Kuurojen tulkkien asema Kelan tulkkauspalveluissa

SUOMALAISELLA VIITTOMAKIELELLÄ https://youtu.be/z-_AAJO0CYs

Me allekirjoittaneet vaadimme Kelaa noudattamaan perustuslain, yhdenvertaisuuslain, YK:n vammaissopimuksen ja tulkkauspalvelulain tuomia velvoitteita ja lopettamaan kuurojen tulkkien syrjinnän tarjotessa tulkkaustoimeksiantoja Kelan välityskeskukseen tulevista tulkkaustilauksista. Välillisesti syrjintä kohdistuu myös niihin kuulonäkövammaisiin ja kuurosokeisiin, jotka ovat tottuneet käyttämään kuuroa tulkkia omissa tulkkauspalvelun tarpeissaan ja ovat sen vuoksi lisänneet kuuroja tulkkeja omille tulkkilistoilleen.  

Nykytilan kuvaus

SUOMALAISELLA VIITTOMAKIELELLÄ https://youtu.be/3G8Ucp6iPDs

Kuurojen Liitto ry koulutti vuonna 1978 ensimmäiset kuurot tulkit kuurosokeiden vapaa-ajan tulkeiksi. Humanistinen ammattikorkeakoulu on kouluttanut kuuroja tulkkeja vuodesta 2001 lähtien. Kuuroja tulkkeja käytetään paitsi tulkkeina myös kääntäjinä.

Moni kuurosokea ja kuulonäkövammainen on lisännyt kuuroja tulkkeja omalle tulkkilistalleen juuri siksi, että natiiveina kielenkäyttäjinä kuurot tulkit tuovat laadukkuutta tulkkaukseen ja pystyvät muokkaamaan tulketta vastaanottajan tarpeiden mukaan. Kuurojen tulkkien kuvailutulkkaus on tavallisesti laaja-alaisempaa ja kattavampaa kuin kuulevan tulkin tuottama. Harva kuuleva tulkki on natiivi kielenkäyttäjä, jolloin tulkkaustilanteessa kielten välinen prosessointi vie enemmän aikaa eikä kuvailua välttämättä ehdi tekemään kattavasti. Toisinaan kuurosokea ja kuulonäkövammainen toivoo tiettyyn tilaukseensa tulkkilistalla olevaa kuuroa tulkkia juuri siksi, että tulkkauksessa tarvitaan sellaista osaamista, jota kuuleva tulkki ei pysty tarjoamaan. Tätä toivetta tulisi tulkkauspalvelun käyttäjän itsemääräämisoikeuden toteutumiseksi kunnioittaa, sillä Kelalla on vastuu tarjota laadukasta tulkkauspalvelua.

Kuurosokeat ja kuulonäkövammaiset käyttävät kuuroa tulkkia usein erilaisissa Suomen Kuurosokeat ry:n tapahtumissa, jotka lähtökohtaisesti ovat sekä puhuttua että viitottua kieltä sisältäviä tilaisuuksia. Kuuroa tulkkia toivotaan tulkiksi myös silloin, kun tulkkausta ja opastusta tarvitaan kauppa-asiointiin tai harrastuksiin kuten keilailuun tai shakkikerhoon. Näissä ei välttämättä tule kovin paljon tulkkaustarvetta kuulevan osapuolen kanssa. Tällöin ei myöskään Kelan välityskeskuksella ole mitään perustetta etsiä tilaukseen juuri kuulevaa tulkkia etenkään, jos tilaajan toiveena on ollut juuri hänen tulkkilistallaan oleva kuuro tulkki.  

Syksystä 2021 alkaen Kelan välityskeskus on muuttanut omaa käytäntöään ja vähentänyt kuurojen tulkkien saamia tulkkaustoimeksiantoja. Jopa kuuron tulkin kalenteriin jo merkitty varaus on poistettu, vaikka tilaus olisi ollut edellä kuvattu kuuroille tulkeille perinteisesti välitetty tulkkaustilanne. Liian usein kuurolta tulkilta peruutettu tilaus on tarkoittanut sitä, että kuurosokea tai kuulonäkövammainen jää kokonaan ilman tulkkausta, koska kuulevia tulkkeja ei ole ollut tarvittavaan aikaan vapaana. Kuulonäkövammainen tai kuurosokea ei siis ole saanut lainkaan hänelle subjektiivisena oikeutena kuuluvaa tulkkauspalvelua, vaikka kuuro tulkki olisi ollut vapaana. Kuuro tulkki vastaavasti on jäänyt vaille tulkkaustyötä, vaikka sellainen olisi ollut tarjolla Kelan välityskeskuksessa.  

