Suomen HALLITUKSEN pyydettävä anteeksi Israelilta!

yhän maan konflikti: ei rauhaa susien keskellä

Ajoittain monimutkaiset ongelmat ymmärretään helpoimmin, kun ne ilmaistaan yksinkertaisesti. Puhuessaan 2006 Knessetissä Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu tavoitti kahdella lauseella arabien ja Israelin vuosisataisen konfliktin ytimen: "Totuus on se, että jos Israel laskisi aseensa, ei olisi enää Israelia. Jos arabit laskisivat aseensa, ei olisi enää sotaa."

Toden totta, kuinka on mahdollista elää rauhassa sellaisten kanssa, joiden nimenomainen tavoite on, että vastapuoli lakkaa olemasta. Voiko juutalainen kansa, joka yksinkertaisesti haluaa elää rauhassa, koskaan saavuttaa rauhaa niiden kanssa, jotka näkevät sen kuten Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad, "syöpäkasvaimena" ja "ihmiskunnan inhottavimpana kansana", joka tulee "pyyhkiä pois kartalta?"

Mutta kasvava maailmanlaajuinen islamilainen kalifikunta ei tyydy pelkästään Israeliin, "Pikku Saa`tanaan". Myös Amerikka, "Suuri Saa`tana", tulee tuhota. Ahmadinejad on luvannut: "Jos Jumala suo, niin hänen joukkojensa avulla me saamme pian nähdä maailman ilman Yhdysvaltoja ja sionismia."

Iranilla on ehkä ydinase jo muutaman kuukauden sisällä. On mitä suurinta typeryyttä uskoa, että tämä islamilainen hallitus - jonka mielestä ei ole suurempaa kunniaa kuin tuhota sekä Israel että Amerikka itsemurhapommein - ei käyttäisi ydinaseita niin pian kuin mahdollista.

Siitä huolimatta tämän päivän antisemiittinen tietoisesti sokeiden akseli - liberaali älymystö, "edistyksellisten" rivistö ja nuo vaikeasti kuvailtavat olennot, "maltilliset muslimit" -käsittämättömästi, joskaan ei tahattomasti, ajavat islamilaisten ensisijaista päämäärää: kuolema vääräuskoisille (Koraani 9.5).

"Vapauttakaa Palestiina miehityksestä!" he paasaavat jättäen huomiotta arabien kuolettavien hyökkäysten historian tuolla seudulla.

Puhuessaan "miehitetystä Palestiinasta" arabit ja heidän tukijansa viittaavat tietenkin siihen Israelin osaan, jonka Israel sai saaliikseen puolustautuessaan hyökkääjiä vastaan Kuuden päivän sodassa. Kesäkuussa 1967 pikkiriikkinen juutalainen kansakunta tuhosi naapuriensa Syyrian, Jordanian ja Egyptin armeijat, kun nämä kirjaimellisesti valmistautuivat "pyyhkimään Israelin kartalta."

Valtaamalla Siinain niemimaan, Gazan kaistan, Jerusalemin vanhan kaupungin, Golanin ylängön ja Jordanjoen länsirannan Israel saavutti puolustettavan alueen seudulla, jolla sen koko olemassaolo on uhattuna. Silti monet näistä alueista jäivät suuressa määrin miehitetyiksi - ja ovat sitä edelleen - tuhansien arabien toimesta, jotka nyt elävät Israelin hallinnon alla.

Tässä on ongelman ydin.

Niinpä todellisuudessa Israel ei sen enempää miehitä kuvitteellista "Palestiinaa" kuin kalifornialaiset "miehittävät" Sacramentoa.
Mutta kuvitelkaapa, että Meksikon hallitus ampuisi tusinoittain raketteja päivästä toiseen, vuodesta toiseen, Los Angelesin ympäristöön tähdäten tarkoituksellisesti kohti syyttömiä siviilejä.

Tai kuvitelkaa meksikolaista itsemurhapommittajaa, joka täydellä Meksikon hallituksen valtuutuksella kävelisi täpötäyteen lelukauppaan Kalifornian Bakersfieldissä ja repisi riekaleiksi sekä itsensä että kymmeniä naisia ja lapsia.

