Adressi Israelin tueksi!

#1486: Juhani Starczewski - Hävettää suomalaisena Suomen liitto villin aasin kanssa!

Miksi juutalaiset ja arabit/muslimit vihaavat toisiaan?

Raamatussa on erittäin selvästi kerrottu syy tähän vihamielisyyteen ja se ulottuu takaisin aina Aabrahamin aikaan. Juutalaiset ovat Aabrahamin pojan Iisakin jälkeläisiä. Arabit ovat Aabrahamin pojan Ismaelin jälkeläisiä. Ismael oli orjattaren poika (1. Moos. 16:1-16) ja Iisak oli luvattu poika, joka perisi Aabrahamille annetut lupaukset (1. Moos. 21:1-3). Näin ollen oli luonnollista, että heidän välillään olisi jonkun verran epäsopua. Kun Ismael pilkkasi Iisakkia (1. Moos. 21:9), Saara pyysi Aabrahamia lähettämään Hagarin ja Ismaelin pois (1. Moos. 21:11-21). Tämän seurauksena Ismaelin sydämeen muodostui vielä enemmän halveksuntaa Iisakkia kohtaan. Enkelin Hagarille antaman ennustuksen mukaisesti Ismael olisi "oleva vastakkain kaikkien veljiensä kanssa" (1. Moos. 16:11-12).

Muhamettilaisuus, johon uskontoon useimmat arabit kuuluvat, on syventänyt tätä vihamielisyyttä. Koraanissa muslimeille annetaan näennäisesti ristiriitaisia ohjeita juutalaisista. Eräässä kohdassa muslimeja neuvotaan kohtelemaan juutalaisia veljinä ja toisessa kohdassa muslimeja kehotetaan sotimaan niitä juutalaisia vastaan, jotka kieltäytyvät kääntymään muhamettilaisuuteen. Koraani on eri mieltä siitä, kumpi Aabrahamin pojista oli lupauksen poika. Juutalaisten kirjoitusten mukaan se oli Iisak. Koraanin mukaan se oli Ismael. Koraani opettaa, että Aabraham oli aikeissa uhrata Ismaelin, eikä Iisakkia (vastoin 1. Moos. luvun 22 opetuksia). Tämä erimielisyys lupauksen pojan henkilöllisyydestä on lisännyt vihamielisyyksiä aina meidän päiviimme saakka.

On kuitenkin selvää, että muinaiset erimielisyydet Iisakin ja Ismaelin välillä eivät täysin selitä nykyisiä juutalaisten ja arabien välisiä vihamielisyyksiä. Itse asiassa juutalaiset ja arabit elivät suhteellisen rauhallisesti ja toisistaan piittaamatta vuosituhansien ajan Lähi-idässä. Tärkein syy vihamielisyyksiin on tuoretta perua. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdistyneet kansakunnat antoivat alueen Israelista juutalaisille; tämä maa-alue oli tuohon aikaan pääosin arabien (palestiinalaisten) asuttama. Useimmat arabit vastustivat ankarasti Israelin valtion perustamista tuolle alueelle. Arabivaltiot liittoutuivat yhteen ja hyökkäsivät Israeliin yrittäen ajaa heidät pois maasta, mutta he kokivat tappion. Aina noista ajoista lähtien Israelin ja sen arabinaapureiden välillä on ollut syvä vihamielisyys. Israel koostuu pienestä maa-alueesta jota paljon suuremmat arabivaltiot ympäröivät. Niitä ovat Jordania, Syyria, Saudi Arabia, Irak ja Egypti. Meidän mielipiteemme on, raamatullisesta näkökulmasta katsottuna, että Israel on oikeutettu itsenäisyyteen Jumalan Aabrahamin pojanpojalle ja hänen jälkeläisilleen antamassa maassa. Samanaikaisesti Israelin pitäisi etsiä rauhaa ja osoittaa kunnioitusta arabinaapureitaan kohtaan. Ps. 122:6 kuuluu, " Ole tervehditty, Jerusalem! Olkoon rauha sinulla ja ystävilläsi."