Asiaa Kelasta kysyttäessä vastaus oli: ”Kelan linjaus asiassa ei siis ole muuttunut, mutta yksittäisten tilauksien kohdalla on saatettu saada tilauksen välityksen jälkeen lisätietoja tilausten luonteesta, minkä perusteella on todettu, että kuuro tulkki ei tämän kohdan mukaisesti ole soveltuva tilaukseen.” Kela ei anna näistä peruutuksista hallintolain (434/2003, § 45) mukaista valituskelpoista päätöstä, jolloin kuuron tulkin oikeusturva jää toteutumatta. Kela ei myöskään ilmoita poistosta kuurolle tulkille, vaan tämän tulee itse havaita se omasta kalenteristaan.  

Kelan tulkkauspalvelun palvelukuvauksessa (Palvelukuvaus ja tulkkaustuotteet - Yhteistyökumppanit - kela.fi) on kuurojen tulkkien työnkuva kuvattu seuraavasti:

”Kuuro viittomakielen tulkki voi tuottaa tulkkauspalvelua kuulonäkövammaisille asiakkaille viittomakielisissä tilanteissa tai jos tulkkaustilanteessa on kyse pienimuotoisen kirjallisen lähdetekstin tulkkauksesta.”  

Lakiperusteet

SUOMALAISELLA VIITTOMAKIELELLÄ https://youtu.be/hc9ACAFGjbA

Suomen perustuslaki (731/1999) takaa § 18 kaikille oikeuden hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Pääministeri Marinin hallitusohjelmaan (v.2019) on kirjattu tavoitteeksi luottamuksen ja tasa-arvoisten työmarkkinoiden Suomi, jossa kaikkien osallistumista työmarkkinoille lisätään erilaisilla toimilla.

Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) kieltää syrjimästä ketään mm. vammaisuuden tai kielen perusteella (§ 8) ja velvoittaa viranomaisia tekemään kohtuullisia mukautuksia vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden toteutumiseksi (§ 15). § 5 antaa viranomaisille velvoitteen aktiivisesti edistää yhdenvertaisuutta.

YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista (SopS 27/2016) artikla 27 velvoittaa tunnustamaan vammaisten henkilöiden oikeuden tehdä työtä yhdenvertaisesti muiden kanssa, edistää mahdollisuuksia työllistyä ja edetä urallaan työmarkkinoilla.

Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluista (133/2010) sisältää myös työelämässä tarvittavan tulkkauksen ja sen yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 220/2009) tulkkauspalvelu työelämässä määritellään näin:

”Tulkkauspalvelua järjestettäisiin ensinnäkin työssä käymiseen ja opiskeluun. Työ ja opiskelu määriteltäisiin samoista lähtökohdista kuin vammaispalvelulain aikana syntyneessä oikeuskäytännössä. Työllä tarkoitettaisiin työsuhteeseen perustuvan toiminnan lisäksi myös yritystoimintaa. Myös esiintyvät taiteilijat, freelancer-työtä tekevät ja oppisopimuskoulutuksessa olevat voisivat rinnastua työssä tarvittavaan tulkkaukseen, kun mainituissa tilanteissa olisi kyse toimeentulon hankkimisesta.”

Tulkkauspalvelulain § 4 toteaa:

”Tässä laissa tarkoitetaan 1) tulkkauksella viittomakielellä tai jollakin kommunikaatiota selventävällä menetelmällä tapahtuvaa viestin välittämistä; viestin välittäminen voi tapahtua kahden kielen välisenä taikka kielen sisäisenä, kun käytetään jotakin kommunikaatiota täydentävää tai selventävää menetelmää.”

Laki ei rajaa missään sitä, millainen tulkki tulee missäkin tilanteessa kyseeseen. Laissa ei ole mainintoja tulkin kuulokyvystä eikä siitä, millainen tulkkiparin tulee olla. Paritulkkaus voidaan järjestää myös niin, että kuuro ja kuuleva tulkki tekevät yhteistyötä.

