Yksikin lapsimurha on liikaa

Nimimerkki "muori" kommentoi MLH:n viestin 387 erästä lausetta viestissään 430

#430 Re: Väkivalta ei ratkaise!
04.09.2012 06:59

#387: MLHie - Väkivalta ei ratkaise!
"Tunteet ovat ok, mutta se joka "tuntee" niin hallitsematonta aggressiota, että haluaa tappaa, murhata, kiduttaa, kuohia, julistaa kuolemantuomiota --- sen "tunteet" tarvitsevat ehdottomasti jarruja. Järkeä, tunteiden tunnistamista, oman väkivaltaisen piirteen toteamista. Muutoin käy näin: väkivalta synnyttää uutta väkivaltaa, ja taas ja taas!"

Muorin kommentti:
"Mielestäni ihmisessä on jokaisessa pimeä puoli, niin sinussakin. Ja puhuit asiaa aiheesta. Mutta uskon että jokaisella jolta ryöpsähtää sanoja, hänellä on suuri sydän ja oikeudenmukaisuuden tarve... eli esim. kuolemaantuomionjulistuksella että saataisiin varoittava esimerkki muille,"
__________________________________________________________________
M-L H:n oikaisua:
1) MLH ei ole väittänyt viesteissään 386 ja 387 millään tavalla, etteivätkö tunteiden purkaukset ole loogisia ja normaaleja ilmiöitä! Eikä hän ole mitenkään väittänyt, ettei hänessä, niinkuin jokaisessa ihmisessä - olisi pimeää potentiaalia. Jos sille vallan antaisi!

2) Jos joku viitsii lukea kunnolla viestit 386 ja 387, voi todeta, että kritiikin aines liittyy siihen, että aikuisen ihmisen tunteenpurkaukset tulee hallita. Tunteiden tasolla ja arsenaalilla edeten päädytään usein kaaokseen. On a) normaalia tuntea vihastusta, kiukkua, aggressiota, mutta b) kun aikuinen ihminen kirjoittaa mm. netissä: Se pitäisi tappaa! Murhata! Kaikki hornan tuuttiin, pitäis panna loppuikäiseen kidutukseen, hitaaseen kuolemaan, kuolemantuomi tuollaisille, jne. - Niin mitä tämä kertoo?

Se kertoo - ei pelkistä tunteista, vaan todella väkivallan hyväksyvästä asenteesta! Turha tätä on koettaa kaunistella ja siistiä. Se joka uhoaa murhaa, tappoa, kidutusta, kuohimista, hidastettua kuolemaa, on tehnyt valinnan väkivallan puolelle. Paradoksi tässä on tämä? Samat kirjoittajat, jotka tuomitsevat lapsen murhaajan alimpaan hel..iin, samat kirjoittajat ovat valmiit tappamaan, murhaamaan, kiduttamaan. Jopa tutkimatta, sivullisia ihmisiä! On täysi logiikka todeta, että väkivaltaa vaativat ja kiihkoilevat ovat ns. samassa veneessä. He tosin koettavat tuplamoralismin tasolla näytellä, että "me sentään olemme PAREMPIA - vaikka tappaisimme ja kiduittaisimme koko lössin, tässä ja nyt...

2) Pimeä puoli?
Viesteissään 386 ja 387 MLH on selkeästi kirjoittanut, että on ihmisen VALINNAN paikka, antaako hän persoonansa hallinnan pimeille ja patologisille voimille, vai valitseeko elämää puoltavan, paremman linjan. Jos valitsee sisimmässään väkivaltaisen, toisen elämää kunnioittamattoman asenteen, se varmasti kasvattaa satoa! Kaikki lähtee sisältä. Ajattelusta, asenteista, arvomaailmasta, valinnoista. Ja se mitä SISÄLLÄ asuu, se tulee ulos, a) sanoina, b) tekoina, c) käytösmalleina, d) valintoina.

3) Väkivallan maailma...
Ehkä säälittävin tilanne onkin, että suuri osa ihmisistä kuvittelee olevansa "hyviä" ja jopa lähes täydellisiä! Ja tässä itsetuntemuksen puutteessa, he elävät itsepetoksen harhassa. Kun jotakin pahaa tapahtuu, he heti alkavat jakaa mm. NettiTuomoita. Esim. näin:

- Voi kauheaa, kuinka KUKAAN voi olla noin hirveä! (Ja se on totta...) - Minä sentään? - Putipuhtoinen ja lähes 100 % hyvä ihminen... MINÄ en tekisi tuollaista! En murhaisi lasta... mutta?
- Kyllä minä tahtoisin murhata sen, ja sen, ja ne sossut, ja ne virkamiehet, ja ne sukulaiset! Niin, minä olisin valmis julistamaan niille ihan kuolemantuomion, kunhan ne ensin kidutettaisiin ja rääkättäisiin... hitaasti, hitaasti... Näin minä hyvä (?) ihminen toimisin, minä kun olen PAREMPI kuin se lapsenmurhaaja! Vaikka tililleni kertyisi ehkä jopa 10-20 murhaa, niin silti olisin PAREMPI ihminen...

