Suomen HALLITUKSEN pyydettävä anteeksi Israelilta!

Gaza-Israel -konfliktin taustoja

Vastine Satakunnan Kansassa 25.11.2012 julkaistuun Riikka Lehtovaaran Gaza-artikkeliin ”Kostajat”.


Hyvin harvoin on tullut vastaan yhtä heikosti laadittua ja yhtä suuria asiavirheitä sisältävää taustoitusta kuin Satakunnan Kansan Riikka Lehtovaaran Gaza-artikkeli ”Kostajat” (25.11.2012). Demokraattisen maan tiedotusvälineiden tulee edustaa korkeampaa tietotasoa ja paljon suurempaa luotettavuutta, koska niillä yhä vielä on suuri vaikutus ihmisten maailmankuvan muodostumiseen ja käsitykseen siitä, mitä maailmassa on tapahtumassa. Näin heikon artikkelin julkaiseminen on suuri häpeä tiedotusvälineelle. Se pieni oikaisu, jonka lehti julkaisi jutun törkeimpään väitteeseen, että vuonna 2009 edellisen kriisin aikana olisi saanut surmansa
300 000 gazalaista (todellinen luku on noin 1400), on aivan liian vähäinen korjaus juttuun, joka sisälsi paljon muitakin yhtä kevyesti totuuteen suhtautuvia roiskaisuja.

Jutussa väitettiin mm., että tämän kuun yhteenotto sai alkunsa Hamas-johtajan Ahmed Jabarin surmaamisesta. Todellisuudessa tilanteen eskaloituminen alkoi 10.11., jolloin palestiinalaiset terroristit ampuivat Israelin puolelle armeijan partioautoon panssarintorjuntaohjuksen, joka haavoitti neljä sotilasta, kahta vakavasti. Tämän jälkeen alkoi Gazasta intensiivinen rakettituli, jolloin kolmen päivän aikana Etelä-Israeliin ammuttiin yli 120 rakettia.

Israel vastasi 14.11. tekemällä täsmäiskun Hamas-johtajaa Ahmed Jabaria vastaan. Jabari oli vastuussa terrori-iskujen suunnittelusta, rahoittamisesta ja järjestämisestä ja useista väkivallan eskaloitumisista Gazan ja Israelin rajalla. Satakunnan kansa siteeraa tuntematonta Hamas-lähdettä, jonka mukaan Jabari olisi ollut muka ”merkittävä rauhanneuvottelija”. Rauhan mainitseminen Jabarin yhteydessä lienee toimittajan mielikuvitusta, sillä Hamasin peruskirjassa sanotaan: ”Aloitteet ja niin sanotut rauhanomaiset ratkaisut ja kansainväliset konferenssit ovat islamilaisen vastarintaliikkeen periaatteiden vastaisia. Palestiinan kysymykseen ei ole muuta ratkaisua kuin jihad. Aloitteet, ehdotukset ja kansainväliset konferenssit ovat kaikki ajan tuhlausta ja turhia ponnisteluita.”(Artikla 13)

Ehkä Satakunnan Kansa tarkoittaa ”rauhanneuvotteluilla” tässä tapauksessa sitä, että Jabari oli vastuussa myös vuonna 2006 Israeliin tehdystä iskusta, jossa tapettiin useita israelilaissotilaita ja kidnapattiin nuori Gilad Shalit. Jabari johti neuvotteluja, joissa lopulta Shalit saatiin viiden vuoden vankeuden jälkeen vapautettua yli tuhatta terrori-iskuihin osallistunutta vankia vastaan. Näiden joukossa oli esimerkiksi Sbarro-ravintolaan vuonna 2001 tehdyn itsemurhaiskun suunnittelijat (iskussa kuoli 15 ihmistä, joukossa 7 lasta ja yksi raskaana ollut nainen), Nataniaan pääsiäisenä 2002 tehdyn iskun suunnittelijat (seder-juhlaan tehdyssä iskussa kuoli 30 juhlijaa ja haavoittui 140) jne.

Listaa kaikkein pahimpiin iskuihin osallistuneista vaihdossa vapautetuista terroristeista voi lukea täältä: http://en.wikipedia.org/wiki/Gilad_Shalit_prisoner_exchange

Mitään tekemistä tällä Jabarin toiminnalla ei ollut rauhan tai rauhanneuvottelujen kanssa, vaan neuvotteluissa oli kyse yhden israelilaisperheen viisi vuotta kestäneen piinan käyttämisestä kiristysvälineenä. Jutussa väitettiin, että Hamas on Israelia halukkaampi pitkään aselepoon. Hamasin ja Israelin välillä on solmittu kaksi kertaa aikaisemmin aselepo. Ensimmäisen aselepo kesti 26.11.2006 -−15.5.2007. Tämän ”aselevon” aikana Hamas ampui Etelä-Israelin siviiliasutuksiin 315 rakettia, Israel ei vastannut iskuihin. Toinen aselepo solmittiin 19.6.2008−19.12.2008, noiden kuuden kuukauden aikana Hamas ampui Israeliin 530 rakettia. Yksistään vuonna 2008 Gazasta ammuttiin 3 200 rakettia Israeliin. Vasta aivan vuoden 2008 viimeisinä päivinä Israel aloitti operaation ”Valettu lyijy” Hamasin rakettitulta vastaan.

