Tuomarinkylän koiratoimintakeskuksen säilyttämisen puolesta

Anteeksi, mutta nyt pistää vihaks! Se mahdoton duuni ja rahallinen panostus, mikä aikaoinaan tehtiin savipellon muuttamiseksi nykyiseksi toimivaksi harrastusalueeksi joutaisi siis joidenkin mielestä kankkulan kaivoon ja koko homma olisi aloitettava uudestaan. Korvaisikohan kaupunki edes kaikkea rahallista panostusta saati sitten tuota satojen ihmisten tekemää tuhansien tuntien talkootyötä. Rahaa kerättiin kirpputorilla, arpajaisilla, buffetti ja kilpailutoiminnalla, kerholaiset lahjoittivat tavaroita, materiaaleja jne. Kaupungin apu rajoittui alkuvuosien halpaan maavuokraan, jota sittemmin on huomattavasti korotettu (ilmeisesti alue ei tuota tarpeeksi) Kaikki perustus-, ojitus -, maansiirto ja rakentamiskustannukset ovat (vintti)koiraihmisten tavalla tai toisella kustantamia. Masentaa ajatuskin, että kaikki olisi ollut turhaa, siltä se tuntuu nyt, vaikka alue onkin ollut mielekkäässä käytössä jo näinkin kauan. Äh, Tästä voisi kirjoittaa romaanin... Tuntuu, että kaupungin virastot ovat täynnä lyhytkatseisia puupäitä (kaunis ilmaus)!