Aivan?

Kun veteen heitetään iso kivi, se uppoaa, painovoimalain mukaan.
Ja, kun veteen heitetään pieni kivi, jääkö se pinnalle? Ei. Painovoimalain mukaan se uppoaa siinä missä isokin kivi.

Tässä kasvavan väkivallan maailmassa, jossa väkivaltaa on viljelty, suosittu, puolusteltu. Jossa väkivallan aatteet ovat olleet vuosikymmeniä lasten "kasvatusmateriaalia" , jossa väkivaltaa syödään kuin ruokaa... Mitä tästä?

Yhteiskunnat korjaavat nyt väkivallan kylvön satoa. Sanotaan: Olet mitä syöt! Tämä pätee myös henkisellä tasolla. Mitä ihminen sisuksiinsa tallentaa, se kertyy kuin tietokoneen keskusmuistiin. Ja sieltä se tulostuu: sanoina, tekoina, vakiintuneina käytösmalleina.

Monet meistä, nyt jo muori-ikäisistä ja jo pappasarjan kansalaisista, me sanoimme julki 20-30 vuotta sitten, että ONGELMIA tulee! Ja sanoivat monet asiantuntijatkin. Mutta ihmisten kiihko saada vapaasti "toteuttaa itseään" - se infernaalinen kakofonia kaikui yli kaiken järjen äänen. Ja nyt?

Kun kaikilla mahdollisilla kanavilla on omaksuttu väkivaltainen, murhaava, toista kaltoin kohteleva kulttuuri, niin mitä nyt? On koetettava kestää. Miten kuten? Kuka mitenkin?

Äsken tuomittiin isä ja äitipuoli, jotka murhasivat lapsensa (rikoshistorian iljettävimpiä tapauksia, sanoo syyttäjä..). He olivat tehneet kauhistuttavaa väkivaltaa pienelle avuttomalle lapselle (niin että itkukin monella järkyttyy; on sokki...) Eilen poika ampui isänsä H:gin keskustassa. Hän oli sanonut, että isä on tehnyt niin paljon pahaa hänelle!

Näin ja näin. Hiljattain nuori mies ampui Hyvinkäällä joukon syyttömiä ihmisiä, joku oli suututtanut hänet. Sanoilla, pahoilla sanoilla? Ja ne kouluampumiset. Hekin valitsivat väkivallan tason. He eivät löytäneet mitään muuta mallia. He olivat kasvaneet väkivallan viitekehykseen, olivat täynnä pimeyttä, pimeän puolensa ansassa. Ja satoa syntyi. Kauheaa...

Lopuksi

Vaikka väkivallan vastustajia (tälläkin palstalla) pilkataan, nimitellään kukkahattutädeiksi, hyyssäjiksi, ja vääristellään kirjoituksia, ymmärtämättömyydessä ja haluttomuudessa edes pysähtyä väkivaltaisen ajattelun huumassa -- väkivallan ääneen sanominen on tarpeen.

Väkivalta ei ole ratkaisu. Katsotaan laajemmin. Jatkuvasti kaikkialla maailmassa on konflikteja. Ihmiset tappelevat toisiaan vastaan. Tappavat surutta veljiä, ystäviäkin, kuin kärpäsiä! Kuin rottia. Ja päinvastoin! Eikä kurjuus lopu. Sodat kestävät vuosikymmeniäkin, sitten jäävät sodan arvet kalvamaan jopa monen sukupolven ajaksi!

Kuka täällä uskaltaa ääneen ja omalla nimellään kirjoittaa, että KANNATAN väkivaltaa, murhaamista, tappamista, kidutusta, kuolemantuomiota! Älkää siis ihmetelkö, että levotonta on ja tulee olemaan entistä enemmän. On kylvetty väkivallan kylvöä, nyt niitetään kasvua. Valitettavasti. Ihmiset ovat niin valinneet.

Jos kylvää keväällä rikkaruohon siemeniä vihannespalstalle, ei voi odottaa, että sadonkorjuun aikaan sieltä löytyisi mm. ykköslaadun porkkanoita? Rikkaruohot kasvavat muutenkin, mutta kun oikein vasiten on kylvetty väkivallan siementä, on naiivia kauhistella ja valittaa - että sato on huonoa!

Mitä tehdä?

Näyttää olevan turhaa edes mainita väkivallattomasta linjauksesta? On kuin susilauma ulvoisi, näyttäisi hampaitaan -- mene sinä kukkahattutäti suohon... Mutta hypoteesi on, ihan skenaario - että ilmeisen monia järkyttäviä asioita tulee edelleen näkymään? Sato on vasta kypsymässä.

Maijaliisa Hiekkanen