Yksikin lapsimurha on liikaa

Kommenttia ja oikaisua adressin aloittajalle

Hanna kirjoittaa, viestissä 251 näin:

”Minä EN VAADI kuolemantuomiota käsitä nyt, vaan sanon että jos sellaisesta joskus äänestettäisiin esimerkiksi niin kannattaisin, kiinnitä hieman huomiota omiin kiihkoileviin sanankäänteisiisi. Nyt vaan kertakaikkiaan taitaa olla niin että sinulla on syystä tai toisesta jonkinsortin halu halveksia ja pitää minua pilkkanasi, anna mennä.”

Kuka täällä on Hannaa pilkkanaan pitänyt? Halveksinut? Sellainen subjektiivinen tunne nousee ilmeisesti ihan läheltä, objektiivisesti katsellen täällä on ollut monen sortin kirjoituksia, mutta ei ole pilkattu Hannaa. Vai onko Hanna sellainen tapaus, että mitään kritiikkiä ei voisi lausua?

Hanna itse astuu esiin, ja kirjoittaa mm. seuraavaa, Hannan viestissä nro 186, näin:

”Maailma on täynnä pahuutta, itse en lähtisi siihen väkivallalla puuttumaan, mutta kuolemantuomion kannalla olen minäkin, ja ihan taloudellisista syistä, meillä ei ole rahaa suojella lapsia, mutta meillä on rahaa tarjota vangeillle hulppeat olot vuosikausiksi. Sellaiset olot joihin ei köyhempi tavallinen ihminenkään enää välttämättä yllä.”

Tarkoittaako Hanna, Adressin aloittaja, että kaikkien pitäisi sanoa bravo, kun hän puolustaa kuolemantuomiota? Eikös tämän adressin tarkoitus ollut puolustaa elämää? Lasten elämää ja turvallisuutta? Mutta sellaiset, jotka jo kättelyssä kiihkoilevat kuolemantuomiota, jopa julistavat tapettavaksi joka sortin henkilöt, jotka ovat pienen tyttöraukan murhaan osalliset.... Isän, naisystävän, isän äidin, sossut, viranomaiset, kaikki... Toki ihmisen viha ja kauhistus tuota törkeää ja iljettävää tekoa on ymmärrettävää, loogista, mutta jos tälle ”murhanhimon” trendille vielä lisätään polttoainetta, niin kohta ollaan itse syytteessä murhista, laittomista uhkauksista, jne.

Kukaan normaalijärkinen ja moraalinen ihminen ei puolustele niitä kauhistuttavuuksia, joita tässä maassa tulee esiin. Perhesurmia: vaimo, lapset tapetaan ensin, sitten tehdään itsestä loppu. Järkyttävää vihan satoa. Taikka kouluissa, taikka missä vain... Hirvittävää ja julmaa, epäinhimillistä.
Mutta nämä ongelmat eivät tosiaan tunnetason kuohulla korjaannu. Eikä tarkoitus pyhitä keinoja.

On HYVÄ asia tuoda adressein esille ongelma, mutta kun aloittajakin alkaa vauhdittaa sitä jopa ”kuolemntuomion” teesillä, eikä siedä mitään laajempia näkemyksiä ja kannanottoja, on tosiaan hypoteesi, että mopo saattaa karata pahasti käsistä.

Kun järkyttävät asiat nostattavat esille ihmisen tunnemateriaalin, ja jos tunnemaailmassa on traumakokemuksia, ja niiden (ehkä työstämättä) olevat psyyken ongelmat rupeavat sanelemaan toimintaa, seurauksena on, että itse pilaa oman hyvän asiansa.

Ja tällaiset tunnemaailman sekasortoiset statukset ovat usein ne, joissa perhesurmia tapahtuu. Koulusurmia, parisuhdeväkivaltaa, jne. Sellaisissa tunteiden sekasopassa järki sammuu. Moni tekojensa perästä sanoo: en tiedä mikä minuun meni, kun tein sen... Niin? Hallitsemattomat tunteet antoivat tilaa primitiiviselle pahuudelle. Se syttyi tuleen kuin hillitsemätön roihu, ja järki jäi junasta tyystin!

Eli, kannattaa kyllä katsoa peiliin? Tarkoitus ei pyhitä keinoja. Lasten surmien ehkäisykampanjassa näkyvä murhanhenkinen linjaus (ei tosin kaikilla täällä) - on paha sivuääni. Siitä syntyy syntax error. Jos joku OIKEASTI arvostaa ELÄMÄÄ, hän ei leikittele ajatuksellakaan kenenkään murhasta. Jokainen kun joutuu aivan varmasti vastuun paikalle teoistaan. Varmasti.