Vaasan musiikkiluokkien puolesta

Minusta Sibelius-Akatemian ja ala-asteen musiikkiluokkien naittaminen menee hieman överiksi. On tietysti hyvä, että musiikinopetus on laadukasta, mutta jos ala-asteen musiikinopetukselle aletaan laittaa tavoitteeksi jatko-opintokelpoisuus musiikkiyliopistossa, niin jokin on pielessä. Nyt puhutaan ihan hyvätasoisista keskikokoisen suomalaiskaupungin ala-asteen musiikkiluokista, ei sen enemmästä eikä vähemmästä. Se riittää. Sibelius-Akatemiaan pääsee ihan muilla ansioilla kuin ala-asteen musiikkiluokkien päästötodistuksella.
Olen itse käynyt kyseiset musiikkiluokat 80-luvulla Kadarin oppilaana, minkä jälkeen seurannut musiikkiluokkien touhuja sisarusteni sitä käydessä. Minun on vaikea tunnistaa sitä täällä täydellisenä opettajana ylistettyä Kadaria omien ja näkemieni kokemusten perusteella. Hän on opettajana sangen osaava, mutta ehdottomuudessaan, yksisilmäisyydessään ja tuomitsevuudessaan (tiedän, että nyt moni älähtää) hän on ollut myös vaikea opettaja monelle lapselle. Tiedän, että tämä mielipide saa kuran lentämään niskaani, mutta Kadar on aikuinen ja opettaja ja hänen oppilaansa ovat lapsia. Lasten velvollisuus ei ole hymistellä opettajansa taitoja ja osaamista, vaan lasten oikeus on saada opettajaltaan asiallista kohtelua.
Täällä on viitattu Kadarin tohtoriuteen, taitoihin ja ala-asteen opetuksen tasoon. Jos opettaja kuitenkin ehdottomuudellaan aiheuttaa itselleen ja muille hankaluuksia, lopputulos voi näyttää tältä. Kadarilla on ollut missio ja visio, mutta liialla ehdottomuudella ei eteenpäin päästä - oli oikeutus omaan toimintaan sitten omasta mielestä kuinka perusteltu tahansa.
Tiedän, tämä kertoo enemmän minusta jne. Ja rehtori mainitaan taas syyllisenä. Mutta pähkinänkuoressa: ala-aste ei ole Sibelius-Akatemian farmijoukkue ja omien kokemusteni pohjalta minun on suhteellisen helppo uskoa Kadarin saaneen henkilösuhteet solmuun useampaankin suuntaan.