KKY ei saa jättää kissoja pakkaseen

Et kai ihan oikeasti luule, että suomen luonnossa on elänyt ja elää näitä pieniä (ilveksestä pienempiä) villikissoja??!!?
Ilves on AINOA luonnonvarainen kissaeläin, joka kuuluu suomen luontoon ja joka pärjää siellä. MUTTA nämä kotikissoina pitämämme kissaeläimet joiden esi-isät on tuotu joskus aikojen alussa tänne eivätkä siten kuulu suomen luontoon, eivätkä pärjää siellä, koska ne ovat kotoisin lämpimistä maista alunalkaen. Niillä ei ole geeniperimää, eikä kehityshistoriaa pystynyt syntymään kotikissoina pärjätä kylmässä. SIIS nämä kotikissoina pitämämme kissaeläimet eivät ole enää villejä kissaeläimiä vaan niistä tulee ja ne villiintyvät kun ihminen hylkää ne ja ne lisääntyvät luonnossa. Täten syntyy villejä=ihmiseen tottumattomia kotikissapopulaatioita joita EI SAA jättää luontoon. Nämä "villikissat" kyllä kesyyntyvät jos niillä on luotto ihmiseen säilynyt mutta jos ihminen on kohdellut niitä huonosti niin kesyyntyvät kyllä mutta se vie aikaa.

"villikissapennut" kesyyntyvät hyvin helposti, olen hoitanut niitä ja niistä on tullut aivan mainioita kotikissoja ja mikä parasta aivan erityisiä luonteeltaan.
On eläinrääkkäystä, jos niistä ei huolehdita. Jokainen leikkauttakoon kissansa vaikka se kuinka olisi sisäkissa, koska ei tiedä milloin se karkaa kun hormoorit hyrrää ja niin niitä ei toivottuja kissoja syntyy pelastettaviksi.

SIIS KISSAN KASTROIMINEN ON ENSISIJAINEN TOIMENPIDE AJATELLEN ONGELMAN RATKAISUA TULEVAISUUTTA AJATELLEN JA SIIHEN ON PANOSTETTAVA JA RUMMUTETTAVA SEN PUOLESTA MUTTA ei voi jättää huomioimatta ja hoitamatta jo olemassa olevia heitteille jätettyjä (kaikki maastossa olevat ovat karanneita tai heittelle jätettyjä) Sillä jokainen luonnossa/maastossa oleva koditon kissa on ollut tai sen emo on ollut jonkun ihmisen kissa.

Siellä maastossa saattaa jonkun kotikissakin värjötellä kun on ulkoillessaan ehkä pelästynyt jotain tai jonkun irrallaan ollut koira on ajanut sen käpälämäkeen ja paniikissa pinkaissut karkuun metsään tms. eikä osaa enää mennä kotiin ja kotona lemmikistään välittävät omistajat ovat huolissaan, kaipaavat lemmikkiään, etsivät ja kyselevät. Raakasti sanoen, KKY;n mielestä tällä päätöksellä se maastossa värjöttelevä kesy lemmikkikissakin luokitellaan siten villikissaksi, koska se on maastossa.

Kissa myös pitää päästää kärsimyksistään jos tilanne niin vaatii mutta vain siinä tapauksessa jos eläin on niin sairas, että se kärsii joka hetki eikä toivoa parantumisesta ole. Mutta pelkästään luokittelu "villikissa" ei ole syy lopettamiseen.

Näyttää siltä, että KKY,n päättäjät ovat luopuneet tuolla päätöksellä yhdistyksen perusajatuksesta kuuntelematta jäsenistön mielipidettä, puhumattakaan ensikodeista, jotka tuota todellista työtä tekevät ja mitä varten yhdistys on olemassa.

KKY,n päättäjät eivät arvosta ensikoteja, eikä sitä työtä mitä siellä tehdään kissojen hyväksi ja vapaaehtoisesti ilman palkkaa. KKY,n päättäjät ovat kadottaneet kosketuspinnan ensikotitoiminnan todellisuuteen ja siihen miten rankkaa se työ on. Tuntuu siltä, että se rahan ja mammonan keruu on tärkein, mutta kissoihin sitä ei käytetä muuta kuin pakolliset ja sekin pitkin hampain. Aloittavan ensikodin perehdyttäminen on nolla, KKYn päättäjät eivät pidä sitä mitenkään täkeänä eikä myöskään kertoa riskeistä (esim.sairaudet) mitä maastosta löydetyn kissan mukana seuraa mm. omille lemmikeille, sillä niitäkin on ja ne ovat hoidettavissa mutta kun ne on tiedossa niin niihin osaa varautua ja järjestellä asiat turvalliseksi ja on helpompi hoitaa.

Olen toiminut yhdistyksen ensikotina ja tiedän mitä se on, raskasta ja työlästä mutta äärettömän antoisaa. Jokainen kissa on yksisilö ja kissan luottamuksen saavuttaminen palkinto. "villikissan" kesyyntyminen silityksiä kerjääväksi sylikissaksi ja hyvän oikeanlaisen kodin löytyminen sille on se paras palkinto työstä, jonka voimalla jaksaa.

Mutta tukea ja apua (esim.ohjeita erilaisissa ongelmatilanteissa), kannustusta myös tarvitaan yhdistykseltä, jonka nimissä vapaaehtoisena toimii, sitä ei saanut. Kysellä ja huhuilla sai, kokeneimmat=päättäjät vaikenivat asiat kuoliaaksi.

Katsoin, että toiminta on kuitenkin niin vastuullista ja lopetin em. syistä joiden vuoksi myös joku on laatinut tämän adressin.
Katsoin ettei yhdistyksen päättäjät antaneet asiallisia edellytyksiä (=ohjeet, neuvot, tuki) toimia, joskus vaikeissakin tilanteissa.
Kaikki ehdotukset käytännön toimenpiteisiin, kissan yleisen arvostuksen nostamiseen lemmikkinä, edes koiran tasolle torpedoitiin. Kuten kaikki muutkin kehitysehdotukset torpedoitiin toiminnan parantamiseksi ja profiilin nostamiseksi ompeluseurasta/mummokerhosta vakavammin otettavaksi laadukkaasti ja järjestelmällisesti, sekä asiallisesti toimivaksi yhdistykseksi. Ennen kaikkea avoimemmin toimivaksi jäsenistölle ja ulospäin.

Kuinkahan moni on lopettanut samoista syistä?

Kissat ja kissojen asioiden hoitaminen asiallisesti on minulle sydämen asia mutta nyt tyydyn hoitamaan vain omat kissani ja tukemaan tätä työtä tekeviä.
Suren näitä laiminlyötyjä, joita nyt tällä päätöksellä tulee lisää jos tätä päätöstä ei peruta. On ollut kovia pakkasia ja niitä tulee vielä lisää pitkän talven aikana, kuinkahan moni kissa selviää? Kuinka tuskallinen on paleltumiskuolema? Sitä sopii jokaisen miettiä tykönään. Jokainen on varmaan joskus palelluttanut sormensa tai varpaansa.....