Yksikin lapsimurha on liikaa

Olen lukenut tämän adressin viestiketjua alusta saakka, olen kommentoinut. Viestin 383 näkökulma antoi sysäyksen, että kirjoitan vähän syvällisemminkin tästä ”väkivalta-aiheesta”. Viestit kahdessa osassa, syystä.

Osa 1

Ensin otos viestistä 378.
_____________________________________________________________________
"Mutta tämänkään ketjun monet kirjoittajat eivät ole ko. murhaajaa parempia. He suorastaan patologisella tavalla uhoavat tappamista, kiduttamista. Moni tämän viestiketjun kirjoitus täyttää sellaisen vihakirjoituksen tason, jollaisista netissä ollen poliisikin saattaa kiinnostua."

"Nyt kannattaa ajatella asia uudelleen ennenkuin alat tuomitsemaan ihmisiä täällä että eivät ole ko. murhaajia parempia. Ihmiset yritttävät ahdistuksessaan, peloissaan ja epätoivoissaan sanoittaa tunteita, koska täällä meidän joukossa kulkee näinkin sairaita yksilöitä kuin Eerikan murhaajat. On inhimmillistä toivoa, että tällaisia ihmisiä ei olisi ja siten tuskaa huudetaan eri tavoin. Opettele lukemaan "huudon" takaa se oikea viesti."
_______________________________________________________
Kommenttia...edelliseen väittämään.

1) On täysi syy edelleen olla sitä mieltä, että tällä foorumilla "tappamista", murhaajien kiduttamista, kuolemantuomiota vaahtoavat tyypit eivät ole yhtään parempia, kuin joku toinen väkivaltaan ryhtynyt? Miksi? Kun kuuntelee todella (ja on tullut kuunneltua vuosikymmeniä...) -- sitä mitä ENSIN sanotaan, sitten TEHDÄÄN, niin logiikka ja näytöt ovat yksi yhteen. SE joka sanoo: pitää tappaa, murhata, kiduttaa, tuomita kuolemaan, kuohia, jne., --- on sisäisen ihmisen tasolla itse pahuuden sitoma. Kun sopiva tilanne tulee, ja hän LUULEE olevansa hyvä, jopa parempi - ja kun mitta tulee täyteen, silloin tämä pahuuden vallassa oleva siirtyy ns. "sanoista tekoihin". Näin se säännönmukaisesti menee. Kyse on valinnoista.

2) Se joka valintojen tasolla hyväksyy tappamisen, murhaamisen, kidutuksen ( = antaa siitä verbaalisen tulosteen) - on potentiaalinen tekijä. Useimmiten vain optimaaliset olosuhteet estävät, ettei tällainen murhanhenkinen asenne muutu sanoista tekoihin. Mutta siis? Tiukan paikan tullen, kukaan ei voi taata ketään. Ei siis itseäänkään? Jos ei ole valintojen ja arvojen tasolla tehnyt ITSELLEN selväksi, ettei valitse väkivaltaa missään eikä mitenkään ratkaisukeinoksi.
Mutta jos -kun - ihminen tulee totuuteen itsestään, siis ihmisen perusolemuksesta - että meissä jokaisessa asuu potentiaali sekä hyvään, etta pahaan - ja tämän todellisuuden edessä päättää VALITA hyvän vaihtoehdon, ei väkivaltaa mm. - niin tiukan paikan tullen tämä näkyy.

3) Kun ihmistä sorretaan, kiusataan, hänen lapsensa elämä tuhotaan (kouluväkivallan aseella), lapsi kuolee... Tulee vastaan virkaväkivaltaa, poliisi aiheuttaa mustelmia (syyttömästi) tuomioistuimet tekevät järkyttäviä oikeusmurhapäätöksiä, ihminen riistetään ja ryöstetään puille paljaille, hometalon loppuikäiseen velkavankeuteen, kärsimykseen, Vahvojen vallankäytön murhaavalla aseella! Kun kaikki kaatuu päälle, on ajojahti, virkavalta koettaa nitistää viimeisenkin seikan: laillisen sananvapauden, oikeuden HUUTAA tuskaansa ulos, vapauden kirjoittaa - edes..! Niin mitä tästä ja tässä? ( = Allekirjoittaneee pitkän matkan faktahistoriaa ”oikeusvaltiossa”...)
Luuleeko joku, ettei murhanhimoa nouse? Etteikö nouse sisuksista sitä, että nyt saisivat kaikki kyllä kuolla, viimeiseen mieheen! Kiusaajat, rääkkääjät, virkavalta - joka suojelee pankkeja ja rötöspoliiseja, ja murhatuomareita! Joo.... Entä sitten?
Tunteet kuohuvat, aivan takuulla! Mutta tunteet eivät ole koko ihmisen persoona. On järki, on tahto, on vastuu...
(jatkuu seur.viestissä, Osa 2)