tinkimaito

http://www.evira.fi/files/attachments/fi/riskinarviointi/raakamaito_selvitys_netti.pdf

B. cereus
Jotkin B. cereus -kannat aiheuttavat ruokamyrkytyksiä tuottamalla toksiineja, joista jotkin aiheuttavat ripulia ja jotkin oksentelua. Ripulitoksiinit (enterotoksiinit) muodostuvat ohutsuolessa aiheuttaen ripulia, pahoinvointia ja vatsakipua; oireet

C. jejuni Lämpökestoisista kampylobakteereista ovat Campylobacter jejuni (80 – 90 % infektioista) ja Campylobacter coli (5 – 10 %) tärkeimpiä ihmisille tautia aiheuttavia patogeenejä. Raakamaidon nauttimista pidetään kampylobakteerin aiheuttaman suolistotulehduksen kampylobakterioosin tärkeänä riskitekijänä (Studahl ja Andersson 2000). Kampylobakteereiden aiheuttaman suolistotulehduksen eli kampylobakteerioosin oireina ovat ripuli, kuume, päänsärky, pahoinvointi ja kovat vatsakivut. Taudin oireet alkavat keskimäärin 3 vuorokauden (1 – 7 vrk) kuluttua infektion saamisesta, ja akuuttitulehdusvaihe kestää noin 3 vrk. Suurin osa sairastuneista paranee taudista itsestään viikon kuluessa, mutta hoitamattomilla potilailla voi erittyä kampylobakteereja ulosteeseen vielä kolmen viikon ajan. Sairastuneista 5 – 10 % tarvitsee sairaalahoitoa ja kampylobakteeritartunta johtaa vain harvoin kuolemaan, lähinnä näin voi käydä vanhoilla jonkun muun sairauden heikentämillä henkilöillä. Kampylobakterioosin kroonisia jälkitauteja voivat olla reaktiivinen niveltulehdus ja Guillan-Barrén oireyhtymä. Kampylobakteeritartunnoilla ei ole Suomessa varsinaista riskiryhmää, mutta yleisimmin tartuntoja esiintyy alle viisi vuotiailla lapsilla ja nuorilla aikuisilla.

EHEC -EHEC:in infektiivinen annos on pieni, sillä vain muutama bakteerisolu riittää aiheuttamaan taudin (Tilden ym. 1996). EHEC:in alhainen infektiivinen annos ja korkea virulenssi tekevät siitä hengenvaarallisen mikrobin (Nataro ja Kaper 1998).
EHEC -bakteerin tuottama toksiini aiheuttaa tarttumalla suoliston pinnalle suolistotulehduksen, jonka mahdollisia oireita ovat voimakkaat vatsan alueen kouristukset ja verinen ripuli (Paton ja Paton 1998). Oireet alkavat noin 3 – 4 vuorokauden kuluttua tartunnasta ja uloste muuttuu veriseksi toisena tai kolmantena päivänä sairastumisesta kestäen noin viikon (Lahti 2003). Joissakin tapauksissa oireet voivat alkaa vasta 16 vuorokauden kuluttua tartunnasta (Welinder-Olsson ja Kaijser 2005). Noin puolet tartunnan saaneista voi myös oksennella ja kolmannes kuumeilla. EHEC -tartunnan hengenvaarallinen muoto voi aiheuttaa hemolyyttis-ureemisen oireyhtymän (HUS), jossa ilmenee akuutti munuaisvaurio, punasolut hajoavat (hemolyyttinen anemia) ja verihiutaleiden määrä laskee (trombosytopenia) (Welinder-Olsson ja Kaijser 2005, Paton ja Paton 1998). HUS voi aiheuttaa myös uneliaisuutta, kovaa päänsärkyä, kouristuskohtauksia ja enkefalopatiaa (aivosairaus). Vaikka HUS:ia esiintyy kaikissa ikäryhmissä, on siihen sairastuminen todennäköisempää pikkulapsilla ja vanhuksilla, syynä tähän voi olla pikkulasten immuunijärjestelmän kehittymättömyys ja vanhusten immuunijärjestelmän heikentyminen (Paton ja Paton 1998). Suomessa on vuosina 1996 – 2002 kuollut kaksi lasta HUS:iin (THL 2011c).

