HuostaanOtetuilleLapsille ääni kuuluviin ja vanhemmille henkistä tukea

Tänä vuonna julkaistun Valtiontalouden tarkastusviraston suorittaman tutkimuksen mukaan lastensuojelun toimissa ilmeni paljon puutteita:

huostaan ottoa estävät tuet ydinperheelle ovat hyvin puutteellisia, lapsen lähipiiriä ei ole yleensä riittävästi kartoitettu, että oliko lapsen siirto täysin vieraisiin oloihin edes tarpeellista, lapsen yhteydenpito läheisiinsä annettiin usein lain vastaisesti sijaishuollon vastuulle ja päätettäväksi, huostaan oton jälkeen lasten olojen valvonta oli täysin puutteellista, huostaan ottoja tehtiin lapsille, jotka olivat terveyspalvelujen tarpeessa, eikä lastensuojelun ja esim. ammatillisten perhekotien vanhemmilla oli todettu myös väkivaltaa ja päihteiden käyttöä. Karua luettavaa.

Sanalla sanoen Suomessa ei olisi koskaan pitänyt lähteä sille tielle, että yksityiset firmat rikastuvat ns. "heikomman aineksen" kustannuksella. Kun eduskunnan oikeusasiamiehen järjestämissä yllätystarkastuksissa muutamiin laitoksiin löytyi vakavia puutteita laitosten kasvatus- ja rankaisukäytännöissä, niin vakaviin toimiin pitäisi ryhtyä viimeistään nyt, sen oikean lapsen edun nimissä.

Ainut annettu myönnytys Lasten oikeuksien komitean jatkuvalle ihmettelylle Suomen tilanteesta oli se, että sijoituksissa pitäisi siirtyä perhepainotteisuuteen. Onnistuuko se ja mitä hyötyä siitä inhimillisesti ottaen on, jos meno jatkuu vuodesta toiseen samanlaisena, eikä epäkohtia edes uskalleta julkisuudessa tarkastella rehellisesti?

Täysin pimentoon ovat jääneet niiden lasten kertomukset, jotka on aiheetta repäisty hyvästä kodistaan ja sijoituksessa he ovat nähneet varsinaisen "perhehelvetin". Tai lapsia, jotka "hoidollisin syin" otettiin kodistaan laitokseen, jonka piti korvata puutteet terveydenhuollossa, mutta todellisuudessa lapsi jäikin ilman terveydenhoitoa ja tuli ehkä rankasti kaltoinkohdelluksi hänen ongelmistaan mitään ymmärtämättömän sosiaalialan koulutuksen saaneen hoitohenkilökunnan taholta.

Pistokokeita ja puolueetonta tutkimusta pitäisi järjestää lastensuojelun käytäntöihin ehkä muutenkin, eikä vain laitosten kasvatusmetodien osalta.