VAADIMME MUUTOSTA SUSIPOLITIIKKAAN: KANSALAISALOITE

#4014: NYT RIITTÄÄ - projekti - SUSIVIHA LISÄÄNTYY, MIKSIKÖHÄN? 

Kyllä se näin on, ei mikään kestävällä pohjalla oleva asia voi olla irti ympäröivästä yhteiskunnasta ja sen realiteeteista.  Häirikkösusien suojelun näkökulma on yhtä lavea kuin entisellä tynnyrissä kasvaneella: tapin reiästä näkyy kovin kapea näkökulma ympäröivään maailmaan.

Toisaalta suojelun näkökulma on muodostunut jopa hurmoksellisesta innostuksesta yhteen yksityiskohtaan: suden ja ihmisen suhde pitää rakentaa uudelleen.  Kun luonto on sen vuosituhantisella evoluutiolla saanut kohdalleen ja tasapainoon, niin nyt pitäisi olla luontoa viisaampi ja muuttaa tämä suojelun yksityiskohta uusiksi.

Nuorilla ihmisillä on läpi maailman ollut innostusta parantaa epäkohtia (hyvä niin!), mutta nyt tällä suojelupyrkimyksellä synnytetään uusia epäkohtia ymmärtämättömyydestä ja - sanoisin myös näin - höynäytettynä eräiden fanaatikkojen toimesta (susi on kingi ja päällikkö!) ja omia epäonnistumisia paikkaamaan pyrkivien julkisuudenkipeiden (saisiko siitä lisää markkina-arvoa!) hemmojen toimesta kuten tunnettu sudensuojelusaksalainen, joka pyrkii suojelemaan sutta Suomessa mutta ei Saksassa, jossa susikannan 0-lähtötaso huomioiden olisi työtä tälläkin hemmolla riittämiin.  Tuntuuko tämän lahkolaisen opetuslapsista yhtään, että heitä on höynäytetty pahemman kerran ja käytetty hyväuskoisuutta hyväksi?

Kyllä se on turha valittaa (että susiviha kasvaa), kun suojelutoiminta on täysin vinoutunutta, idealistista ja hurmoksellista (tähän ei kansa voi yhtyä) samaan aikaan kun kokemusperäinen oppi on, että pielessä ollaan ja pahasti.  Pitää ymmärtää, että jos tosiasiat (omat havainnot) ja puheet (susikanta kuolee!) ovat ristiriidassa, niin jossain diktatuurissa ristiriita voi olla pahempi tosiasioille, mutta avoimessa kansalaisyhteiskunnassa ristiriita on pahempi puheille.  RKTL on pahoin epäonnistunut suden suojelussa (jota se itsekin valittaa, että tilanne ei ole mitä pitäisi), tauti on tiedossa, mutta lääkkeet väärät: pyritään pitämään tiukasta 0-toleranssista kiinni eikä lupia tuosta manipulaatiolaitoksesta puolleta, eikä sen suosituksesta myöskään riistahallinnosta eikä MMM:stä.  Vain poliisi on kansalaisten turvana poliisilain nojalla eikä pidä ihmetellä, miksi kansalaiset antavat eri tutkimuksissa poliisiorganisaatiolle korkeimpia arvosanoja.

Asiassa pitäisi voida palata kultaisille vuosikymmenille (esimerkiksi 1960-1980 luvut, jolloin susihaittoja ei juuri ollut, mutta sitten 1990-2010 luvuilla tilanne on kärjistynyt koko ajan), milloinkahan nykyiset RKTL:n susitutkijat ovat aloittaneet viroissaan, löytyykö ajallista yhteyttä näillä kahdella asialla?  On huomattava, että susikanta ei siis hävinnyt normaaleina vuosikymmeninä eli puheet suden kuolemasta sukupuuttoon ovat nytkin perusteettomia argumentteja vaikka vanhaan käytäntöön palattisiin.  Sen sijaan ollaan ajamassa kehitystä 1800 -luvun lopun tilanteeseen odotettavissa olevine ensimmäisine ihmisvahinkoineen.

Vaikka asiassa vetäydytään hanakasti EU:n selän taakse, niin sieltä tulevien korkean tason viestien mukaan asia on suomalaisten päätösvallassa, vaikka direktiivi ohjaa niin tulkinta on kansallinen, ja jokainen ymmärtää, että Suomen susikannan tilaa ei voida tulkita Brysselissä, täällä se on tehtävä kokemusperäisten tosiasioiden valossa eikä haavemaailman tai ideologian pohjalta.