EI Kuusamon Kitkajärven Kouvervaaran ja Vasaraperän Simonkorven ja Peurasuon uraanikaivoksille

Olen juuri kirjoittanut tutkielman kemian tutkintooni liittyen ydinjatteiden kemiallisesta prosessoinnista, ja taman yhteydessa luin koko ydinenergiaprosessista uraanin louhimisesta jatteiden loppusijoitukseen ja luin myos ymparisto- ja ihmisoikeusongelmista muissa maissa, joissa uraania on louhittu.

Tutkimusta tehdessani minulle kavi yha selvemmaksi mm. se, kuinka vahan tiedamme radioaktiivisten alkuaineiden kemiallisesta kayttaytymisesta (esim. vesiliukoisuus ja kulkeutuminen biosfaariin vesistojen kautta) ja kuinka jarjettoman suuria ongelmia ydinenergia tuottaa. Minua huolestuttaa suuresti Suomen kansan seka poliitikkojen naivistisuus sateilyn tuottaman ymparisto-ongelman suhteen. Hallituksen olisi syyta kunnolla informoida kansaa uraanikaivosten suurista ja dokumentoiduista haitoista, eika kaaria sita ruusuiseen harsoon lupailemalla rahaa, kunniaa, tyopaikkoja, elinvoimaa.

Kun ymparistomme ja asuinalueemme tuhoutuvat, mukana menee myos elinkeinomme. Tuleeko Suomen kansasta radioaktiivisuuspakolaisia?

Itse reaktorissa tapahtuva ydinreaktio on sinansa puhdas. Mutta ydinenergian ymparisto-ystavallisyytta ja kestavyytta on mitattava myos muissa suhteissa. On mietittava uraanin louhimisesta aiheutuvia mittaavia niin ymparistolle kuin lahiasutuksille ja -yhteisoille, ydinvoimaloiden huomattavan suuria vesitarpeita (mika ei ole ollenkaan ymparistoystavallista), ydinjatteiden kemiallista prosessointia (mika sekin on hyvin jateintensiivista ja ymparistolle haitallista, mm. Sellafield Briteissa) ja siita aiheutuvia paastoja, ydinvoimalan rakennusprosessia ja elinikaa seka tietysti myos ydinjatteiden loppusijoitusta. Kun kokonaisuus otetaan huomioon, voidaan todeta, ettei ydinenergia ole kestavaa kehitysta tai hyva vaihtoehto energiatarpeidemme tyydyttamiseen.

Kollegani (taalla Edinburgh Universityssa) tutkimusaiheena on aurinkokennojen pigmenttien kehittaminen ja nain ollen uusiutuvien energiamuotojen parantaminen (niin ymparistoasioiden kuin kustannusten kannalta). Han ja muut alan tutkijat ovat sita mielta, etta aurinkovoimalla pystyttaisiin kattamaan energiatarpeet. Sen sijaan etta hallituksen rahat kaytettaisiin ainutlaatuisen, koskemattoman luontomme vaistamattomaan tuhoon uraanikaivosten muodossa (ja naista johtuvien ymparisto- ja terveysongelmien minimointiin), rahat voitaisiin paljon jarkevammin sijoittaa kestavaan kehitykseen. Kestaviin energiamuotoihin. Ja siihen, etta kuluttajia autetaan kuluttamaan vahemman.

On jarjetonta kuvitella, etta ilmastonmuutos voitaisiin torjua ydinvoimalla. Siina vain vaihdamme yhden ymparistokatastrofin toiseen.

On jarjetonta kuvitella, etta turvallinen, kestava varastointimuoto olisi olemassa. Ensinnakin ydinjate on aarimmaisen kuumaa kun se poistetaan reaktorista ja sen pitaa ensin jaahtya kymmenia vuosia. Sellaista teknologiaa, joka varmasti varastoisi ydinjatteen lopullisesti, pitka-aikaisesti (yli muutaman vuosikymmenen - kun varastointiaika olisi minimissaan sadoissa tuhansissa mielellaan miljoonissa vuosissa), vuotamatta, ongelmitta, ei yksinkertaisesti ole olemassa. On aivan alytonta kasata tallaisia ongelmia ihmiskunnalle ja planeetallemme. Jo nyt muissa maissa olevien kaivosten yhteyteen luodut esteet jne. vuotavat, aiheuttaen huomattavaa radioaktiivisuutta ja ongelmia ymparistoon. Syopien maara kaivosten lahistolla on suurempi. Vahinkoja tapahtuu - Kanadassakin on sattunut useita "lipsahduksia" ja miljoonia kuutiometreja radioaktiivista jatetta on paatynyt jarviin ja muihin vesistoihin. Kaivos on parantumaton arpi, jattaa jalkeensa raiskatun maan, jonka korjaantumiseen vie miljoonia vuosia - kasittamattoman suuri aika ihmismielelle, kun meidankin ns. korkeakulttuuri on ollut olemassa vain muutamia tuhansia vuosia. On eettisesti taysin vaarin luoda nain vaarallisia, pitka-aikaisia ymparisto-ongelmia.

Kanadassa, Austraaliassa ja USA:ssa kaivoksia on rakennettu alkuperaiskansojen asutusten lahistolle piittaamatta heidan oikeuksistaan. Isot, monikansalliset, kasvottomat yhtiot ovat jattaneet jalkensa monia ymparisto-ongelmia - haluammeko mekin jarvemme radioaktiivisiksi? Enta sitten kun samat isot monikansalliset yhtiot (joiden paamaarana EI siis ole Suomen kansan uraanin saanti vain Mammona ja isojen maiden energiatarpeet) tulevat Suomeen? Suostummeko siihen, etta meidankin oikeudet tallataan maahan? Alistummeko panematta vastaan? Sallimmeko tuhon?

HERATKAA SUOMEN METSAKANSA! Puolustakaamme Suomen neitoa, Suomen puhtautta, herkkaa luontoa! Meidan taytyy taata tulevaisuus myos tuleville sukupolville.