LASTEN OIKEUS VANHEMPIINSA TEHOHOIDOSSA

Itsekin ex-laitoslapsena kuntoutuksessa olleena tiedän, miten tärkeää vanhempien käynti sairaalle tai vammaiselle lapselle sekä koko perheelle on. Minun laitosaikanani perheeni saivat käydä Helsingin lastensairaalassa kaukaisesta Pohjois-Karjalasta vain muutamana kuukautena vuodessa. Silloinkin vain yhtenä pvänä ja illalla lähtivät taas junalla takaisin Pohjois-Karjalaan. Jsks olin laitoksessa vuoden ja hoitajat kehtasivat tulla sanomaan äidilleni ja leikkausesta palautuvalle veljelleni, että heidän on lähdettävä, koska hoitajien raportit menevät sekaisin harvinaisesta vierailusta ja vaikka vierailuaikaa oi vielä jäljellä. Jäin portaille itkemään äidin pyyhkiessä omia kyyneleitään heidän selkätaulun loitontuessa näköpiiristäni. Olin vasta 5-vuotias ja muistan asian kuin eilisen. Tänään olen nelikymppinen pyörätuolia käyttävä kihlattu , itsekin äiti ja Filosofian Maisteri.
En soisi kenenkään lapsen joutuvan kokemaan samaa, ikävää, surua , hoitajien tällä alistamista jne. Lapsuudessani perheelläni ei ollut mahdollisuutta yöpyä Helsingissä kuntoutukseni aikana. Onneksi edes se on nykyisin mahdollista Mcdonalds-hotelleiden ansiosta. Toivoisin kuitenkin, että tämä adressi avaisi hoitohenkilökunnan silmät ja ajatusmaailman. Ilman, että sairaita lapsia kuntoutetaan tai hoidetaan, niin että he voivat olla myös oman perheennsä parissa hoitojaksoina, korjataan vain pintaa ja aiheutetaan henkisiä vaurioita jo aikuisikään asti, ehkä jopa vanhuuden masennukseksi...Se ei suinkaan ole oikein! Vammaiset tai sairaat lapset muistavat kuntoutusjaksonsa sekä yleensäkin kaiken vammattomia lapsia paremmin, koska eivät pääse useinkaan leikkimään olosuhteittensa takia vammattomien lasten tavoin. Elämä kietoutuu usein laitoksessa oman sängyn ja arkistenhoitorutiinien vyyhdiksi. Viikonloppuna ei tapahdu useinkaan mitään... Lapset ystävystyvät kyllä toisensa kanssa, muiden hoidokkeiden, mutta se ei ole sama kuin tavata omaa perhettään... Toivon, että tämän adressin myötä laitoslapsien toive olla lähempänä omaa perhettään toteutuisi, eivätkä vierailuajat muodostuisi pitemmälläkään asuvan pikkupotilaan esteeksi hoitojaksollaan olla perheensä, vanhempien seurassa....