Sakset seis! Suuri kulttuuriadressi
Allekirjoitukset, joissa on kommentti mukana
#12032
Kulttuuri on tärkeä osa ihmisyyttä eikä sitä tulisi rajoittaa millään tapaaJenna Illikainen (Joensuu, 04.10.2024)
#12041
Riikka Purra******un eduskunnasta.Sanni Holanti (Jyväskylä, 04.10.2024)
#12074
Hallitus vihaa suomalaisia ja suomalaista kulttuuria. Suomalaista kulttuuria voi puolustaa vain suomalainen itse.Anonyymi Anonyymi (Helsinki, 04.10.2024)
#12094
Kulttuuri antaa iloa, valoa ja toivoa monen ihmisen elämään, kulttuuri on kaikkien oikeus ❤️☀️Marianna Stråhlmann (Porvoo, 04.10.2024)
#12105
Kulttuuri on tärkeä osa yhteiskuntaa ja lisää hyvinvointia! Ei leikkauksia kulttuurista!Saara Heikkinen (Lohja, 04.10.2024)
#12128
Jos on puhtaus puoli ruokaa, niin elo ilman kulttuuria on täysin ilotonta elämää - onko se enää elämää lainkaan!?Kari Malinen (Jyväskylä, 04.10.2024)
#12137
Kansakunta ilman kulttuuria ei ole kansakunta.Laura Kataja (Espoo, 04.10.2024)
#12149
Yhteiskuntamme on yhtä kuin kulttuurimme ja sen ylläpitämiseen ja kehittämiseen tarvitaan valtion päättäjiltä avarakatseisuutta, pitkäjänteisyyttä ja rahallista panostusta. Jokaisen suomalaisen on osallistuttava säästötalkoisiin (myös päättäjien itse), mutta tyhjän päälle ei ketään voida jättää.Emmi Lovén (Oripää, 04.10.2024)
#12165
Kulttuuri on elintärkeä ihmisille, ei luksustuote.Jan Lappalainen (Espoo, 04.10.2024)
#12166
Ilman kulttuuria ei ole taidetta ja sivistystä. Tyhmistäminen seis.Riitta Moisander (Savonlinna, 04.10.2024)
#12167
Tuki kulttuurille on investointi parempaan Suomeen ja maailmaan. Ilman kulttuuria olisimme pelkkä kuori ilman sisältöä.Ilmi Villacis (Helsinki, 04.10.2024)
#12189
Taide ja kulttuuri ovat kehystäneet elämääni pienestä pitäen. Elämäni ensimmäiset muistonikin liittyvät taiteeseen: päiväkodissamme vieraileviin teatteriesityksiin ja esityksiin, joita saimme itse valmistaa osaavien taidekasvattajien johdolla. Olin alakoululainen lama-aikana, ja monesta asiasta oli pulaa etenkin koulussa, mm. koulukirjoista ja värikynistä. Kouluruoka oli usein kumiperunoita, verilettuja tai maksalaatikkoa, juureksia, vihanneksia ja hedelmiä oli tarjolla vain vähän. Kurjana aikana taide ja kulttuuri toivat valoa elämään. Me lapset, sisarukset ja kaverukset, teimme itse paljon esityksiä mm. koulussa ja kotona. Lisäksi kaikki luokat pääsivät Teatteri Pieneen Suomeen katsomaan näytelmiä. Vanhemmat veivät minua katsomaan mm. kansanopistojen esityksiä ja kannustivat kaikin tavoin lukemaan, kirjoittamaan, piirtämään, esiintymään, käymään kirjastoissa, laulamaan, soittamaan, etsimään elämään syvyyttä ja merkitystä. Yläkouluikäisenä taideaineiden opetus kukoisti koulussani - opetus oli huikeaa, taideaineet olivat mahtava vastapaino lukuainepuurtamiselle, koulun juhlat pursusivat upeita esityksiä, ilmaisutaidossa valmistettiin pitkiä näytelmiä. Lukiossa kävimme jokaisella äidinkielen kurssilla teatterissa: se oli avartavaa, meitä nuoria yhdistävää, ajatuksia herättävää, ravistelevaa, ilahduttavaa, älyä haastavaa, luovuutta ravitsevaa. Saatoimme myös lukea kirjan ja mennä katsomaan siitä tehdyn esityksen: jälleen avartavaa, sivistävää, monipuolista taide- ja kultuurikasvatusta ja -elämää. Aikuisiällä olen hakeutunut taide- ja kulttuurialan sekä kasvatusalan opintoihin, ja nykyisin teen teatterialalla töitä nimen omaan mm. lasten ja nuorten taidekasvatukseen panostaen. Taide on lukuisia kertoja suorastaan pelastanut minut: olen kirjoittanut vaikeita asioita tarinoiksi ja näytelmiksi, lukenut kirjoja, jotka ovat saaneet minut ajattelemaan ja tuntemaan uudella, järkevämmällä tavalla, nähnyt saman vaikutuksen aikaansaavia esityksiä, levännyt ja palautunut musiikkia kuunnellen, tanssinut surua tai jännitystä pois... Listaa voisi jatkaa pitkään. Taide ja kulttuuri ovat kaikkialla ympärillämme, ja ne ovat meissä. Ne ovat valoa, voimaa, itsen ja toisten kuuntelemisen ja ymmärtämisen maaperää. Ne ovat enemmän kuin hyvinvointia: ne ovat elinvoimaa ja elinehto. Ne eivät kuitenkaan synny tyhjästä, ilman osaajia ja resursseja, ilman rakenteita ja panostusta. On tärkeää saada kasvaa niiden äärellä ja sellaisessa yhteiskunnassa, joka arvostaa niitä.Hanna Häyhä (Helsinki, 04.10.2024)