Totta kai Hamas on halukkaampi tällaisiin ”aselepoihin”, joita se itse rikkoo halutessaan, mutta jotka Israel pitää. Koko islamilaisen aselevon käsitettä ei ymmärretä ilman kunnollista taustoitusta. Sen mallina on Muhammedin aikanaan mekkalaisten kanssa solmima aselepo, ”hudna”, jonka tarkoitus on ainoastaan palvella islamin etua ja antaa sen joukoille aikaa kerätä voimiaan vihollisen lyömiseen ja joka voi aina olla vain väliaikainen tila.

Jutussa väitettiin, että ”miljoonat eri maissa asuvat palestiinalaiset ovat vaatineet itselleen omaa valtiota jo 1900-luvun alusta”. Tämäkin on toimittajan mielikuvituksen tuotetta ja historiallinen anakronismi. Eri arabijohtajilla ja -heimoilla oli erilaisia poliittisia tavoitteita ensimmäisen maailmansodan aikana Lähi-idässä, kun alueita hallinnut turkkilainen imperiumi oli hajoamassa. Mutta käsite ”palestiinalainen” on luotu vasta 60-luvulla, ja sen keinotekoisuus käy hyvin ilmi Palestiinan YK-edustuston nettisivuilla, jossa ”palestiinalainen” määritellään arabiksi tai juutalaiseksi, joka asui Palestiinan alueella ennen vuotta 1947. Myös Palestiinassa asuneiden arabi-isien lapset katsotaan palestiinalaisiksi, mutta ei juutalaisten lapsia. Lisäksi sanotaan, että Palestiinan arabit ovat erottamaton osa arabikansaa. (http://www.un.int/wcm/content/site/palestine/pid/12363)

Jutussa väitetään, että rauhaa ei tule, koska ”kumpikaan osapuoli ei tunnusta toistaan”. Yhtäläisyysmerkin vetäminen sen väliin, että Hamas ei tunnusta minkäänlaista oikeutta Israelin olemassaoloon ja Israel ei voi neuvotella hallinnon kanssa, joka on asettanut uskonnolliseksi tavoitteekseen ja kansalaistensa velvollisuudeksi sen tuhoamisen ja joka viljelee antisemiittistä kiihotusta (Katso Hamasin perussopimus, esimerkiksi artiklat 6, 11, 14, 15, 32), on moraalista valehtelemista.
Hamasin perussopimus (otteita):
http://www.takeapen.org/Takeapen/Templates/showpage.asp?DBID=1&LNGID=16&TMID=84&FID=1345

Satakunnan Kansan jutun tekee erityisen tympeäksi se, että kerrotaan tunteisiin vetoavasti konfliktin toisen osapuolen siviilien kärsimyksistä (viitataan raunioista esiin pistäviin kouluvihkoihin yms.) Siviilien kärsimys on aina tuskallista, mutta tässäkin on ulkopuolisen muistettava, että kärsimyksestä voi tehdä halpahintaista mielipiteiden manipulointia. Israelissa elää tuhansia perheitä, jotka kärsivät rakkaidensa menetyksestä palestiinalaisissa terrori-iskuissa, ja tuhansia ihmisiä, jotka ovat pysyvästi vammautuneet Hamasin terrorin seurauksena, entä näiden ihmisten tarinat?

Gazalaiset valitsivat demokraattisissa vaaleissa itselleen hallinnon, joka ”haluaa istuttaa jihadin hengen kansan sydämiin”, joka syyttää juutalaisia kaikista vallankumouksista, sodista, korruptiosta, maailman kontrolloimisesta, kapitalismista, kommunismista jne., joka kieltäytyy periaatteellisesti rauhasta ja tekee naapurinsa hävittämisestä kansansa pyhän velvollisuuden. He joutuvat nyt kärsimään oman hallintonsa brutaaliuden seurauksista, mutta kuka vapauttaisi gazalaiset Hamasista ja sen levittämästä ideologisesta myrkystä?

Varpu Haavisto

Hamasin historiasta, ideologiasta ja toiminnasta voi lukea lisää mm. täältä:
http://www.takeapen.org/Takeapen/Templates/showpage.asp?DBID=1&LNGID=16&TMID=842&FID=1209