IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Keskusteluissa ja kommenteissa on tullut esille selkeästi, kuinka metsätalousmaiden perusojitukset ja yhä uudelleen ja uudelleen vuosien mittaan tehtävät kunnostus-ojitukset tuovat vesistöihin suuret typpi- ja fosforipäästöt sekä kiintoaine- ja humuspäästöt.

Tuonkin nyt keskusteluun mukaan seikan, mitä tapahtuu silloin kun metsässä suoritetaan päätehakkuu. Suomessahan sataa keskimäärin noin 600 mm vuodessa. Tutkimusten mukaan metsä haihduttaa sadevedestä yli 50%. Laskettuna puuston haihduttama vesimäärä on täten noin 3000 m³/ha/vuosi. Toisten tutkimusten mukaan 1 kg kuivaa kasviainesta tarvitsee kehittyäkseen 200-1000 kg vettä.

Suomessa metsä kasvaa noin 10 m³/ha vuodessa, josta päädytään siihen, että puiden haihduttama vesimäärä on 1000-5000 m³/ha vuodessa. Kun puusto poistetaan jää haihduttamatta tuhansia kuutiometrejä vettä hehtaaria kohti. Jos kaikki tämä vesi jäisi maastoon, syntyisi hakkuualueelle kymmenessä vuodessa 3 m syvä järvi. Vesi siis valuu jokiin ja vie nopeasti mukanaan liukoisia ja hienojakoisia aineita, jotka ovat varastoituneet kasvillisuuteen ja kallioperään. Kolloidisesti liuennut humus ja ravinteet kulkeutuvat järviin ja mereen. Huuhtoutumista lisäävät tietysti vielä se kun hakkuualueella tehdään aurauksia. Hedelmättömäksi tullut metsämaa tarvitseekin siksi lisälannoitusta kun puun tuotanto aloitetaan uudelleen. Ja jälleen huuhtoutuu lannoitteista päästöjä vesistöihin. Nykyisin on alkanut yleistyä myös kantojen repiminen irti maaperästä, ja hakkuualueen maaperä on tässäkin tapauksessa avoinna sille, että vesi huuhtelee ja kuljettaa "ne pahat aineet" jokiin ja vesistöihin. Tässä tarvittaisiin vähintäänkin yhtä tehokkaita vesiensuojelutoimia kuin turvetuotannolla on käytössään kuten laskeutusaltaita ja pintavalutuskenttiä. Näitä kun valitettavasti ei ole. Tälle asialle pitäisi tehdä pikaisesti jotain. Metsämaat ja niiden vesistöpäästöt pitäisi saada samanlaisen lupakäsittelyn piiriin kuin on turvetuotantokin. Maa- ja metsätalouden harjoittajat saavat riehua kuinka haluavat, eikä kukaan puutu siihen samalla aktiviteetillä kuin turvetuotantoon. Turvetuotannon päästöt ovat tarkan valvonnan alaisia ja monenlaiset lupakäsittelyt läpikäyneitä. Olisipa maa- ja metsätaloudella yhtä tiukat normit niin vesistöjen tila olisi täysin toisenlainen kuin se nykyisin on.

Jos taas hiukan vaihteeksi laskeskellaan. Koska Suomessa avohakkuita on keskim.1500 neliökilometrin alueella, niin tuo hakattu alue lisää jokien virtausta useitten vuosien ajaksi noin 500 miljoonan kuutiometrin vuotuisella määrällä. Esimerkin vuoksi tämä kyseinen vesimäärä vastaa noin kaksinkertaista määrää mitä esim. Aurajoen virtaama on. Tuollainen "ylimääräinen" vesimäärä kuljettaa mukanaan kymmeniä tuhansia tonneja humusta ja tietenkin lisää ravinteitten huuhtoutumista vesistöihin.

Metsä- ja maatalouden päästöt ovat melko monimutkainen tapahtumaketju, mutta tutkimuksilla voidaan todeta niiden valtava osuus kokonaispäästöistä vesistöihin ja kuten nimim. "Ranex" totesikin niin viimein ne kulkeutuvat Itämereen joka on yksi koko maailman pahimmin saastuneista meristä. Aivan kiistatta on monien eri Itämeren ympärysvaltioiden tutkimuksissa tullut selville, että maatalouden päästöt ovat ylivoimaisesti pahin saastuttajataho. Lisäksi tulevat sitten jätevedenpuhdistamojen, laivojen, asutuksen jne päästöt. Turvetuotannon päästöt eivät ole vaikuttava tekijä.