L. monocytogenes - Raskaana olevilla sairauden oireita ovat kuume, päänsärky, lihaskivut, ripuli, ennenaikainen synnytys, keskenmeno tai sikiön kuolema (Johansson 2010). Vastasyntyneellä mahdollisia oireita ovat verenmyrkytys, keuhkokuume tai aivokalvontulehdus. Immuunipuutteisilla voi sairaus olla oireeton tai lievä tai sitten oireet voivat olla vakavampia kuten aivokalvontulehdus ja verenmyrkytys. Normaalin vastustuskyvyn omaavat ihmiset voivat kärsiä listerioosin seurauksena pahoinvoinnista, ripulista, kuumeesta, päänsärystä, tilapäisestä suolistokantajuudesta, ihottumasta, lihas- tai vatsakivuista. Raskaana olevien taudin itämisaikaa ei tiedetä, vastasyntyneillä se on 1-2 vrk synnytyksen jälkeen, kun tartunta saadaan äidiltä synnytyksessä, sikiö voi saada tartunnan myös istukan kautta. Itämisaika voi olla alle yhdestä vuorokaudesta useisiin kuukausiin. Kuolleisuus listerioosissa voi olla jopa 30 – 40 % (Datta 2003).Elintarvikkeita pidetään listerioosin merkittävämpänä lähteenä ja eläinten merkittävyys välittäjinä on vähäinen. Pästoroimatonta maitoa ja siitä valmistettuja juustoja pidetään listerioosin suhteen riskielintarvikkeina.

S. enterica - Salmonella enterica. Yleisimpiä mahdollisia oireita ovat kuumeinen ripuli, pahoinvointi, vatsakrampit tai päänsärky. Oireet alkavat 6 – 72 tunnin kuluttua tartunnasta ja paranevat yleensä itsestään muutamassa päivässä, mutta bakteereiden erittäminen ulosteessa voi jatkua vielä 1- 2 kuukautta tai kroonistua oireiden päättymisen jälkeen. Salmonelloosin riskiryhmiä ovat pikkulapset, vanhukset ja vastustuskyvyltään kroonisesti heikentyneet.
Kuolleisuus salmonelloosiin on yleensä vähemmän kuin 1 % altistuneista. Vaikean salmonelloosin tai pitkittyneen, yli viikon kestäneen salmonellaripulin jälkitautina sairastuneista 1 – 15 % voi saada kuukausia tai jopa vuosia kestävän reaktiivisen niveltulehduksen (Locht ym. 1993, Samuel ym. 1995, Mattila ym. 1998, Hannu 2002). Suomessa salmonellanjälkeisen reaktiivisen niveltulehduksen on todettu saavan noin 10 % potilaista (Mattila ym. 1994, Mattila ym. 1998, Hannu ym. 2002). Joidenkin tutkimusten mukaan reaktiivisen niveltulehduksen voi saada jopa 29 %, ja niveliin, virtsateihin ja ihoon vaikuttava Reiterin syndrooman 3 % salmonellapotilaista (Dworkin ym. 2001).
Salmonellan aiheuttamia ruoansulatuskanavan oireita voivat olla myös umpilisäkkeen-, haiman, sappirakon- ja sappitietulehdukset sekä vatsan tai peräaukon paiseet (Sánchez-Vargas ym. 2011). Salmonellatartunnan aiheuttamia harvinaisia oireita ovat hepatomegalia (maksan suureneminen) ja splenomegalia (suurentunut perna). Salmonellainfektion aiheuttamia suoliston ulkopuolisia oireita voivat olla aivokalvontulehdus, enkefalopatia (aivosairaus), sydänläppien tulehdus, keuhkokuume, virtsatietulehdus ja luumätä (Sánchez-Vargas ym. 2011). S. enterica -bakteerin infektiivinen annos on yleensä 105 – 106 bakteeria, mutta jopa 10 bakteerisolun on todettu aiheuttaneen sairastumisia (EFSA 2011).

