Lasten oikeus suojeluun! Poliittisten tahojen on otettava vastuu lastensuojelun toimintaedellytyksistä

Me allekirjoittaneet vaadimme vastuunottoa lastensuojelun toimintaedellytyksistä.  

Yli tuhat sosiaalityöntekijää ja sosiaalityön opiskelijaa on viime viikolla allekirjoittanut adressin nostaakseen esiin lastensuojelun asiakkaana olevien tuhansien suomalaislasten oikeuden suojeluun. Sosiaalityöntekijöiden laatiman adressin taustana on heidän vakava huolensa siitä lasten ja nuorten heitteillejättöstä, jota lastensuojelutyön krooninen aliresursointi saa aikaan useissa kunnassa. 40, 60, jopa 80 lasta sosiaalityöntekijää kohden on kestämätön tilanne, kun asiakkaana on lapsia joiden tilanteet ovat vakavasti vaarantuneita ja turvattomia.  

Sosiaalityöntekijöiden laatiman adressin julkaisupäivä on lapsen oikeuksien päivä 20.11.17. #1000nimeä #lastensuojelu

Myös me lapsen oikeuksien toteutumisesta huolestuneet kansalaiset vetoamme tällä julkisella kannanotolla poliittisiin päätöksentekijöihin lastensuojelun asiakasmäärien kohtuullistamiseksi ja lastensuojelun asiakkaana olevien lasten oikeuksien turvaamiseksi.

Lapsen suojeleminen edellyttää lastensuojelun sosiaalityöntekijältä tiivistä kontaktia lapseen ja perheeseen, mahdollisuutta oikeaan tutustumiseen ja luottamussuhteen luomiseen. Lapseen ja perheeseen tutustumista ei voi lastensuojelussa delegoida muille työntekijöille: viranomaisvallan käyttö edellyttää juridista päätösvaltaa lapsen asioissa käyttävältä sosiaalityöntekijältä huolellista lapsen ja perheen tilanteeseen perehtymistä. Tällöin työntekijä kykenee tarvittaessa nopeasti ja eettisesti kestävällä tavalla tekemään isojakin ratkaisuja lapsen tilanteen turvaamiseksi.

Me allekirjoittaneet pidämme epäoikeudenmukaisena ja lasten oikeuksien vastaisena tilannetta, jossa poliitikot ja monien kuntien virkamiesjohtokin näyttävät ummistavan silmänsä ja laistavan vastuunsa oman kunnan lastensuojelun asiakkaana olevien lasten todellisuudelta.  Kysymme, löytyykö poliittista valtaa käyttäviltä, lastensuojelun resursoinnista vastaavilta päättäjiltä kykyä tunnistaa oman vastuunsa lastensuojelun kriisiytyneestä tilasta ja sitä kautta lastensuojelun asiakkaana olevien lasten kaikkein perustavimpien oikeuksien toteutumisesta. Kannatamme lämpimästi Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa tavoitteena olevaa peruspalveluiden vahvistamista ja perheiden tukemista varhaiskasvatuksen, koulun ja perustason terveys- ja sosiaalipalveluiden keinoin.

Tämä kaikille kuuluva ehkäisevä lasten suojelu ei kuitenkaan tule kokonaan poistamaan varsinaisen lastensuojelun tarvetta. Ja myös tämä työ on voitava tehdä hyvin. Työntekijöiden keinot vaikuttaa lastensuojelun toimintaedellytyksiin ovat vähäiset. Sosiaalityöntekijät yrittävät tehdä työnsä hyvin, mutta heidän vallassaan ei ole työolojen ja asiakasmäärien kohtuullistaminen. Voidakseen suojella vakavasti vaarantuneissa tilanteissa olevia lapsia, tarvitsevat lastensuojelun sosiaalityöntekijät rauhaa ja aikaa tutustua lapseen, luoda ja ylläpitää luottamusta sekä selvittää, millaisia lapsen läheiset ihmissuhteet ja arjen kokemukset ovat. Kiire ja kuormitus näkyvät lastensuojelun arjessa monin tavoin. Kiire heijastuu työn laatuun ja saa aikaan virheitä. Se vaikuttaa myös siihen, missä määrin esimies ja työtoverit voivat olla tukena vaikeimmissa tilanteissa. Moni sosiaalityöntekijä kokee jäävänsä vaativassa työssään liian yksin. Olemme erittäin huolissamme siitä, että vaativa ja vastuullinen lastensuojelun sosiaalityöntekijän työ ei välttämättä enää houkuttele sosiaalityöntekijöitä. 

Pidämme tärkeänä, että kuntien johto ja poliittiset päättäjät niin alueellisella kuin valtakunnallisellakin tasolla ottavat nyt vastuun lastensuojelun työolojen ja asiakasmäärien kohtuullistamisesta.  Neljä-viisikymmentäkin asiakkaana olevaa lasta tekee tiiviin työskentelyn lastensuojelussa vaikeaksi. Tästä huolimatta joissakin kunnissa näytetään hyväksyvän tilanne, jossa asiakkaana olevia lapsia on vielä paljon enemmän yhtä sosiaalityöntekijää kohden. Vertailun vuoksi haluamme kysyä, hyväksyisivätkö suomalaiset tilanteen, jossa kunnan lapsimäärän kasvun annettaisiin johtaa koululuokkien koon kasvuun, jopa oppilasmäärän kaksinkertaistumiseen. Valitettavasti lastensuojelun asiakaslapsilla ei ole toistaiseksi asiakasmääristä säätävää lakia turvanaan heidän tarvitsemansa suojelun – työntekijöiden heille antaman ajan ja kohtaamisen varmistamiseksi. Millä poliittisista puolueista on rohkeutta ottaa lopultakin vastuu lastensuojelun kriisistä? Kun lapsen oikeus suojeluun jää epäkohtien korjaamattomuuden ja rakenteellisen välinpitämättömyyden vuoksi toteutumatta, voi kyse olla joissakin tilanteissa lapsen oikeuksista tärkeimmästä – oikeudesta elämään.   Me allekirjoittaneet vaadimme vastuunottoa lastensuojelun tilasta ja liitymme sosiaalityöntekijöiden 20.11.17 esittämään kannanottoon ja huoleen asiassa. 

Adressi tullaan luovuttamaan sosiaali- ja terveysministerille sekä poliittisille puolueille ja kuntien virkamiesjohdolle.  

Minna Manelius, Helsinki

Valtiotieteiden maisteri, sosiaalityöntekijä, perheterapeutti, psykoterapeutti

Sanna Mustonen, Helsinki

Yhteiskuntatieteiden maisteri, sosiaalityöntekijä, sosiaalipsykologi

Päivi Petrelius,

YTT, sosiaalityöntekijä, kehittämispäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Sonja Soini, Espoo

Yhteiskuntatieteiden maisteri, sosiaalityöntekijä

Laura Tiitinen,

Yhteiskuntatieteiden maisteri, sosiaalityöntekijä

Laura Yliruka, Helsinki

VTT, sosiaalityöntekijä, kehittämispäällikkö, Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca