Kuolemanrangaistus Suomeen

Saadaan tapettua turhat yksilöt jotka hilluvat pitkin katuja potkien mummoja.


Kuolemanrangaistus on rikoksesta tuomitun henkilön surmaaminen rangaistukseksi. Kuolemanrangaistukseen tuomitseminen ja rangaistuksen täytäntöönpano eli teloitus ovat eri asioita. Muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimus ja Suomen perustuslaki kieltävät kuolemanrangaistuksen (toivottavasti ei kauaa)
Historian kuluessa kuolemanrangaistus on ollut käytössä myös Suomessa useiden rikosten osalta. Rauhan aikana kuolemanrangaistus on pantu Suomessa viimeksi täytäntöön 1820-luvulla, myöhemmin sitä on käytetty vain sotien aikana. Kuolemanrangaistus poistettiin laista lopullisesti vuonna 1972, ja nykyisin se on kielletty perustuslaissakin.
Kuolemanrangaistuksia on toteutettu monilla eri menetelmillä, joista menneisyydessä yleisiä olivat hevosilla repiminen, kivitys, teilaaminen, ristiinnaulitseminen, hirttäminen, seivästäminen ja mestaus. Nämä ovat pääosin väistyneet, kun kuolemanrangaistuksen merkitys yhteiskuntarauhan ylläpitäjänä on vähentynyt. Nykyisin käytössä olevia menetelmiä ovat hirttämisen lisäksi sähkötuoli, myrkkyruiskeet ja ampuminen.