Vaasan musiikkiluokkien puolesta

Olen niin surullinen kaikesta tästä. Ensinnäkin että Juria on kohdeltu kaltoin - niin julkisuudessa kuin "salaisestikin". Toiseksi että me aikuiset ihmiset toimimme nimettömästi täällä kuin mitkäkin inkvisiittorit. Näinkö me annamme omille lapsillemme hyvää esimerkkiä asioiden hoitamisesta?

Vihainenkin olen! Ensinnäkin siitä että kaikki viime kevään tapahtumat peruttiin. Toki niitä konsertteja tulee lisää KOULUILLE mutta ei enää OPPILAILLE! Once in a lifetime -tilaisuus meni sivu suun nykyisiltä seiskoilta. Joulu- ja kevätkonsertteja tullee mutta Turun kuorokilpailua Jurin ohjaamana ei. Toiseksi olen vihainen jo em. syystä; me vanhemmat leikimme hiekkalaatikkoleikkejä unohtaen jälkikasvumme täysin. Hävetkää! Kolmanneksi, olen vihainen koko episodista.

No, eihän yhden vanhemman mielipide tunnu missään. Mutta entä lapsi, joka ensin menetti pidetyn musanopensa ja sitten vielä kaikki luvatut tapahtumat? Luottavaisin mielin yläkoulun musaluokalle mutta niinpä ura vaan alkoi sijaisilla (tosin erittäin pidetyllä sellaisella). Mutta tällekin onneksi löytyi inhimillinen selitys.

Vanhempana siis luen tätä ketjua erittäin ristiriitaisin tuntein. Surullisena, vihaisena, häveten ja monin muin sanoinkuvaamattomin tuntein.

Tuki ry:tä läheltä seuranneena voin kertoa että Tuki ry:n väki kuunteli opettajien mielipiteitä kiltisti kokouksissaan. Jossain vaiheessa kuitenkin tuli jaksamisen raja vastaan; vanhemmat tekivät työtä vapaaehtoisesti ja kokouksista suuri osa meni koulu(je)n sisäisten ongelmien vatvomiseen. Niin upea opettaja kuin Juri onkin, johonkin oli vedettävä raja (Pohjalaisen mielipidekirjoitus kesällä 2012).

Kuitenkin, Juri; toivon sinulle kaikkea hyvää ja paluuta takaisin rakastamaasi työhön! Valitettavasti omani kohdalla se on myöhäistä :-(