Lain § 10 mom. 2 edellyttää, että tulkkauspalvelua järjestettäessä ”on huomioitava palvelunkäyttäjän toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa”. Vaikuttaa siltä, että Kela perustelee sisäisesti toimintaansa ensisijaisesti ”kokonaistaloudellisuudella” (§ 10 mom. 1), mutta ei ilmaise tätä selkeästi. Kela ei tässä asiassa toimi hallintolain edellyttämällä tavalla hyvän hallinnon toteuttamiseksi. Esim. hallintolain 434/2003 § 45 antaa velvoitteen: ”Päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.” Kuurojen tulkkien käyttämättömyys perustuu vain Kelan yksipuolisesti laatimaan palvelukuvaukseen, ei säännöksiin.

Johtopäätökset

SUOMALAISELLA VIITTOMAKIELELLÄ https://youtu.be/Yc0pfGp9EAI

Edellä kuvatut lakien ja YK:n vammaissopimuksen kohdat puoltavat myös kuurojen tulkkien käyttöä Kelan vastuulla olevan tulkkauspalvelun järjestämisessä. Tulkkauspalvelulaki tai sen yksityiskohtaiset perustelut eivät sisällä Kelan palvelukuvauksen määritelmää, jossa kuuroja tulkkeja voisi käyttää vain pienimuotoiseen kääntämiseen tai kuulo-näkövammaisten käyttöön viittomakielisissä tilanteissa. Kela on siis yksipuolisesti ja perusteettomasti rajannut kuurojen tulkkien mahdollisuuksia harjoittaa valitsemaansa ammattia ja saada siitä toimeentulonsa.

Kuurojen tulkkien määrä Suomessa on pieni, Kelan listoilla on heitä alle 10 henkilöä. Kyse ei siis voi olla siitä, että tulkkauspalvelulain § 10 sisältämä vaatimus palvelun järjestämisestä kokonaistaloudellisesti edullisimmin ei toteutuisi, mikäli kuuroja tulkkeja käytetään.

Myös kuuroilla tulkeilla on oikeus tulkkaukseen työelämässään. Heitä ei saa kohdella syrjivästi vain siksi, että he ovat valinneet tulkin ammatin sen sijaan, että toimisivat esimerkiksi järjestön asiantuntijana, laitossiivoojana, opettajana perusopetuksessa tai asumispalveluiden lähihoitajana.

Kelan tulkkauspalvelun käytettävissä olevat kuurot tulkit ovat ammattikorkeakoulusta valmistuneita, koulutustasoltaan yhtä päteviä tulkkauksen ammattilaisia kuin Kelan käytettävissä olevat kuulevat tulkit. Kuuroilla tulkeilla on vahvuutena laajempialainen viittomakielen kielitaito, usein useammalla viittomakielellä. Heillä on myös laajempi kielellinen osaaminen ja kyky muuntaa tuottamaansa tulkkausta vastaanottajan tarpeiden mukaan.

Kela on rajannut heidän käytettävyyttään vain kuulonäkövammaisten asiakkaiden tulkkaustarpeisiin, mutta kuurojen tulkkien osaamisesta olisi hyötyä myös työelämätulkkauksessa, lasten ja vanhusten tulkkaustarpeissa, maahanmuuttajakuurojen tulkkaustarpeissa sekä suomenruotsalaisen viittomakielen tulkkauksen järjestämisessä. Viimeksi mainittuun on tarjolla riittämätön määrä kuulevia tulkkeja maassamme, sillä koulutusta ei ole ollut laajalti tarjolla. Asia on viime vuosina hieman parantunut Humanistisen ammattikorkeakoulun tarjoaman LIVS-koulutusten myötä, mutta määrä ei silti vieläkään ole riittävä.

Nykytilanne on kestämätön sekä kuurojen tulkkien että kuulonäkövammaisten ja kuurosokeiden näkökulmasta. Tästä syystä edellytämme Kelaa tarjoamaan myös kuurojen tulkkien työpanosta tulkkaustarpeisiin.

Marika Rönnberg, Kuurojen Liitto ry    Ota yhteyttä adressin tekijään