=en&type=IM-PRESS&reference=20090401IPR53233

Euroopan neuvoston Suomen
valtuuskunnan kertomus – Parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnasta vuonna
2011 s. 32-33. Yleiskokous on viime vuosina laatinut useita päätöslauselmia
teknologiakehityksen vaikutuksista ympäristöön ja ihmisten terveyteen.
Parlamentaarikkojen kesken paljon keskustelua herättänyt raportti
sähkömagneettisten kenttien aiheuttamista mahdollisista vaaroista ja
vaikutuksista ympäristöön (dok.12608) käsiteltiin toukokuussa pysyvän komitean
istunnossa Kiovassa. Raportissa todetaan, että räjähdysmäisesti lisääntyneiden
langattomien ratkaisujen aiheuttamien sähkömagneettisten kenttien vaikutuksista
on tehty paljon tutkimusta, mutta tuloksissa esiintyy runsaasti ristiriitoja ja
tutkijoiden riippumattomuudesta ei aina ole takeita. Tutkimukset osoittavat,
että matalan taajuuden säteilystä voi olla jopa terveydellisiä hyötyjä, kun
taas korkean taajuuden säteily on ihmisille vaarallista. Se, että langattomien
markkinoiden sallitaan kasvavan ilman tarkkaa tietoa näiden yhteisvaikutuksista
ja seurauksista ihmisille antaa kuitenkin aihetta huoleen. Pysyvän komitean
keskusteluissa ilmeni, että myös parlamentaarikot ovat jakautuneet niihin,
jotka eivät näe syytä huoleen ja niihin, jotka vaativat varovaisuutta. Pitkän
keskustelun päätteeksi yleiskokous kuitenkin päätyi päätöslauselmassaan 1815
(2011) sanamuotoon, jonka mukaan varovaisuusperiaatetta tulisi soveltaa
kaikissa tilanteissa, joissa tieteelliset arviot tuotteen turvallisuudesta
eivät ole riittävän tarkkoja.
Varovaisuusperiaatteen noudattaminen on tärkeää etenkin lasten ja nuorten
kohdalla, sillä he ovat syntymästään asti altistuneet yhä kasvavaan säteilyn
määrään. Yleiskokous pyytää jäsenmaita tekemään vaadittavia toimenpiteitä
sähkömagneettisten kenttien aiheuttamien riskien pienentämiseksi etenkin
asuinalueiden, lastentarhojen ja koulujen läheisyydessä. Riskeistä tulisi
myös puhua valistuskampanjoissa ja säteilyn aiheuttamat mahdolliset haitat
olisi hyvä ottaa huomioon jo yhteiskuntainfrastruktuurin suunnitteluvaiheessa.
Yleiskokous peräänkuuluttaa aiheesta myös lisää riippumatonta tutkimusta.

[6] Perusopetuslaki 7 luku 29 §

[7] Rakennusbiologi Katharina Gustavsin kuvaus varovaisuusperiaatteesta ja mastojen asennuskäytännöistä:
http://www.buildingbiology.ca/media/ppt/Cell_Tower_Siting_Policy_2013_CVRD.pdf

[8] Ahvenanmaan tukiasemat: http://www.gsm.ax/index.php/mobiltelefoni --> Täckning

https://maps.google.se/maps/ms?msa=0&msid=201585124799910765870.0004ca9462207171ba7c1&hl=sv&ie=UTF8&t=m&ll=60.204346,20.198364&spn=0.655111,1.757813&z=9&source=embed

Ranskan tukiasemat: www.cartoradio.fr ja Kanadan
tukiasemat: http://www.geckobeach.com/cellular/maps/bc/crd.php

[9] BioInitiative 2012 Report, yhteenveto suomeksi ja radiotaajuisen
säteilyn (radiofrequency radiation, RF) kaavio:

http://tinyurl.com/BioInitiative-Suomi

http://www.bioinitiative.org/conclusions/

http://www.bioinitiative.org/report/wp-content/uploads/pdfs/BioInitiativeReport-RF-Color-Carts.pdf

http://wifiinschools.org.uk

[10] Tampereen yliopiston
tutkija, FT Mikko Ahosen kritiikki: http://mikkoahonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/ , http://tinyurl.com/raja-arvo
ja
STUK:n tutkimusprofessori Dariusz Leszczynskin blogisivu: http://betweenrockandhardplace.wordpress.com/

[11] Itävallan lääkäriyhdistys
(Österreichische Ärztekammer). Sähköön liittyvien sairauksien diagnoosi- ja
hoitosuositus. Mikroaaltosäteilyn suositusarvot nukkumatiloihin.

saksaksi: http://www.aegu.net/pdf/emf-leitlinie-der-oak.pdf, sivu 9.

englanniksi: http://freiburger-appell-2012.info/media/EMF%20Guideline%20OAK-AG%20%202012%2003%2003.pdf
, sivu 9.

[12] Mitatut tasot matkapuhelintukiasemakouluista Suomessa (>100.000 uW/m2) ja
kännykän toimivuuden edellytys (<1 uW/m2 kentässä):
http://www05.turku.fi/ah/tilajk/2010/0302005x/2274595.htm

http://powerwatch.org.uk/science/intguidance.asp

http://umweltinstitut.org/download/mobilfunk_umweltinstitut.pdf