Suomen HALLITUKSEN pyydettävä anteeksi Israelilta!

Suomen vastuuton linja YK:ssa
Keskiviikko 28.11.2012 klo 17:39

Tuskin on tulitauko Lähi-idässä saatu aikaiseksi, kun kansainvälinen yhteisö joutuu ottamaan kantaa YK:n yleiskokouksessa palestiinalaisten hakemukseen statuksen nostamisesta tarkkailija-asemasta tarkkailijavaltioksi. Taustoja tuntematta muutos ei vaikuta merkittävältä, mutta tosiasiassa kyseessä on kannan muodostaminen palestiinalaisten valtiohankkeeseen ns. vuoden 1967 rajoilla. Kuten palestiinalaisjohtaja Mahmud Abbas ilmaisi: "Äänestyksen jälkeen Israel ei enää voisi väittää miehittävänsä "kiisteltyjä alueita", vaan olisi selvää, että se miehittää toista kansallisvaltiota".
Suomen hallituksen päätös tukea palestiinalaisten pyrkimyksiä tässä tilanteessa on väärä eikä vastaa kristillisdemokraattien linjaa. On selvää, että Israel ei voi hyväksyä Palestiinan valtiota, ellei ole takeita, että sitä kyetään hallinnoimaan luotettavasti ja turvallisuudesta huolehtien. Viime viikkojen tapahtumat eivät todellakaan kerro tästä. Edellytyksenä kestävälle rauhalle ja osapuolten välisen luottamuksen kasvamiselle on se, että osapuolet solmivat rauhan ja sen ehdot keskenään. Monet EU-maat tunnustavat nämä tosiseikat; valitettavasti ei Suomi.
Äänestyspäivä 29. marraskuuta on YK:n vuodelta 1947 peräisin olevan jakosuunnitelman vuosipäivä; suunnitelman, jolla oli tarkoitus perustaa alueelle palestiinalais- ja juutalaisvaltiot. Ympäröiville arabivaltioillehan tämä ei sopinut, vaan ne hyökkäsivät vasta perustetun juutalaisvaltion kimppuun. Siitä pitäen arabivaltioiden - myöhemmin rauhansopimuksen solmineita Egyptiä ja Jordaniaa lukuun ottamatta - päätähtäin on ollut hävittää Israel maanpäältä. Kuvaavaa on, että Israelin itsenäisyyspäivää kutsutaan arabimaissa nimellä "Day of Nakba", katastrofin päivä.
Monille arabimaille palestiinalaisten ratkaisematon konflikti on palvellut poliittisia tarkoitusperiä propagandasodassa Israelia vastaan. Puhumattakaan Iranista, joka aktiivisesti tukee ja aseistaa alueen terroristijärjestöjä Hizbollahista Hamasiin. Samalla "Israelin miehitykseen" keskittymällä on voitu väistää ikävät kysymykset omien maiden lasten, naisten ja vähemmistöjen ihmisoikeuksista.
Oman lisänsä alueen ongelmiin on tuonut palestiinalaisten keskinäiset erimielisyydet. Kun Israel vetäytyi Gazasta 2005, se toivoi, että armeijan tukikohtien ja israelilaisasutusten poistaminen johtaisi parempaan tulevaisuuteen niin israelilaisten kuin palestiinalaistenkin kannalta. Näin ei käynyt. Vaaleissa terroristijärjestö Hamas otti vallan Gazassa ja hyökkäykset kiihtyivät.
Viime viikon konflikti viimeistään osoitti terroristien toimintatavat. Väliä ei ollut, kohdistuisiko isku Itä-Jerusalemissa arabeihin vaiko juutalaisiin Tel Avivissa - terroristille päämäärä oikeuttaa mitkä tahansa keinot; myös siviilikohteiden käytön sotatoimiin ja ihmiskilvillä suojautumisen.
Yli 60% Palestiinan taloudesta rahoitetaan edelleen ulkomaisen avun kautta. Valitettavasti raha ei ole mennyt Palestiinan talouden ja teollisuuden kehittämiseen. Tehokasta rahojenkäytön seurantaa ei ole. Isoja summia on kulkeutunut johtajien pankkitileille ja turvallisuushenkilöstön rahoittamiseen sekä aseistukseen. Koulutukseen suunnattuja varoja on mennyt vihaa ja antisemitismiä lietsovaan opetukseen. Palestiinalaisilla on oikeus tulla suojelluiksi korruptiolta ja omien johtajiensa väärinkäytöksiltä ja EU:n veronmaksajien on saatava tieto siitä, miten heidän varjojaan käytetään.
Suomen linja Palestiinalaisten tukemisesta ilman Israelin ja palestiinalaisten keskinäistä sopimusta tuskin nopeuttaa suoriin rauhanneuvotteluihin palaamista. Suomi ei voi olettaa, että Lähi-idän konfliktin kärjistyminen vältettäisiin tukemalla vahvasti toista osapuolta. Kauaskatseisempaa olisi pidättäytyä äänestämästä ja kannustaa palestiinalaisia palaamaan neuvottelupöytään Israelin kanssa. Neutraali kanta voisi myös osaltaan nostaa Suomen ja suomalaisten uskottavuutta kansainvälisenä rauhanvälittäjänä myös Lähi-idän konflikteissa, joita tulevaisuudessakin - ikävä kyllä - varmasti on tiedossa.

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta
Kokoonpano
Pääministeri Jyrki Katainen, puheenjohtaja
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb
Sisäasiainministeri Päivi Räsänen
Puolustusministeri Carl Haglund
Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki
Ympäristöministeri Ville Niinistö