Tai kuvitelkaa, kuinka hiljainen, vaarattomalta vaikuttava nainen odottavan äidin valepuvussa nousee bussiin San Franciscossa ja räjäyttää sen sekä joukon viattomia matkustajia.

Etkö usko, että kansainvälinen yhteisö tuomitsisi voimakkaasti sellaiset hirveät terroriteot? Etkö usko, että Amerikka vastaisi iskuihin niin lujasti kuin olisi tarpeen eliminoidakseen uhan? Eikö sillä olisi ehdoton oikeus - tai itse asiassa ehdoton velvollisuus - toimia juuri niin?

Tietysti olisi.

Mutta lukuun ottamatta viimeaikaista haurasta tulitaukoa, jota Hamas rikkoi jo ensimmäisten tuntien kuluessa, tuollaisessa tilanteessa rauhaa rakastavat israelilaiset elävät joka päivä. Se on heidän todellisuutensa.

Hamas ja PA - Iranin täydellä taloudellisella ja sotilaallisella tuella - ovat hyökänneet viattomia Israelin siviilejä vastaan tällä tavalla vuosien ajan ja viime aikoina kiihtyvässä määrin.

Ihmetellä täytyy, että Israel on osoittanut niin suurta pidättyvyyttä omissa reaktioissaan.

Mutta se on reagoinut.

"Iran on muuttanut Gasan oman maansa etuvartioasemaksi," Michael Oren, Israelin USA:n suurlähettiläs, kertoi ryhmälle kristittyjä vaikuttajia Liberty Counselin järjestämässä tiedotustilaisuudessa. "Yli 5,5 miljoonaa maamme kansalaista uhkaa nyt ohjushyökkäys, ja yli 1300 ohjusta on ammuttu meitä kohti sen jälkeen, kun ryhdyimme toimiin Hamasia vastaan."

Kenenkään järkevän, rauhaa rakastavan henkilön ei todellakaan tulisi tuntea vähäisintäkään myötätuntoa Iranin hallitusta, Hamasia tai Palestiinan Auktoriteettia kohtaan - jotka ovat kaikki syyllistyneet vakaviin sotarikoksiin.
Me kaikki todelle suremme syyttömien arabien kuolemaa Gasassa tai missä tahansa muualla. Niin suree myös Israelin kansa.

Samoin Israelin hallitus.

Juuri tämä erottaa hyvät ja pahat toisistaan.

Arabihallitsijat kylpevät viattomien veressä. Vastuu näistä kuolemista kuuluu yksin noille pahoille miehille, jotka tarkoituksella suojautuvat omien naistensa ja lastensa taakse - jotka asettavat tarkoituksella sotilaallisia laukaisualustoja ja terroristien päämajoja aivan moskeijojen, kotien, leikkikenttien ja vastaavien viereen.

He hyökkäävät viattomien israelilaisten kimppuun ja piiloutuvat häpeämättömästi ihmiskilpien - omien kansalaistensa - taakse, kun heidän tähtäämänsä uhrit vastaavat täsmäiskuin tulittaen terroristeja ja sotilaita.
Se on tarkoituksellista. Se on propagandaa. Ja se toimii.

Entinen Israelin pääministeri Golda Meir sanoi: "Rauha tulee Lähi-itään siinä vaiheessa, kun arabit rakastavat lapsiaan enemmän kuin vihaavat meitä."

Mutta voi, heidän vihansa palaa kuumana.

Kuin villikoirat arabikansat ovat valmiita syömään omia lapsiaan, jos se palvelee heidän pahoja päämääriään.
Ja kuin villikoirat ne ympäröivät Israelia, vuorikaurista, valmiina nielemään sen kitaansa.

Israel taistelee hengestään.

Matt Barber


Matt Barber, perustuslaillisiin kysymyksiin erikoistunut amerikkalainen
lakimies, on kirjoittanut artikkelin, jonka julkaisi perjantaina WND:

http://www.wnd.com/2012/11/holy-land-conflict-no-peace-among-wolves/