Yksikin lapsimurha on liikaa

Tiedän ihmisiä, jotka ovat omistaneet elämänsä ja sydämensä lasten, vanhusten ja vammaisten hoitoon ja suojeluun. Useimmat heistä tehneet työtään pienellä palkalla, olemattomalla tuella. Nähneet paljon pahaa ja tehneet henkilökohtaisiakin uhrauksia auttaakseen asiakkaitaan. Vain harva asiakas heitä kiittää eikä yhteiskunta heitä muista. Mahtaa olla ihanaa olla tänä paivänä töissä lastensuojelussa, kun koko ammattikuntaa tuomitaan mediassa, huolimatta siitä, miten hyvin itse kukin on työtään tehnyt! Luulen kuitenkin, ettei kukaan ulkopuolinen taho koskaan pysty kaikkia lapsia suojelemaan, vaikka saisi millaiset resurssit käyttöönsä. Aina sairaat ihmiset keksivät keinot kiduttaa avuttomia! Kyllähän huostaanotetut lapsetkin tapaavat vanhempiaan ja viettävät viikonloppuja kotona. Vanhempien tulisi kantaa vastuunsa, kuten monet ihanat ja korvaamattomat äidit ja isät tekevätkin joka päivä! Kunnioitan suuresti jokaista yksinhuoltaja-vanhempaa, joka jaksaa tehdä kaikkensa lapsensa hyväksi! Ja jokainen vanhempi, joka uskaltaa hakea apua ongelmiinsa, ansaitsisi mitalin! Ikävä kyllä apua ei kuitenkaan ole aina saatavilla sitä tarvitseville. Ja nyt viestini:
Jokainen meistä on vastuussa siitä, ketkä asioistamme päättävät!
Jokainen meistä voi vaikuttaa siihen, millainen maastamme rakennetaan!
Jokainen voi valita, äänestääkö vai ei eri vaaleissa. Kyllä meillä vielä demokratian keinoin päättäjät valitaan. Omaa syytämme, että annamme vallan rikkaalle vähemmistölle ja jäämme äänestyspäivänä itse kotiin, uskotellen itsellemme, ettei äänellämme ole väliä. Tämän adressin allekirjoittaneet saisivat itselleen edustajat vaikka eduskuntaan! Siellä meidän edustajat voisivat puhua puolestamme ja puolustaa lasten oikeuksia. Tai Helsingin kaupunginvaltuustoon ja sosiaalilautakuntaan vaikuttamaan resursseihin. Todellisen vaikuttamisen mahdollisuudet ovat olemassa, mutta meidän tulisi käyttää niitä! Muutos on mahdollinen!