S. aureus - S. aureus -bakteerin tuottamien enterotoksiinien aiheuttaman ruokamyrkytyksen oireina ovat yleensä oksentelu ja vatsakivut, joskus esiintyy myös ripulia, päänsärkyä ja lihaskramppeja (Bennett ym. 2003). Oireet alkavat yleensä noin 0,5 - 8 tunnin kuluttua ruoan nauttimisesta ja loppuvat itsestään 24 tunnin kuluessa (Le Loir ym. 2003). S. aureus –bakteerin aiheuttaman tartunnan vakavampia oireita ovat verenpaineen ja pulssin ohimenevät muutokset (Bennett ym. 2003). Vanhuksia, lapsia ja vakavasti heikentyneitä henkilöitä on joskus menehtynyt stafylokokkiruokamyrkytyksen seurauksena, mutta tällaista tapahtuu harvoin.

Str. equi ssp. zooepidemicus - Streptococcus equi subsp. zooepidemicus -bakteerin on todettu aiheuttaneen maidon välityksellä ruokamyrkytyksiä (Minces ym. 2011, Bordez-Benitez ym. 2006, Kuusi ym. 2006). S. zooepidemicus -infektion oireita ovat mm. nielutulehdus, munuaistulehdus, bakteremia (bakteeriverisyys) ja aivokalvontulehdus (Jansen ja Rink 2011), myös sen aiheuttamia sydänläpän tulehduksia on todettu. S. zooepidemicus -bakteeria esiintyy monilla eläinlajeilla osana limakalvojen normaalimikrobistoa, mutta sopivissa olosuhteissa se voi myös sairastuttaa eläimen. Naudoilla, lampailla ja vuohilla bakteeri voi aiheuttaa utaretulehduksen sekä haava- ja genitaali-infektioita.

Y. enterocolitica - Yersinioiden aiheuttaman suolistotulehduksen yersinoosin oireet muistuttavat umpilisäkkeen tulehdusta ja se voi siksi johtaa turhaan umpilisäkkeen poistoon. Jälkitautina yersinoosi voi aiheuttaa reaktiivisen niveltulehduksen, joka voi oireilla vielä vuosia infektion jälkeen. Y. enterocolitica -tartunta voi myös aiheuttaa verenmyrkytyksen erityisesti immuunipuuteisille ja muille vakavasti sairaille henkilöille. Kuolleisuus verenmyrkytyksessä voi olla jopa 30 – 60 %:ia.

Y. pseudotuberculosis - Yersinioiden aiheuttamaa suolistotulehdusta kutsutaan yersinoosiksi ja sen yleisimmät oireet ovat kuume, vatsakivut, oksentelu ja ripuli. Koska oireet muistuttavat umpilisäkkeen tulehdusta, tehdään sen vuoksi usein turhia umpilisäkkeen poistoja. Euroopassa ihmisten Y. pseudotuberculosis -infektiot ovat harvinaisia, mutta Venäjällä ja Suomessa esiintyy epidemioita (EFSA 2007b). Yersiniat aiheuttavat kolmanneksi eniten suolistoinfektioita Suomessa (Zoonoosikeskus 2011b). Suomessa sairastuvuus yersiniooseihin on vähentynyt ensisijaisesti Y. enterocolitica -bakteereiden aiheuttamien tartuntojen vähennyttyä. Y. enterocolitica -ilmaantuvuus on vähentynyt 17,2 / 100 000 raportoidusta tapauksesta 8,6 tapaukseen vuosien 1995 – 2010 aikana (Hulkko ym. 2011, 2010). Sen sijaan Y. pseudotuberculosis -tapausten määrä on lisääntynyt 0,7 / 100 000 tapauksesta 1,0 / 100 000 tapaukseen samana ajanjaksona.