Yksikin lapsimurha on liikaa

Mutta aika pian ollaan tässäkin maassa sellaisissa kuvioissa, että jokaisen on PAKKO herätä.
Mutta - monessa mielessä se on myöhäsyntyistä. Surku. Ne jotka ovat hereillä ja ovat olleet hereillä vuosikymmenet, koettaen jopa muistutella Arkadianmäen väkeä, ne ovat olleet monen mielestä tyrmättäviä pahan-ilman-lintuja, ikävien asioiden kulkukauppiaita... Ne on tyrmätty, vainnettu. Tässä eräs näkemys:
______________________________________________________________________________________

Kun 'vapaissa länsimaissa' on ongelmia tai tapahtuu tragedioita, kyse on (muka) aina yksilöstä, yksittäistapauksista. Ratkaisuiksi esitetään kosmeettisia korjauksia yksityiskohtiin, mutta...

Kun taas Kuubassa, Kiinassa, P-Koreassa tai Venezuelassa tapahtuu melkeinpä mitä tahansa kielteistä, syy on (muka) aina järjestelmässä ja vallanpitäjissä.

Viimeisin "yksittäistapaus" Suomessa sattui Hyvinkäällä viime yönä. Reagointi seuraa vanhoja latuja: Pitäisi kiinnittää huomiota..., on syytä edelleen tutkia..., jne. Kuten aiempien ampumistapausten jälkeen, nytkään ei todennäköisesti tulla tekemään juuri mitään konkreettista.

Tällaisten tapausten nopea yleistyminen on suoraa heijastusta yhteiskuntamme tilasta.

Diagnoosi on aika selvä: Yhteiskuntamme on vakavasti sairaana. Kaikki yhteiskunnan toiminnot on alistettu markkinoiden armoille. Ihmiset on asetettu keskinäiseen, agressiiviseen kilpailuun keskinäisen solidaarisuuden sijasta.

Jokohan nyt alettaisiin ymmärtämään, että tällä tiellä tulee varmasti karhu vastaan.

Blogiteksti: Tommi Lievemaa
27.5.2012, Verkkomedia.org