VAADIMME MUUTOSTA SUSIPOLITIIKKAAN: KANSALAISALOITE

Kun on noussut epäilystä RKTL:n roolista susiongelmien tiimoilta (kannan ilmoitettu suuruus ja sen kehitys, istutushuhut jne), niin olisi hyvä nostaa keskusteluun susitutkijoiden (joihin siis kansan luottamus ei ole korkeimmassa kurssissaan)yksi opinkappale, eli se, että mikä on alfaparin muuttuvan roolin merkitys suden lauma- ja saalistuskäyttäytymisessä.

Tutkijoiden taholta on annettu ymmärtää, että jos metsästys kohdistuu alfayksilöihin, niin silloin "on piru irti" ja sen jälkeen susilauma tulee aiheuttamaan entistä enemmän vahinkoja luontaiselinkeinoille ja alueen asukkaille.

Meillä on nyt Pöytyän valitettavan metsästysrikkeen ansiosta käsissämme käytännön esimerkki, jolla voidaan testata tuon tutkijoiden esittämän väitteen paikkansapitävyys tai -pitämättömyys.

Mikä on tilanne ollut sen jälkeen, kun alfanaaras joutui virheen vuoksi kaadetuksi? Pöytyän ja sen lähialueen asukkaat tiennevät, että onko tuon jälkeen
-vahingot lisääntyneet, jolloin tutkijoiden teorian mukainen väite on paikkansapitävä; vai
-vahingot vähentyneet, jolloin maalaisjärjen mukainen kehityskulku on paikkansapitävä; tämä
maalaisjärjen ajatushan on, että huomattuaan ihmisen vaarallisuuden lauma ryhtyy karttamaan
ihmistä ja ottaa ns. ritolat ihmisen perusreviiriltä siirtyen erämaihin, muutoinhan susi lajina
käyttäytyisi itsetuhoisesti ja onko millään lajilla siihen varaa?.

Tietääkö kukaan Pöytyältä päin kommentoida tätä asiaa, että saataisiin siihen kokemusperäistä havainnointia, kun näistä RKTL:n teorioista ei aina tiedä?