VAADIMME MUUTOSTA SUSIPOLITIIKKAAN: KANSALAISALOITE

Perusasia on siis kaikille selvillä: susi tappaa ihmisen sekä halunsa että kykynsä puolesta. Tästähän on ollut jatkuvasti esimerkkejä eri puolilta maailmaa: Pohjois-Amerikka, Venäjä, Aasia), mutta itsepetokseen taipuvaiset ihmiset ovat tämän tosiasian itseltään kieltäneet. (Ymmärrykseni on, että niin tuttua ihmistä kuin itseään ei kannattaisi koskaan pettää....).

Tähän ei auttanut (Ruotsin kuolemantapauksessa) edes se, että kuolonuhri oli ruokkinut susia pikku pennusta lähtien tuttipullolla eli hyväuskoinen oletus olisi voinut olla, että sudet olisivat leimautuneet hoitajaansa ja kaikkein viimeksi tappaneet juuri tämän. (No, tiedämme, että susi tappaa vaikka lajitoverinsa eli se ei käyttäydy - vihaisenkaan koiran tavoin - siten, että kunnioittaisi edes isäntäänsä. Karulla tavalla toteutui suden suojelijan taannoin tällä palstalla lausuma epiteetti: susi on päällikkö! Tästä voidaan johtaa myös valistunut - ei asenteellinen - päätelmä, että sitä suuremmalla syyllä susi tappaa itselleen tuntemattoman ihmisen - lapsen tai aikuisen - kun tutunkin tappaa!).

Tämän adressin näkemys on, että susi on hengenvaarallinen ihmiselle, ja vuosituhantisen kokemuksen kautta (realiteetti!) tämän ovat ymmärtäneet koko ajan tässä asiassa järkevään ajatteluun kykenevät henkilöt, mutta ihanteidensa kautta asiaa katsoneet eivät ole tätä asiaa ymmärtäneet (vaikka pää on pilvissä, pitäisi jalat kuitenkin olla aina maassa!).

Ihminen ja susi ovat vihollislajeja (jompi kumpi kuolee törmäystilanteessa) eikä ole mahdollista, että ihminen ryhtyisi nostamaan ylös valkoista lippua: hyväksymme tiedät lähellemme! olkaamme ysttäviä!, koska susi ymmärtää vain väkivallan kieltä, jota se tulee myös tarvittaessa aina käyttämään, ihminen ei ole tässä asiassa mikään poikkeus. Suden kanssa ei voida neuvotella muutoin kuin voiman kautta, tässä metsästäjät ovat paitsi oikeassa myös kyvykkäitä törmäystilanteessa välittämään ihmislajin viestin.

Kun tästä lapsenomaisesta häirikkösusien suojelun periaatteesta voidaan luopua, on suden lokero evoluutiokehityksessä turvattu ja villisusi vanhassa Jack Londonin hengessä voi jatkaa elämäänsä ihmisistä erillään pysyen erämaisena lajina ihailijoidensa riemuksi. Metsästäjätkin suovat tämän sudelle, joka pitäytyy lajinsa geeniperimässä: väistä ihmistä, kun aistit kertovat ihmisen oleva lähellä.