Vetoomus Selkämeren kansallispuiston puolesta

#15: Vapaa Selkämeri - Adressia lukiessa

On mukavaa olla sitä mieltä, että alueita pitää suojella. Varsinkin kun alueen rauhoitus ei koske itseä mitenkään. Espoosta on hyvä huudella, että alueita satojen kilometrien päässä pitää ehdottomasti suojella. 

Ajatuksena kansallispuisto on kaunis ja hyvä. Rannikkomme on turvassa tuleville sukupolville. Alueella ja merellä paljon kulkevana herää vain kysymys miltä rannikko on oikeastaan suojelun myötä pelastettu? Meren tyhjäksi pyytäviltä ilkeiltä kalastajilta, joita rannikolla on enää muutama kymmenen aktiivista ammattilaista? Luonnon pahimmilta vihollisilta metsästäjiltä, jotka ampuvat alueen eläimet sukupuuttoon vai kenties noilta kavalilta retkeilijöiltä, jotka tuhoavat saaret polttamalla nuotiota ja leiriytymällä niihin?

Mikäli puisto toteutuu olemme onneksi turvassa edellä mainituilta tuhon kylväjiltä, jotka eivät luonnosta ja sen arvoista mitään ymmärrä. Lähiön ikkunasta katsoessa ulos ja meren rannassa ainakin kerran käyneenä on turvallista tietää, että nuo sadistiset toimintatavat on saatu kuriin.

Se, että maatalous kuormittaa ja rehevöittää merta on toistaiseksi toisarvoista. Venäjältä mereen laskettavien vesien puhtaudesta on vaikea heittää mitään arviota, mutta tuskin se juomavedeksi kelpaisi jne.

Pitäisikö nyt kuitenkin pohtia, mitä todella pitäisi tehdä Itämeren puhtaana säilymiselle ja miettiä uudelleen rannikon uhkia. Nyt ollaan lähdetty liikkeelle aivan väärästä päästä.