Oulun Yliopiston sekä Arkkitehtiosaston säilyttävä keskustassa

Poikkitieteellisyys syntyy eri opinalojen keskinäisestä halusta ja tarpeesta tehdä yhteistyötä. Pelkkä fyysinen sijainti ei välttämättä vaikuta aasiaan. Ja kuinka moni on tietoinen, että tälläkin hetkellä arkkitehtiopiskelijoilla on mm. yhteisiä maisterivaiheen yhdyskuntasuunnittelun kursseja maantieteen opiskelijoiden kanssa sekä algoritmiseen arkkitehtuuriin liittyviä workshoppeja matematiikan opiskelijoiden kanssa.

Muun yliopiston kanssa vuorovaikutuksessa olemisen lisäksi merkittävää on myös arkkitehtuurin osaston vuorovaikutus paikallisten arkkitehtitoimistojen kanssa. Osaston toiminta on keskittynyt samaan paikkaan kuin arkkitehtuurin alan yritysten toiminta – Oulun keskustaan. Moni vanhempi opiskelija työskentelee osa-aikaisesti keskustan arkkitehtitoimistoissa, ja työpaikan ja keskustakampuksen välillä liikkuminen saman päivän sisällä on todella vaivatonta. Myös suuri osa osaston opettajista työskentelee opetustyön lisäksi arkkitehtitoimistossa tai toimii yrittäjinä. Tämä vuorovaikutus on luonut arkkitehtiopiskelijoille hyvät linkit työelämään, ja toisaalta pitää oululaiset arkkitehtitoimistot kehityksen aallonharjalla.

Loppujenlopuksi tässä kaikessa ei kuitenkaan ole kyse poikkitieteellisyydestä tai vuorovaikutuksesta vaan rahasta - tai lähinnä rahan puutteesta ja säästöjen hakemisesta. Vanhan päärakennuksen peruskorjaus tietysti nostaa vuokrakuluja, mutta olisi syytä ymmärtää, että arkkitehtien koulutus poikkeaa hyvin paljon muiden alojen koulutuksesta, ja se asettaa myös opetustiloille aivan erityyppiset vaatimukset. Arkkitehtuurin osaston mahdollista muuttoa ei siis voitaisi hoitaa ihan kädenkäänteessä. 2000-luvun alussa valmistuneen uuden päärakennuksen myötä oululaisilla arkkitehtiopiskelijoilla on käytössä hyvin koulutusohjelmaan soveltuvat tilat, ja muuttaminen uusiin tiloihin saattaisi heikentää opiskelupuitteita. Tietääkseni tällä hetkellä Linnanmaan kampuksella ei ole valmiiksi arkkitehtiosastolle soveltuvia tiloja, vaan siirtyminen sinne vaatisi uusien tilojen remontoimista tai rakentamista, mikä sekään ei olisi halpa vaihtoehto. En myöskään usko, että arkkitehtiosaston sijoittamisella Linnanmaalle saavutettaisiin opetuksessa merkittäviä synergiaetuja. Juuri opetuksen erityislaatuisuudesta johtuen esimerkiksi yhteisten luentosalien hyödyntäminen jäisi arkkitehtiopiskelijoiden taholta melko vähäiseksi.

Mikäli säästötarpeita tulee, niin ehkäpä arkkitehtiosaston keskustan tilojen uudelleenorganisoinnilla, tilankäytön tehostamisella ja monipuolisemmalla käytöllä kyettäisiin luomaan tarvittavia säästöjä ja samalla lisäämään yliopiston näkyvyyttä keskustassa sekä takaamaan maailman pohjoisimman arkkitehtuurikoulun opiskelijoille toimivat tilat. Pääasia, ettei tehdä hätiköityjä päätöksiä, joita saatetaan myöhemmin katua. Oulun arkkitehtiosaston keskustakampuksen ainutlaatuinen ja yhteisöllinen maine kuitenkin tunnetaan Etelä-Suomea myöten, ja se on myös osaltaan kilpailuvaltti houkuteltaessa uusia lahjakkaita opiskelijoita ja tulevaisuuden ammattilaisia kaupunkiin.